2016 (7)
Artikkelit
Tätä mieltä -kolumni Kemia-lehdessä
15.11.2016 | ↓
Kirjoitin Kemia-lehteen kolumnin. Se oli elämäni ensimmäinen kolumni. Tekstin laajuus oli yksi liuska, mutta aikaa siihen meni kauan. Kolumni oli tekstilajina tuntematon ja todella haastava.
Aihe oli avoin, mutta valitsin aiheeksi lopulta oppimisen digitaalistumisen. Se on minulle e-Opista tuttu ja kiinnostaa kansalaisia laajalti.
Olen lopulta aika tyytyväinen tekstiin, koska pystyin yhdistämään siinä kemian opetuksen tutkimusosaamista ja innovaatioteoriaa TPCK:n ja kustannusalan tilastodataan.
Kolumnin voit ladata blogitekstin liitteistä.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Tätä mieltä -kolumni Kemia-lehdessä. AJATUKSIA, 16.11.2016. https://peda.net/id/9bf1acc6ab7. Luettu PP.KK.VVVV.
Kirjoitin Kemia-lehteen kolumnin. Se oli elämäni ensimmäinen kolumni. Tekstin laajuus oli yksi liuska, mutta aikaa siihen meni kauan. Kolumni oli tekstilajina tuntematon ja todella haastava.
Aihe oli avoin, mutta valitsin aiheeksi lopulta oppimisen digitaalistumisen. Se on minulle e-Opista tuttu ja kiinnostaa kansalaisia laajalti.
Olen lopulta aika tyytyväinen tekstiin, koska pystyin yhdistämään siinä kemian opetuksen tutkimusosaamista ja innovaatioteoriaa TPCK:n ja kustannusalan tilastodataan.
Kolumnin voit ladata blogitekstin liitteistä.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Tätä mieltä -kolumni Kemia-lehdessä. AJATUKSIA, 16.11.2016. https://peda.net/id/9bf1acc6ab7. Luettu PP.KK.VVVV.
Liitteet:
Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus on tutkijoiden velvollisuus
30.10.2016 | ↑ | ↓
Ainut tapa edesauttaa open access -julkaisukulttuurin kasvamista, on julkaista oma tutkimus avoimesti kaikkien saataville. Tutkija huomaa tässä heti ongelman. Jos se oman tieteenalaan huippulehti johon on aikeissa julkaista, ei olekaan OA-lehti, niin ei voi saattaa tekstiä avoimeen tarkasteluun.
Tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Tiedelehtien kautta välitettävä ns. kultainen OA-tutkimus edustaa vai murto-osaa kaikesta saatavilla olevasta OA-tutkimuksesta. Paljon suurempi foorumi on ns. vihreä OA-tutkimus, joka jaellaan instituutioiden omien tietokantojen (repository) välityksellä.
Suomessa tämä asia lienee jo hyvinkin tunnettua. Jokainen tutkija saa julkaista hyväksytyn ennen taittoon menneen version käsikirjoituksesta avoimeksi kotiyliopiston tietokannassa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tietokannan nimi on Helda. Lisäksi HY tarjoaa E-Thesis-nimistä palvelua opinnäytetöiden julkaisuun.
On täysin eri asia, että jaksaako jokainen tutkija nähdä ylimääräisen tallentamisen vaivan. Se pitäisi saada pakolliseksi osaksi julkaisuprosessia. Professori voisi esim. vahtia, että jokainen tutkija on hoitanut tallentamisen. Jos taas tämän tyyppinen hallinnointi ei ole professorin vahvuusalueella, niin hän voisi määrätä jonkun tiimistään varmistamaan asian.
Prosesseissa on yksi keskeinen ero – kohta neljä. Vanhassa mallissa tieto on suljetussa portaalissa, jonka saa auki rahalla. Julkaisut ovat todella kalliita, joten niitä eivät voi yksityishenkilöt tai pienet tai keskisuuret yritykset ostella. OA-mallissa julkaisuun voi siirtyä ilman maksu/kirjautumismuuria. Lehtien monopoli tietokanavana alkaa siis murentua ja on jo aikakin.
