Luetunymmärtäminen - jatkokertomus

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 1 (kopio)

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 1

Tutki ensin uudet sanat:

kriittinen (kriittisestä) ratkaiseva, käänteentekevä, arvosteleva
köpelösti hullusti, huonosti
pöyristynyt (pöyristyneiltä) järkyttynyt, tyrmistynyt, kauhistunut
moitteeton (moitteettomassa) virheetön, kunnollinen, täydellinen, nuhteeton
koikkelehtia (koikkelehti) kulkea epävarmasti tai hassusti, toikkaroida
lehahtaa punaiseksi (lehahtaneet punaisiksi) muuttua äkkiä punaiseksi
kajota (kajottu) koskea, käydä käsiksi, tarttua

Lue tarina ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.

Kadonneet kirjansivut

Kun Sohvi-mummi näki revityn kirjansivun, hänen kasvonsa synkkenivät. Hän nosti lukulasit nenälleen.
– Kuka tästä on vastuussa?

Marenkikakun ohje oli repeytynyt juuri kriittisestä kohdasta. Yhtä köpelösti oli käynyt kinuskitortun ohjeelle. Leipomo Sanaskylän Sokerin ja Suolan omistajat Tuulihattu ja Heikki Herkunheimo näyttivät pöyristyneiltä.
– Emme takuulla ole repineet tuota leivontakirjaa, rouva tuhahti.
– Olemme aina kohdelleet kaikkia lainakirjoja kunnioittavasti!

Se oli totta. Herkunheimot olivat ahkeria lainaajia, jotka palauttivat kirjat aina ajallaan ja moitteettomassa kunnossa. Katsoin rouvan valtavaa hattua, joka näytti muhkealta kermaleivokselta. Hänen vieressään koikkelehti herra Herkunheimo pitkillä, lakritsinarun näköisillä jaloillaan.

Tarkastellessamme leivontakirjaa huomasimme, että sen sivutolivat revenneet jotenkin pitsimäisesti.
– Aivan kuin letut! herra Herkunheimo hörähti. Rouvan rusinanruskeat silmät porautuivat meihin terävästi hatun lierin alta.
– Emme todellakaan tiedä mitään kirjojen repijästä!

Kun Herkunheimot olivat poistuneet Kipinä-bussista, Sohvi huokaisi. Hän huolehti autonsa kirjoista hellästi kuin puutarhuri
kukistaan. Hän korjaili niitä, pyyhki niistä pölyjä ja asetteli niitä kauniisti esille.

Sohvi kömpi jälleen ratin taakse. Bussin oli aika jatkaa kierrostaan.

Minä ja ystäväni Rana olimme juuri aloittaneet neljännen luokan. Sohvin Kipinä-bussi oli palannut tuttuihin aikatauluihinsa. Saimme taas koulupäivien jälkeen huristella sen kyydissä pitkin Sanaskylän kujia. Kipinä toimi paitsi tavallisena linja-autona, myös kylän kirjastona ja postina.

Elokuun aurinko paistoi riehakkaasti sisään ajopelin vasta pestyistä ikkunoista. Eräällä hiljaisella pysäkillä olimme Ranan kanssa juuri ryhtyneet pelaamaan ristinollaa, kun äkkiä kuulimme Sohvin kiljaisun hyllyjen välistä.
– Viljo ja Rana! Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Sohvin kasvot olivat lehahtaneet punaisiksi. Kauhuksemme huomasimme, että hyllyissä oli enemmänkin revittyjä kirjoja.
– Kuka on alkanut tuhota kirjojamme? Sohvin ääni väpätti.

Koirien Kalevalasta, Kissankasvattajan oppaasta ja Seitsemästä veljeksestä puuttui sivuja. Revityissä kirjoissa oli sekä uusia että vanhoja, usein lainattuja ja niitäkin, joita harvoin kukaan kaipasi. Kirjantuhoaja oli iskenyt niin tarinoiden alkuihin kuin niiden loppuihinkin. Myös joidenkin kirjojen sisäsivuihin oli kajottu.
– Minun täytyy lukita bussi huolellisemmin, Sohvi päätti.
Hänen sormensa tärisivät vieläkin. Katsoimme kaikki kolme toisiamme. Kuu kellui ikkunassa viljantähkän värisenä. Bussissa oli aivan hiljaista, kunnes hyllyjen suunnasta alkoi kuulua jotakin.


