Demon 1 aiheet, kamerakynän pedagogiikka ja digitaalinen tarinankerronta, tuntuivat käytännönläheisiltä ja helposti sovellettavilta omaan opetukseen. Kamerakynä näyttäytyi matalan kynnyksen menetelmänä, jossa keskiössä on ajattelu ja havainnointi eikä teknisesti hiottu lopputulos. Tämä sopii hyvin omaan teknologiasuhteeseeni, sillä koen usein innostuvani menetelmistä, joissa teknologia tukee tekemistä luontevasti eikä vie kaikkea huomiota itse oppimiselta.

Erityisen hyödyllisenä näen kamerakynän ja digitaalisen tarinankerronnan esimerkiksi S2-oppilaiden kanssa tai tilanteissa, joissa sanallinen tuottaminen on haastavaa. Kuvan, videon ja äänen avulla oppilas voi ilmaista ajatuksiaan monipuolisemmin, ja kielellisesti heikompi oppilas saattaa uskaltaa osallistua rohkeammin, kun ei tarvitse tuottaa kaikkea pelkästään kirjoittamalla. Digitaalinen ”rooli” tai väline, kuten ThingLinkin kautta rakennettu tarina, voi madaltaa kynnystä kokeilla ja tuoda turvallisuuden tunnetta osallistumiseen. Roolin taakse asettuminen harjoittaa myös empatia- ja ajattelutaitoja: Mitä tekemästäni valinnasta seuraa tarinan henkilölle/henkilöille?

Kriittisesti ajateltuna menetelmien käyttö vaatii opettajalta selkeää pedagogista suunnittelua, jotta teknologia ei jää vain pelkäksi tekemiseksi tekemisen vuoksi. Demon sisällöt kuitenkin vahvistivat käsitystäni siitä, että oikein hyödynnettynä digitaaliset työkalut voivat lisätä osallisuutta, tukea eriyttämistä ja tarjota oppilaille vaihtoehtoisia tapoja näyttää osaamistaan digitaalisissa mediaympäristöissä.