Lopetan tekstin ja 9. kansainvälisen open access -viikon alan pioneeria Peter Suberia soveltaen lainaten.
"Tiedelehtien taru alkoi jo 1500-luvulla samana vuonna kun Isaac Newton sai valmiiksi kanditutkinnon. Instituutiovetoisten tietokantojen tarina taas on syntynyt vasta digitaalisella aikakaudella. Niiden nuoruuden vuoksi niitä on helppo ylenkatsoa ja aliarvioida. Ajat tulevat pian muuttumaan."
Lähde
Suber, Peter. “Open Access: Six Myths to Put to Rest.” The Guardian, October 21, 2013, sec. Higher Education Network. https://www.theguardian.com/higher-education-network/blog/2013/oct/21/open-access-myths-peter-suber-harvard. Luettu 30.10.2016.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus on tutkijoiden velvollisuus. AJATUKSIA, 30.10.2016. https://peda.net/id/0011dc3c9ed. Luettu PP.KK.VVVV.
Ainut tapa edesauttaa open access -julkaisukulttuurin kasvamista, on julkaista oma tutkimus avoimesti kaikkien saataville. Tutkija huomaa tässä heti ongelman. Jos se oman tieteenalaan huippulehti johon on aikeissa julkaista, ei olekaan OA-lehti, niin ei voi saattaa tekstiä avoimeen tarkasteluun.
Tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Tiedelehtien kautta välitettävä ns. kultainen OA-tutkimus edustaa vai murto-osaa kaikesta saatavilla olevasta OA-tutkimuksesta. Paljon suurempi foorumi on ns. vihreä OA-tutkimus, joka jaellaan instituutioiden omien tietokantojen (repository) välityksellä.
Suomessa tämä asia lienee jo hyvinkin tunnettua. Jokainen tutkija saa julkaista hyväksytyn ennen taittoon menneen version käsikirjoituksesta avoimeksi kotiyliopiston tietokannassa. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tietokannan nimi on Helda. Lisäksi HY tarjoaa E-Thesis-nimistä palvelua opinnäytetöiden julkaisuun.
On täysin eri asia, että jaksaako jokainen tutkija nähdä ylimääräisen tallentamisen vaivan. Se pitäisi saada pakolliseksi osaksi julkaisuprosessia. Professori voisi esim. vahtia, että jokainen tutkija on hoitanut tallentamisen. Jos taas tämän tyyppinen hallinnointi ei ole professorin vahvuusalueella, niin hän voisi määrätä jonkun tiimistään varmistamaan asian.
Tiedonhakuprosessin muuttuminen
No miten ihmiset sitten löytävät artikkelin esim. Heldasta? Tilannehan muuttaa hieman tiedonhakuprosessia. Aikaisemmin se meni näin:
Artikkelin lukeminen.- Mielenkiintoisen lähteen löytyminen.
- Vaikka Eric-metatietokannasta hakeminen.
- Siirtyminen kaupallisen palvelun tarjoajan portaaliin, jossa autentikointi tapahtuu oman instituution tunnuksella tai rahalla.
- Artikkelin lukeminen/lataaminen.
- Artikkelin lukeminen
- Mielenkiintoisen lähteen löytyminen.
- Registry of Open Access Repositories (ROAR) tai The Directory of Open Access Repositories (openDOAR) palveluista kirjoittajan kotiyliopiston tietokannan hakeminen.
- Siirtyminen tietokantaan ja sieltä artikkeliin. Ei rekisteröitymistä ja ei maksuja.
- Artikkelin lataaminen.