TEHTÄVÄT

1. Mitä hyllyjen suunnasta kuului? Ratkaise sana vihjeiden avulla:

Vihje 1: Ota Viljon ystävän nimestä ensimmäinen ja viimeinen kirjain.
Vihje 2. Aseta kirjainten väliin pieni eläin, joka asuu Peppi Pitkätossun talossa.
Ratkaisu:

2. Miten seuraavat esineet liittyvät kertomukseen?
Muistathan vastata kysymyksiin kokonaisilla lauseilla!
a. leivontakirja

b. lakritsinaru

c. lieri

d. posti


3. Sano toisin.
a. Yhtä köpelösti oli käynyt kinuskitortun ohjeelle.

b. Tuulihattu ja Heikki Herkunheimo näyttivät pöyristyneiltä.

c. Rouvan rusinanruskeat silmät porautuivat meihin terävästi hatun lierin alta.

d. Kuu kellui ikkunassa viljantähkän värisenä.


4. Mitä erikoista Sohvi huomaa Kipinä-bussin kirjoissa?


5. Miksi Sohvi epäilee herra ja rouva Herkunheimoa?


6. Miksi rouva Herkunheimo suuttuu syytöksistä?


7. Keksi henkilöille sukunimet, jotka kuvaavat heidän ammattiaan.
a. palomies Pentti

b. maanviljelijä Vilja

c. pankkivirkailija Paavo

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 2 (kopio)

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 2

Tutki ensin uudet sanat:

lymyillä (lymyillyt) pakoilla, piilotella, piileskellä, lymytä
vilkuilla (vilkuili) katsoa toistuvasti
illan syvenevissä varjoissa illan pimetessä
sabotaasi vahingonteko, tuhotyö, tihutyö
visusti huolellisesti, tarkasti, täsmällisesti
uikahtaa (luikahti) livahtaa, pujahtaa, mennä huomaamattomasti matkoihinsa pois, tiehensä
virnistää (virnistämään) hymyillä iloisesti, ilkikurisesti tai pilkallisesti
ylenpalttinen (ylenpalttisesta) suunnaton, liiallinen, kohtuuton, yletön, ylenmääräinen

Onnenkeksien kertomaa

Rihinää, rapinaa, kihinää. Aavemaiset äänet täyttivät Kipinäbussin aina silloin, kun sen vanha moottori ei ulvonut käynnissä. Minusta kuulosti siltä kuin jokin kutsumaton olento olisi lymyillyt bussin nurkissa. Syysiltojen tummuessa ajatus oliosta tuntui erityisen epämiellyttävältä.

Sohvikin vilkuili ajaessaan levottomasti taakseen. Hän oli asentanut hyllyjen eteen hiirenloukun. Voisiko oudon rapinan takana olla hiiri? Vai nakersiko jokin hyönteinen kirjojen sivuja repaleisiksi? Kenties kyseessä oli jokin outo kummajai nen, joka teki tuhojaan kirjahyllyllä illan syvenevissä varjoissa.

– Sabotaasi menee aina vain röyhkeämmäksi, Sohvi harmitteli eräänä päivänä kirjoja tutkiessaan. – Tämä on täysin tahallista ja järjestelmällistä kirjojen tuhoamista. Taas uusi revitty kirja! Kävikö joku bussissa yöaikaan? Mutta Kipinän ovet olivat öisin visusti lukitut, eikä niissä näkynyt minkäänlaisia murtojälkiä.

En ehtinyt pohtia kirjojen arvoitusta enempää, sillä kumaraharteinen Taavetti Tomunen nousi pysäkiltä kyytiin. Hän omisti vanhojen kirjojen myymälän eli antikvariaatin, jonka nimi oli Keltasivu. Mies lainasi jonkin kirjan, minkä jälkeen hän luikahti matkoihinsa vikkelästi kuin kala kasvien suojaan.

