Paperimassaoperaatio jatkui edelleen... lehtiä revittiin ja revittiin, silputtiin ja liotettiin vedessä. Suristettiin sauvasekoittimella ja porakoneella... Tiistaina kävimme laskemassa mäkeä päiväkodin takana jokirannassa. Joku oli jo tampannut meille hyvän pohjan ja niinpä meillä oli huisin hauskaa ja liukurit luistivat. Kolareilta vältyttiin, kun melkein aina muistimme nousta reunoja pitkin ylös. Ihanasti lapset lainailivat liukureitaan ja ottivat toinen toisiaan kyytiin. Jos joku ei ollut varma miten liukuria ohjataan tai miten sillä jarrutetaan, niin aina joku oli valmis neuvomaan. Ketään ei haitannut, vaikka välillä vähän lunta lensikin kasvoille ja välillä pudottiin kyydistä. Ohikulkijoita nauratti meidän kiljahtelumme. Ja hyvä niin, sillä naurua ei ole koskaan liikaa.

Lopulta pääsimme muovailemaan paperimassaa. Voi sitä riemua! Joku oli sitä mieltä, että se oli hyvin ällöttävää, toisista se oli kivaa. Se ei ollutkaan ihan helppoa, saati että piti muistaa, mitä siihen tarinaansa oli kirjoittanut. Onneksi aikuisilla olivat sekä piirustukset, että tarinat tallessa. 

Muovailuissa vierähti muutama päivä ja vielä pyjamaperjantaina jokainen sai taiteilla oman nimensä ensimmäisen kirjaimen. ja nyt vain jänitämme, että miten ne pysyvät kasassa kun kuivuvat.

Perjantain pyjama ja lelupäivä oli lasten mielestä ihan parasta. Joku oli miettinyt pyjamansa ja lelunsa kaikki samaa sarjaa, jonkun lelukoira rupesi vaivihkaa nakertamaan Mirkan aamutakin helmaa ja stop motion lyhytelokuvatuottaja ehti rakentamaan muutaman lyhytelokuvankin ja lupasi opettaa elokuvan tekemisen muillekin.