Prosesseissa on yksi keskeinen ero – kohta neljä. Vanhassa mallissa tieto on suljetussa portaalissa, jonka saa auki rahalla. Julkaisut ovat todella kalliita, joten niitä eivät voi yksityishenkilöt tai pienet tai keskisuuret yritykset ostella. OA-mallissa julkaisuun voi siirtyä ilman maksu/kirjautumismuuria. Lehtien monopoli tietokanavana alkaa siis murentua ja on jo aikakin.
Lopetan tekstin ja 9. kansainvälisen open access -viikon alan pioneeria Peter Suberia soveltaen lainaten.
"Tiedelehtien taru alkoi jo 1500-luvulla samana vuonna kun Isaac Newton sai valmiiksi kanditutkinnon. Instituutiovetoisten tietokantojen tarina taas on syntynyt vasta digitaalisella aikakaudella. Niiden nuoruuden vuoksi niitä on helppo ylenkatsoa ja aliarvioida. Ajat tulevat pian muuttumaan."
Lähde
Suber, Peter. “Open Access: Six Myths to Put to Rest.” The Guardian, October 21, 2013, sec. Higher Education Network. https://www.theguardian.com/higher-education-network/blog/2013/oct/21/open-access-myths-peter-suber-harvard. Luettu 30.10.2016.Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus on tutkijoiden velvollisuus. AJATUKSIA, 30.10.2016. https://peda.net/id/0011dc3c9ed. Luettu PP.KK.VVVV.
Peda.netin RSS-mediaseuranta ja elinikäinen oppiminen
26.10.2016 | ↑ | ↓
RSS on uutissyötetyökalu, joita lehdet tarjoavat sisäänheittäjinä omaan palvelukonseptiinsa. Käyttäjä voi tilata RSS-syötteitä esim. sähköpostiohjelmistoon tai RSS-tilaamiseen tarkoitetuilla web- tai mobiilisovelluksilla.
Sähköpostiohjelmistoista esim. Mozilla Thunderbird tarjoaa RSS-tilaamisen. Esimerkkinä sovelluksesta mainitsen Feedlyn, jota olen joskus käyttänyt. RSS:n löytää sivustolta oheisen ikonin takaa, tai kirjoittamalla osoiteriville osoitteen perään esim. /rss, /feed tai /feeds. Syötettä pitää joskus hieman kaivaa.
RSS-syötteen tunnistaa .atom tai .xml tiedostopäätteestä. Syötteen tietorakenne on XML-kieleen pohjautuvan standardin mukainen, joten se toimii lähes poikkeuksetta täydellisesti.
Peda.net-käyttäjien iloksi myös Pedaan saa tilattua RSS-syötteen. Se luodaan oheisesta ikonista.
Rakensin RSS-työkalun avulla OmaTilaani mediaseuranta-sivuston, jonka avulla pysyn kärryillä kotimaisista uutisista YLE:n ja Hesarin RSS-syötteiden kautta. Lisäksi tilasin opetusalan gurujen blogeja (esim. Pasi Sahlberg ja Pekka Peura) ja professorini Maija Akselan julkaisulistan päivittyminen. Näin tiedän, mitä kotilaitoksellani tapahtuu tutkimuspuolella.
RSS-syötteitä voi ottaa myös sosiaalisesta mediasta. Esim. Twitterin avulla voin seurata vaikkapa yrityksiä ja palveluita tai tiettyyn hashtagiin liittyviä keskusteluja.
Kansainväliset uutiset tilasin sivustolta news.google.com. Se näyttää hakevan isoimmat jutut kaikista eri uutistoimistoista.
Toki myös avointen tiedelehtien seuraaminen on tärkeää, että pysyy mukana oman alan tieteellisessä kehityksessä.
Peda.netin vahvuus taas on se, että voin järjestellä syötteet loogiseksi osaksi oman PLE:n sisälle. Näin minulla on kaikki informaatio samassa paikassa. Olen pari päivää tätä käyttänyt, ja pysyn helposti kärryillä noin sadan syötteen kokoisesta virrasta.