Seuraavaksi pysähdyimme satamassa. Entinen merikarhu Kalevi Kiiski asui vanhassa majakassa. Hän toi ison nipun kirjekuoria lähetettäväksi eri puolille maata ja lainasi samalla kasan kirjoja. Kirjapino sai hänet virnistämään leveästi.
– Näin ylenpalttisesta onnesta en edes uneksinut ollessani ruma ankanpoikanen, mies tuumi ennen kuin katosi syystuuleen. Katsahdimme Ranan kanssa kummastuneina toisiimme. Sanat olivat tietysti Ruma ankanpoikanen -sadusta, mutta miksi mies ne lausui?

Koulun pysäkillä bussia odotti konstaapeli Touko Vuokkonen lapsilauman kanssa. Vuokkonenkin tutki tuhottujen kirjojen tapausta, mutta hän ei ollut juurikaan edistynyt tutkimuksissaan.

Ensimmäiset lapset syöksyivät jo bussiin odottamaan satutunnin alkamista. Tällä kertaa Vuokkonen luki lapsille eläinsatuja. Lopuksi hän lausui vielä muutaman kirjoittamansa runon. Sen jälkeen hän tarjosi kaikille kuulijoille mehua ja keksejä. Minäkin otin yhden keksin. Se maistui makoisalta, kunnes hampaaseeni rasahti tunkkainen pala paperia. Muutkin kaivelivat paperilappuja purukalustostaan.
– Sanaskylän leipomon uusia onnenkeksejä, Touko Vuokkonen julisti.
– Jokaisen keksin sisällä lukee jotain tärkeää.

TEHTÄVÄT
1 Mitä keksien sisällä luki? Järjestä tavut.
NUS EN TUS


2 Mitä satuja tai kirjoja sinä haluaisit kuulla?
Kirjoita Touko Vuokkoselle lista toiveistasi.


3. Mitä sinä kirjoittaisit onnenkeksin sisälle? Kerro tai kirjoita


4. Minkä Sohvin ajattelee aiheuttavan outoa rapinaa Kipinä-bussissa?


5. Miksi ajatus kutsumattomasta olennosta tuntuu Viljosta epämiellyttävältä?


6. Kuka on Taavetti Tomunen?


7. Mitä Kalevi Kiiski tekee Kipinä-bussissa?


8. Miksi Touko Vuokkonen ja lapset seisovat koulun pysäkillä?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 4

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Sanasto
raastaa hermoja (raastoi hermoja) hermostuttaa
Varjot kasvoivat ja kietoutuivat paikkoihin. Varjot peittivät maiseman.
Pyyhkijät vispasivat sakeaa sadetta. Pyyhkijät heiluivat
kovassa sateessa.
kannatella (kannattelemana) tukea
vääjäämättä peruuttamattomasti, väistämättä
tuppautua tunkeutua
Rakennus puhkui huumaavia tuoksuja. Rakennuksesta levisi miellyttäviä tuoksuja.
hittituote suosittu tuote
laari (laareihin) seinämillä erotettu avoin säilytyspaikka esimerkiksi kellarissa tai aitassa
luikahtaa (luikahdimme) livahtaa, pujahtaa, mennä huomaamattomasti

Kasvavia varjoja

Kipinä-bussin kirjahyllyillä rapisi taas. Ääni raastoi kaikkien hermoja. Rihinä oli niin hiljaista, ettemme voineet olla edes
varmoja, kuuluiko sitä oikeasti. Kuvittelimmeko sittenkin kaiken? Talvi oli tulossa. Varjot kasvoivat ja kietoutuivat paikkoihin, joissa niitä ei ennen ollut. Pyyhkijät vispasivat sakeaa sadetta, kun Sohvi puski bussillaan läpi kylän. Valaistu linja-auto mutkitteli kaduilla kuin pimeyden kannattelemana.

