Maanantai alkoi jo perinteeksi muodostuneella kuulumisien kertomisella. Jokainen vuorollaan sai kertoa mitä viikonloppuna oli puuhannut. Monenlaista oli viikonloppuun mahtunut! Nyt ei kukaan enää sanonut että en muista, en tehnyt mitään vaan reippaasti jokainen vuorollaan kertoi melkein jo niin pitkään, että kavereiden meinas takalistot puutua. 
Aikuisilla oli vielä yksi juttu ennen kuin lapset pääsivät leikkimään, mutta se oli ihan helppo. Leikittiin yhdessä orkesteria. Aikuinen oli kapellimestari ja näytti, että kenen vuoro oli soittaa. Soittimina oli kulkuset (jotka meinasivat kilistä koko ajan), marakassit, triangelit ja kapulat. Kaikki malttoivat keskittyä ja seurata kapellimestarin ohjeita ja alun kilinän ja kolinan jälkeen saatiinkin vallan hieno musisointi aikaiseksi.

Tiistaina meillä olikin erikoisohjelmaa: pääsimme tutustumaan kehräämön historiaan. Saimme kuulla kuka oli meidän päiväkodin rakentanut ja mitä kaikkea siinä ympärillä oli ollut. Muutama talokin oli matkan varrella palanut. -Mistä ihmeestä voit tietää tämmöisiä asioita, joita ei enää ole?!! ihmettelivät lapset. 

Keskiviikkona ihmeteltiin vielä kehräämökierroksen asioita ja pohdittiin kehrämistä ja kankaan valmistusta noin yleensä. Kissat kehräävät! lapset sanoivat. -No jotkut aikuiset myös. sanoi Anna ja kaivoi kassistaan värttinän ja koirankarvaa ja näytti kuinka karva muuttui langaksi. Ihmettelimme myös rukkia ja pohdimme että mihin ihmeeseen se Prinsessa Ruusunen sormensa pisti. Katsoimme myös vanhan sadun siitä, kuinka myyrä sai housut. Annan värttinästä puuttui nukutusominaisuus, kukaan ei nukkunut sataa vuotta, ihan tavlliset puolen tunnin torkut jos sitäkään. Osaa lapsia kyllä kovasti jännitti, että voiko siihen värttinään edes koskea?...

Torstaina viskarit painelivat ensin ulos ja sitten muskariin musisoimaan ja lauleskelemaan eskareiden jäädessä harjoittelemaan lukujonotaitoja pelaamisen kautta sisälle.

Perjantaina luettiin runoja kirjasta Kaksi Kukkopilliä ja reippailtiin Ilmarisen puistoon. Puistossa oli kiva kiipeillä ja koko lapsilauma kirmasikin kiipeilytelineeseen ja roikkui siellä hyvän tovin. Sitten vähän vielä osallistuimme arkiseikkailun liikuntahaasteeseen ja muodostimme itsestämme ensin pikkuisia 2 hengen junia ja sitten neljän hengen junia ja aina vain pidempiä, kunnes koko joukko kulki tarkasti tiukkana junajonona ymäri puistoa. Veturin piti olla tosi tarkka, ettei mennyt liian lujaa, että kaikki vaunut pysyivät mukana. Sitten vielä kokeilimme olisiko meistä sirkukseen trapetsitailijoiksi: koitimme kulkea hiekkalaatikon reunalla. Oli yllättävän haastavaa...

Tällä viikolla ollaan siis taas harjoiteltu kertomista, keskittymistä, kuuntelua, liikeenteessä liikkumista, kauniita pöytätapoja, kaveritaitoja, lukujonotaitoja... Opittu uusia sanoja, sillä Kaksi Kukkopilliä on ikivanha lorukirja, joka on pullollaan hassuja vanhoja sanoja, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, mutta yhdessä on kiva selvittää, mitä ne oikein tarkoittavat!