Thunderbird toimii mukavasti, jos on palvelun aktiivikäyttäjä. Sen ainut haaste on mobiilituen puuttuminen. Thunderbirdiä ei saa mobiilisovelluksena vielä, eikä syötettä voi lukea selaimessa kuten Peda.netiä.
Thunderbird-ohjelmistossa Peda.netin rss-syötteet näyttävät samalta, kuin sähköpostit.
Teknologiana tässä ei ole mitään uutta. Vuosien varrella vain tarjonta on kasvanut. Nyt uutissyötteitä voi aidosti käyttää oman ammatillisen osaamisen ylläpitäjänä. Katso tästä esimerkki, miten minä olen toteuttanut RSS-mediaseurannan Peda.netissä.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Peda.netin RSS-mediaseuranta ja elinikäinen oppiminen. AJATUKSIA, 26.10.2016. https://peda.net/id/30f326949ae. Luettu PP.KK.VVVV.
RSS on uutissyötetyökalu, joita lehdet tarjoavat sisäänheittäjinä omaan palvelukonseptiinsa. Käyttäjä voi tilata RSS-syötteitä esim. sähköpostiohjelmistoon tai RSS-tilaamiseen tarkoitetuilla web- tai mobiilisovelluksilla.
Sähköpostiohjelmistoista esim. Mozilla Thunderbird tarjoaa RSS-tilaamisen. Esimerkkinä sovelluksesta mainitsen Feedlyn, jota olen joskus käyttänyt. RSS:n löytää sivustolta oheisen ikonin takaa, tai kirjoittamalla osoiteriville osoitteen perään esim. /rss, /feed tai /feeds. Syötettä pitää joskus hieman kaivaa.
RSS-syötteen tunnistaa .atom tai .xml tiedostopäätteestä. Syötteen tietorakenne on XML-kieleen pohjautuvan standardin mukainen, joten se toimii lähes poikkeuksetta täydellisesti.
RSS ja Peda.net
Peda.net-käyttäjien iloksi myös Pedaan saa tilattua RSS-syötteen. Se luodaan oheisesta ikonista. Rakensin RSS-työkalun avulla OmaTilaani mediaseuranta-sivuston, jonka avulla pysyn kärryillä kotimaisista uutisista YLE:n ja Hesarin RSS-syötteiden kautta. Lisäksi tilasin opetusalan gurujen blogeja (esim. Pasi Sahlberg ja Pekka Peura) ja professorini Maija Akselan julkaisulistan päivittyminen. Näin tiedän, mitä kotilaitoksellani tapahtuu tutkimuspuolella.
RSS-syötteitä voi ottaa myös sosiaalisesta mediasta. Esim. Twitterin avulla voin seurata vaikkapa yrityksiä ja palveluita tai tiettyyn hashtagiin liittyviä keskusteluja. Kansainväliset uutiset tilasin sivustolta news.google.com. Se näyttää hakevan isoimmat jutut kaikista eri uutistoimistoista.
Toki myös avointen tiedelehtien seuraaminen on tärkeää, että pysyy mukana oman alan tieteellisessä kehityksessä.
Peda.net vs. muut palvelut
Peda.netin RSS-syöte toimii todella hyvin ja koen sen myös mukavammaksi käyttää kun esim. Feedlyn. Feedlyn hyvä puoli on se, että siellä artikkelit voi lukea offlinessä ja ne voi ruksia luetuksi. Näin pysyy lukemisistaan selvillä.Peda.netin vahvuus taas on se, että voin järjestellä syötteet loogiseksi osaksi oman PLE:n sisälle. Näin minulla on kaikki informaatio samassa paikassa. Olen pari päivää tätä käyttänyt, ja pysyn helposti kärryillä noin sadan syötteen kokoisesta virrasta.
