Valot osoittavat suurkaupunkien sijainnit.

Maailman väkiluku on jo yli seitsemän miljardia, ja yhä useampi maailman ihmisistä asuu kaupungeissa. Nykyarvio maailman kaupunkilaisten määrästä on jo lähes neljä miljardia. Tämän vuosituhannen puolivälissä heitä on mahdollisesti jo viitisen miljardia. Varsinkin Afrikan ja Aasian valtioissa kaupungistuminen on nopeaa, kun yhä useammat lähtevät paremman elintason toivossa kaupunkeihin työnhakuun. Valitettavan usein moni heistä kuitenkin päätyy asumaan suurkaupunkien slummialueille.

Miljoonakaupungit eli metropolit voivat kasvaa yhteen suuriksi megalopoleiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain itärannikon BosWash (Bostonista Washingtoniin) on tällainen massiivinen kaupunkiketju, jonka asukasmäärä on noussut kymmeniin miljooniin.

Maailmassa on nykyään yli 400 metropolia. Niiden määrä kasvaa nopeasti.

Yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkiseutuja eli megakaupunkeja on jo yli 20. Niiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan 2020-luvun loppuun mennessä. Niissä asuu nykyään joka kymmenes maailman kaupunkilaisista.

Kaupunkien kasvu sai alkusysäyksen 1700-luvun loppupuolen teollistumiskehityksestä Euroopassa. Yhä useampi siirtyi kaupunkeihin teollisuuden luomiin työpaikkoihin. Kaupunkeihin muuttaneet ihmiset tarvitsivat myös palveluita, joten palveluelinkeinoihin tarvittiin lisää ihmisiä maaseudulta. Kaupungit alkoivat kasvaa. Myös ajan kuluessa olosuhteet kaupungeissa muuttuivat paremmiksi, kun rakentamista alettiin säädellä tehokkaammin ja terveydenhoitojärjestelmiä kehitettiin.

Kaupungistuminen on tapahtunut eri puolilla maailmaa hieman eri tahdissa, ja maailmanlaajuiseksi ilmiöksi se yleistyi vasta 1900-luvun loppupuolella.

​