Kenraali George Washington ylittää joukkoineen Delaware-jokea itsenäisyyssodan aikana. Emanuel Leutze 1851: Washington ylittää Delaware-joen.

Ison-Britannian Pohjois-Amerikan kolmetoista siirtokuntaa julisti itsenäisyyden Isosta-Britanniasta vuonna 1776. Ranskan tuella siirtomaat kävivät itsenäistymissotaa aina vuoteen 1783 asti. Itsenäistymisen jälkeen uusi tasavalta, oli maailmanpolitiikassa vielä pikkutekijä, mutta 1800-luvun lopulle tultaessa se oli yksi suurvalloista. Itsenäistyttyään Amerikan Yhdysvallat, etsi suuntaansa ja samalla kun eurooppalaisperäinen väestö levisi Appalakkien länsipuolelle, ja alkuperäisväestö muutti kohti preeriaa. Euroopan valtioiden imperialismi kohdistui ennen kaikkea meren takaisiin alueisiin. Valtavalla manterella sotilaallisesti heikompien naapurien ympäröimänä Yhdysvaltojen ja Venäjän imperialismi kohdistui maayhteydessä oleviin naapurialueisiin.

Vuonna 1803 Yhdysvallat osti Napoleonilta Louisianan alueen, joka tuplasi Yhdysvaltojen pinta-alan. Latinalaisen Amerikan valtiot irroittautuivat Espanjasta ja Portugalista 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, kun Napoleonin sodat löysensivät siirtomaaisäntien otetta meren takan olleesta mantereesta. Ison-Britannian tuella Yhdysvallat julisti Monroen opin, jonka mukaisesti se pyrki estämään Etelä-Amerikan uusien tasvaltojen uudelleenvalloituksen eurooppalaisten suurvaltojen toimesta. Yhdysvallat itse koki kuitenkin olevansa oikeutettu puuttumaan uusien naapuriensa asioihin. Meksikon itsenäistyttyä vuonna 1821 Espanjan hallitsemat Pohjois-Amerikan läntiset alueet siirtyivät Meksikon haltuun. Vuonna 1845 texasilaisten kapinoinnin seurauksena Yhdysvallat liitti Texasin itseensä meksikolaisia kuulematta, ja kun meksikolaiset protestoivat, Yhdysvallat julisti sodan Meksikoa vastaan. Sodan aikana vuosina 1846-48 ja Yhdysvallat valtasi nykyisiä rajojaan vastaavat alueet lännessä. Vuonna 1867 Yhdysvallat osti Alaskan Venäjän keisarikunnalta, joka ei katsonut pystyvänsä puolustamaan Alaskan aluetta mahdolliselta Ison-Britannian hyökkäykseltä Kanadan suunnalta. Valloittajien mukana tulivat jälleen uudisasukkaat, joiden tieltä alkuperäiskansojen oli taas väistyttävä, aina lopulta heille määrättyihin reservaatteihin asti. 

Yhdeksännellätoista vuosisadalla Yhdysvalloissa puhuttiin kutsumuskohtalosta (manifest destiny), jonka mukaan Yhdysvaltojen tulisi ulottua Atlantila Tyynellemerelle ja levittää mukanaan sivistystä takapajuiseksi katsottuihin Pohjois-Amerikan sisäosiin. Kun Yhdysvallat itsenäistyi, sodassa yhdysvaltalaisia auttanut ranskalainen markiisi de Lafayette sanoi "ihmisyys on voittanut taistelunsa, vapaudella on nyt oma maansa". Vapaus Yhdysvalloissa oli kuitenkin tarkoitettu lähinnä eurooppalaisperäiselle väestölle, sillä alkuperäisväestöä kohdeltiin usein väkivaltaisesti. Läpi 1800-luvun Yhdysvallat kävikin sotia alueillaan asuneita intiaaniheimoja vastaan, jotka vastustivat Yhdysvaltojen valtapyrkimyksiä. Lisäksi etelän osavaltioissa afrikkalaisperäinen väestö eli orjuudessa aina sisällissotaan asti vuoteen 1865, eivätkä he saaneet tasaveroisia kansalaisoikeuksia kuin vasta 1950-luvulla.

Yhdysvalloilla oli myös mantereen ulkopuolella joitain siirtomaiksi luettavia alueita. Yhdysvalloissa vapautetuille orjille perustettiin Yhdysvaltojen toimesta Liberia Länsi-Afrikaan omaksi valtioksi vuonna 1822. Välillä oli jopa puhetta kaikkien afroamerikkalaisten siirtämisestä takaisin Afrikkaan, mutta tällaiset suunnitelmat torpattiin taloudellisesti kestämättöminä. Liberiaan päästyään juuri vapautetut orjat ajoivat paikallisen väestön lähes orjuutta vastaavaan asemaan. Liberia ei ollut suora siirtomaa, mutta se oli taloudellisesti niin sidoksissa Yhdysvaltoihin, että sen voisi laskea Yhdysvaltojen siirtomaaksi Afrikassa. Todellisia siirtomaita Yhdysvalloilla oli Tyynellä valtamerellä, kun 1800-luvun kuluessa se julisti useamman saaren , mukaan lukien Hawaiin, kuuluvan sille. Lisäksi Espanjan-Yhdysvaltain sodan päätteeki vuonna 1898 Yhdysvallat liitti Filippiinit itseensä merentakaisena alueena. Filippiiniläisten kapina kukistettiin verisesti seuraavan vuosikymmenen aikana.


John Gast 1872: Korpimaan henki

Tutkikaa yllä olevaa John Gastin maalausta Korpimaan henki ja vastatkaa alla olevaan kysymykseen.
1. Miten imperialismi ja kutsumuskohtalo näkyy maalauksessa?

Aikansa suosituimpiin kirjailijoihin kuulunut Mark Twain sanoi seuraavaa Yhdysvaltojen toimista Filippiineillä:

"Naurettavinta oli kun Espanjan-Yhdysvaltojen sodan lopulla Yhdysvallat maksoi raihnaiselle vanhallle Espanjalle 20,000,000 dollaria Filippiineistä. Sillä tämä maamme osti tiensä herrasmiesten seuraan. Rehellisesti sanottuna, kun luin tästä sopimukesta sanomalehdesta, nauroin niin että kylkiini sattui. Filippiinit taistelivat kuin raivopäät vapautensa puolesta. Espanja ei halunnut kuunnella heitä. Sitten Yhdysvallat astui rinkiin mukaan, ja kun me olimme potkineet vihollisen [Espanja] kyvyttömäksi toimia, sen sijasta että me olisimme vapauttaneet filippiiniläiset, me maksoimme äärettömän suuren summan saaresta jolla ei ole mitään maallista merkitystä meille. Muutakuin että me ilmeisesti halusimme olla kuin Euroopan aristokraattiset maat, joilla on omistuksia vierailla vesillä. Yhdysvallat halusi olla toiminnassa mukana ja sen myös tuli toimia eri paikoissa, kuin rikas yhdysvaltalainen perijätär, joka ostaa Euroopasta itselleen herttuan tai kreivin aviopuolisokseen. Kuulostaa hauskalta, mutta eipä juuri muulta." - Mark Twain, Baltimore Sun, 10.5.1907

2. Pohtikaa miksi tilanne oli Mark Twainin mukaan ironinen ja sai hänet nauramaan.