Thunderbird toimii mukavasti, jos on palvelun aktiivikäyttäjä. Sen ainut haaste on mobiilituen puuttuminen. Thunderbirdiä ei saa mobiilisovelluksena vielä, eikä syötettä voi lukea selaimessa kuten Peda.netiä.
Thunderbird-ohjelmistossa Peda.netin rss-syötteet näyttävät samalta, kuin sähköpostit.
Elinikäisen oppimisen tukeminen
RSS-syötteiden takana on ajatus elinikäisen oppimisen tukemisesta. Ne helpottavat tiedonhallintaa. Tietoa ei tarvitse käydä seuraamassa eri palveluista ja sivustoilta, vaan ne voi tilata sinne, missä työpäivän virtuaalisesti viettää. Minulla se on Peda.netin OmaTila.Teknologiana tässä ei ole mitään uutta. Vuosien varrella vain tarjonta on kasvanut. Nyt uutissyötteitä voi aidosti käyttää oman ammatillisen osaamisen ylläpitäjänä. Katso tästä esimerkki, miten minä olen toteuttanut RSS-mediaseurannan Peda.netissä.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Peda.netin RSS-mediaseuranta ja elinikäinen oppiminen. AJATUKSIA, 26.10.2016. https://peda.net/id/30f326949ae. Luettu PP.KK.VVVV.
Digitaalisuus vaatii työtä myös tunnepuolella
13.10.2016 | ↑ | ↓
En minäkään kaipaa sitä LP-levyjen biisien välistä rätinää ja rohinaa, vaikka se joidenkin mielestä on tärkeä osa sitä ainoaa oikeaa musiikkielämystä. Jonkun mielestä tämän elämyksen evääminen toiselta, kuten esim. omalta lapselta, on harmillinen juttu. Kun asiaa tunteella romantisoi, niin ajattelee toisen jäävän paljosta paitsi. Digitaaliset palvelut eivät tunnu omilta, kyllä sitä pitää se läpyskä saada tuntea, haistaa ja omistaa.
Kysyin juuri Twitterillä Egmont-kustannukselta, että koska se digipalvelu oikein julkaistaan. Haluan Texini sähköisenä. Akussakin siirryn sähköiseen palveluun heti, kun lapset niitä alkavat lukemaan.
Hyötyjä:
Miinusta: Fyysiseen objektiin liittyvät muistot tuntuvat hyvältä ja niitä toivoisi myös omille lapsille.
Näistä muistoista pitää osata luopua. Yllä luetellut pragmaattiset hyödyt voittavat vanhat muistot. Hyvä puoli kaikessa on, että lapsille syntyy omia uusia muistoja tablettien, lukulaitteiden ja digitaalisten palveluiden ympärille. Ne muistot ovat heille parempia kuin minun omien kokemusten siirtäminen. Se oli eri aikakautta se.
Texien välissä tulee nykyää myös kortteja ja tarroja.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Digitaalisuus vaatii työtä myös tunnepuolella. AJATUKSIA, 13.10.2016. https://peda.net/id/6dded8da914. Luettu PP.KK.VVVV.
En minäkään kaipaa sitä LP-levyjen biisien välistä rätinää ja rohinaa, vaikka se joidenkin mielestä on tärkeä osa sitä ainoaa oikeaa musiikkielämystä. Jonkun mielestä tämän elämyksen evääminen toiselta, kuten esim. omalta lapselta, on harmillinen juttu. Kun asiaa tunteella romantisoi, niin ajattelee toisen jäävän paljosta paitsi. Digitaaliset palvelut eivät tunnu omilta, kyllä sitä pitää se läpyskä saada tuntea, haistaa ja omistaa.
Digitaalisuus ja tunteiden kovettaminen
Digitaalisten palvelujen kehittyminen ja käyttöönotto vaatii siis myös tunteiden kovettamista. Minulle tulee sarjakuvina Aku Ankka ja Tex Willer. En minä niitä jaksa lapsilleni säilöä vaan tungen ne lehtikeräykseen heti lukemisen jälkeen. Säilöin niitä joskus, mutta muuttojen yhteydessä ne ovat lentäneet roskiin. Tilaa vievää lehtikasa. Mökille joutaisi. Mutta kun sellaista ei ole, niin lehtikeräyskin loppusijoituspaikkana sopii oikein hyvin.Kysyin juuri Twitterillä Egmont-kustannukselta, että koska se digipalvelu oikein julkaistaan. Haluan Texini sähköisenä. Akussakin siirryn sähköiseen palveluun heti, kun lapset niitä alkavat lukemaan.
Hyötyjä:
- mittava arkisto
- hakutoiminto
- kätevät kirjanmerkit
- lue mistä vain
- lue yhdessä kavereiden kanssa
- näppärä yhteys sosiaaliseen mediaan.
Miinusta: Fyysiseen objektiin liittyvät muistot tuntuvat hyvältä ja niitä toivoisi myös omille lapsille.
- Luin Tex Willereitä lapsena mökillä järvellä ja muistan kuinka vesipisarat käyttäytyivät kesäpäivänä karhealla sarjakuvapaperilla.
- Kesälomalla kotipihan nurmikolla lueskelin Akkareita, ja muistan edelleen kuinka kivaa kesäisin oli. Muistoon liittyy elävästi tunne siitä, miltä paperi tuntui sormien välissä.
Entäs sitten?
Näistä muistoista pitää osata luopua. Yllä luetellut pragmaattiset hyödyt voittavat vanhat muistot. Hyvä puoli kaikessa on, että lapsille syntyy omia uusia muistoja tablettien, lukulaitteiden ja digitaalisten palveluiden ympärille. Ne muistot ovat heille parempia kuin minun omien kokemusten siirtäminen. Se oli eri aikakautta se.Texien välissä tulee nykyää myös kortteja ja tarroja.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Digitaalisuus vaatii työtä myös tunnepuolella. AJATUKSIA, 13.10.2016. https://peda.net/id/6dded8da914. Luettu PP.KK.VVVV.
Ei hakkeri, vaan KRAKKERI
28.8.2016 | ↑ | ↓
Hakkeri-termin väärinkäyttö on alkanut ärsyttää minua entistä enemmän.
On erittäin tärkeää käyttää termiä krakkeri, silloin kun viitataan tietoturvarikollisiin. Hakkeri-termin väärinkäyttö johtaa hakkerikulttuurin väärinymmärtämiseen. Ihminen, joka tunnustautuu hakkeriksi ja yrittää elää hakkerielämää, joutuu kokemaan termin väärinkäytön vuoksi syrjintää, kummastelua ja muuta kaltoinkohtelua.
Turvataan hakkereille siis Suomen perustuslain 2. luvun perusoikeudet ymmärtämällä hakkeri-termi oikein. Krakkeriksi nimittely riistää hakkereiden oikeutta saada yhdenvertaista kohtelua.
Hakkeri-termin väärinkäyttö on alkanut ärsyttää minua entistä enemmän.
- Hakkeri (engl. hacker) on innokas tietokoneharrastaja. Harrastuneisuus voi kohdistua esim. tietokoneiden tai ohjelmistojen rakenteluun.
- Krakkeri (engl. cracker) on rikollinen, joka murtautuu tietojärjestelmiin.
On erittäin tärkeää käyttää termiä krakkeri, silloin kun viitataan tietoturvarikollisiin. Hakkeri-termin väärinkäyttö johtaa hakkerikulttuurin väärinymmärtämiseen. Ihminen, joka tunnustautuu hakkeriksi ja yrittää elää hakkerielämää, joutuu kokemaan termin väärinkäytön vuoksi syrjintää, kummastelua ja muuta kaltoinkohtelua.
Turvataan hakkereille siis Suomen perustuslain 2. luvun perusoikeudet ymmärtämällä hakkeri-termi oikein. Krakkeriksi nimittely riistää hakkereiden oikeutta saada yhdenvertaista kohtelua.
Eduhakkerit
Kun tätä asiaa soveltaa eduhakkereihin, niin asia vasta mahdottomaksi meneekin. Eduhakkerit on yritys, jossa on kouluttajina opetusalan innokkaita harrastajia, kuten esim. Pekka Peura, Janne Cederberg, Lauri Hellsten, Marika Toivola ja Markus Humaloja. Eduhakkerit kehittävät opetusalaa luomalla uusia oppimista tukevia ajatuksia ja toimintamalleja. Heidän toimintansa edistää ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta.
Olen harmikseni huomannut, että myös Eduhakkerit-yrityksen nimi on ymmärretty välistä väärin hakkerit-liitteen vuoksi. Kyseessä siis ei ole Edukrakkerit, vaan Eduhakkerit.
Tämä vääryys voidaan korjata vain käyttämällä tietomurtorikollisista nimitystä krakkerit ja kunnioittamalla hakkereita ymmärtämällä käsite positiiviseksi hyvinvointia edistäväksi asiaksi.
Eduhakkereiden kotisivuilta voi ladata pedagogiikan päivityksiä yhteen jos toiseenkin pedagogiseen menetelmään.
Olen harmikseni huomannut, että myös Eduhakkerit-yrityksen nimi on ymmärretty välistä väärin hakkerit-liitteen vuoksi. Kyseessä siis ei ole Edukrakkerit, vaan Eduhakkerit.
Tämä vääryys voidaan korjata vain käyttämällä tietomurtorikollisista nimitystä krakkerit ja kunnioittamalla hakkereita ymmärtämällä käsite positiiviseksi hyvinvointia edistäväksi asiaksi.
Eduhakkereiden kotisivuilta voi ladata pedagogiikan päivityksiä yhteen jos toiseenkin pedagogiseen menetelmään.Lähde
Mikkola, E. (2011). Hakkeripaimen puhdistaa hakkereiden mainetta. Utain 2.11.2011. www. Luettu 28.8.2016.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Ei hakkeri, vaan KRAKKERI. AJATUKSIA, 28.8.2016. https://peda.net/id/cfe338d06d0. Luettu PP.KK.VVVV.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Ei hakkeri, vaan KRAKKERI. AJATUKSIA, 28.8.2016. https://peda.net/id/cfe338d06d0. Luettu PP.KK.VVVV.
Monialaiset oppimiskokonaisuudet Peda.netissä
16.4.2016 | ↑ | ↓
Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat uuden OPS:n suurin uudistus. Oppiaineiden välisestä integroinnista on kemian opetuksessa puhuttu niin kauan, kuin olen opetusalalla ollut. Jo opiskeluaikana ne olivat LUMA-toiminnan kautta tapetilla joka kontekstissa.
No mutta uusi OPS tuo jämäkkyyttä. Jokaisen oppilaan tulee saada työskennellä vähintään 1 monialaisessa oppimiskokonaisuudessa / vuosi. Bra OPS! Tämä on nerokasta, koska se kannustaa opettajia niitä myös suunnittelemaan ja toteuttamaan.
e-Oppi ja Peda.net työ tähän käsittämättömän hyvän työkalun. e-Opin muokattat Peda-kirjat mahdollistavat yhteisöllisen suunnittelun, koska opettajat voivat itse hallita kirjojen julkisuusasetuksia. e-opin lisenssi ja varsinkin koulupaketti antaa kouluille valmista materiaalia lähes jokaiseen oppiaineeseen. Sisältöä voi muokata Peda.netin työkaluilla tai jopa yhdistellä eri kirjojen sisältöjä ja luoda täysin uusia oman koulun oppimiseen sopivia sisältökokonaisuuksia.
Puhuin aiheesta Pecha Kuchan verran ITK2016-tapahtumassa Aulangolla. Ohessa kalvot.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Monialaiset oppimiskokonaisuudet Peda.netissä. AJATUKSIA, 16.4.2016. https://peda.net/id/967361bc03d. Luettu PP.KK.VVVV.
Monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat uuden OPS:n suurin uudistus. Oppiaineiden välisestä integroinnista on kemian opetuksessa puhuttu niin kauan, kuin olen opetusalalla ollut. Jo opiskeluaikana ne olivat LUMA-toiminnan kautta tapetilla joka kontekstissa.
No mutta uusi OPS tuo jämäkkyyttä. Jokaisen oppilaan tulee saada työskennellä vähintään 1 monialaisessa oppimiskokonaisuudessa / vuosi. Bra OPS! Tämä on nerokasta, koska se kannustaa opettajia niitä myös suunnittelemaan ja toteuttamaan.
e-Oppi ja Peda.net työ tähän käsittämättömän hyvän työkalun. e-Opin muokattat Peda-kirjat mahdollistavat yhteisöllisen suunnittelun, koska opettajat voivat itse hallita kirjojen julkisuusasetuksia. e-opin lisenssi ja varsinkin koulupaketti antaa kouluille valmista materiaalia lähes jokaiseen oppiaineeseen. Sisältöä voi muokata Peda.netin työkaluilla tai jopa yhdistellä eri kirjojen sisältöjä ja luoda täysin uusia oman koulun oppimiseen sopivia sisältökokonaisuuksia.
Puhuin aiheesta Pecha Kuchan verran ITK2016-tapahtumassa Aulangolla. Ohessa kalvot.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Monialaiset oppimiskokonaisuudet Peda.netissä. AJATUKSIA, 16.4.2016. https://peda.net/id/967361bc03d. Luettu PP.KK.VVVV.
Edumolista artikkeli Lumatissa
17.3.2016 | ↑Edumol-artikkelissa käyn läpi Edumolin uuden HTML5-yhteensopivan version taustaa ja historiaa.
Paperi oli minulle melkoinen ponnistus, koska siinä on jonkin verran voimakenttiä ja molekyylimekaniikkaa. Kvanttikemian opinnoista oli jo sellainen 10 vuotta, joten taustamuistelua piti tehdä aika paljon. Refereet antoivat arvokasta tukea artikkelin tarkistusvaiheessa. Pyysin nimenomaan laskennallisen kemian asiantuntijoita arvioijiksi.
Edumol elää vahvasti
- Sen käyttäjämäärät ovat nousseet koko vuoden. Koulut alkavat siis löytää palvelua.
- Tutkimusta on vireillä. Shenelle Pearl tekee Edumolin käytöstä kemiallisen sidoksen opettamisesta gradua.
- Edumol on myös minun akateeminen viitekehykseni. Opetin syksyllä 2015 HY:n Kemian laitoksella ja Edumol oli olennainen osa tulevien kemian opettajien molekyylimallinnuskoulutusta.
- Tulevaisuudessa sovellus ja varmasti myös kayttätarpeet alkavat siirtyä kohti 3D-tulostusta, johon myös Edumol antaa työkalut.
Ominaisuuksiltaan se mielestäni aina vain markkinoiden paras kouluopetukseen soveltuva molekyylimallinnussovellus. MolView on vahva, mutta siellä on liikaa ominaisuuksia. Edumolin vahvuus on sen yksinkertaisuus.
Tämän paperin lisäksi minulla on aiheesta työn alla opettajille suunnattu englanninkielinen kirja, joka julkaistaan kesällä 2016.
Edumol-paperin voit lukea Lumat-lehdestä. Se toimii myös erinomaisena Edumol-opastuksena.
Viittausohje: Pernaa, J. (2016). Edumolista artikkeli Lumatissa. AJATUKSIA, 17.3.2016. https://peda.net/id/d3005174e. Luettu PP.KK.VVVV.