Olimme joutuneet heittämään pois yhä useampia repeytyneitä kirjoja. Sohvi alkoi olla todella huolestunut. Edes ristisanat eivät enää jaksaneet kiinnostaa häntä.

Johtolankoja ei ollut monta. Ensimmäinen niistä oli onnenkeksit, joiden sisällä oli kirjoista revittyjä lauseita. Ja toiseksi
poliisikani Luttana oli löytänyt repeytyneiden kirjojen välistä jonkinlaista jauhoa. Nämä kaksi seikkaa johtivat tutkimuksiamme vääjäämättä leipomon suuntaan. Saamani ennustus kaikui pahaenteisenä mielessäni: Älä saata itseäsi onnettomuuteen. Mutta meidän oli pakko tehdä jotakin.

Mietimme Ranan kanssa pitkään, miten pääsisimme tutkimaan leipomoa, kunnes eräänä päivänä keksimme tuppautua kiireapulaisiksi Sanaskylän Sokeriin ja Suolaan. Selitimme olevamme erityisen kiinnostuneita leipomisesta. Lopulta Herkunheimot suostuivat ottamaan meidät joulutorttutalkoisiin.

Talkoopäivä koitti vähän ennen joulua. Olisin osannut kulkea Sanaskylän Sokeriin ja Suolaan vaikka silmät sidottuina – rakennus puhkui kaduille huumaavia vaniljan, suklaan ja kardemumman tuoksuja.Leipomon vitriini oli täynnä meheviä ihanuuksia. Lusikkaleivät, marenkikakut, mutakakut ja kääretortut olivat kuin pieniä taideteoksia. Paikan ehdoton hittituote olivat kuitenkin onnenkeksit. Keksien ostajia riitti tänäänkin jonoksi asti. Monet suhtautuivat vakavasti keksin sisältämään ennustukseen. Niistä kuiskuteltiin naapureille ja tuttaville. Ennustuksia oli jopa alettu tulkita Sanaskylän Sanomissa.

Heikki Herkunheimo halusi opettaa minua ja Ranaa tekemään täydellisen joulutorttutähden.
– Sakaroiden taitteleminen vaatii erityisen herkkiä sormia, hän ohjeisti. Torttuja enemmän meitä kuitenkin kiinnosti se, mitä tapahtui viereisessä salissa. Siellä työskenteli Tuulihattu Herkunheimo.

Salista virtasi aina vain uusia onnenkeksejä myymälän jatkuvasti tyhjeneviin laareihin. Kun herra Herkunheimo katosi palvelemaan asiakkaita, luikahdimme tarkkailemaan rouvan puuhia ovenrakoon. Ensiksi katseemme kiinnittyi salin täpötäyteen lattiaan.

Tehtävät

Mitä lattialla lojui? Selvitä sana.1
a. Ota ensimmäinen tavu siitä sanasta, joita Sohvin bussi on täynnä.
b. Lisää jatkokertomuksen pojan nimen viimeinen tavu.
c. Lopeta sanalla ja.
Mitä lattialla siis lojui? Vastaus:

2. Etsi tekstistä ennustus, jonka Viljo on saanut onnenkeksistä. Mitä tapahtuu, jos ennustus toteutuu? Kirjoita.


3. Miksi ristisanat eivät enää kiinnosta Sohvia?2


4. Millaisia johtolankoja revittyjen kirjojen tapauksessa on saatu?


5. Minkä ennustuksen Viljo on saanut onnenkeksistä?


6.. Mitä Rana ja Viljo päättävät tehdä ratkaistakseen revittyjen kirjojen mysteerin?


7. Miltä leipomon tuotteet näyttävät?


8. Mitä sanaskyläläiset tekevät kekseistä saamilleen ennustuksille?


9. Mitä Viljo ja Rana näkevät leipomon salin ovenraosta?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 5

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 5

SANASTO
ryskyttää (ryskytti) hakata voimakkaasti, takoa, jyskyttää
umpimähkään sattumanvaraisesti, summamutikassa
kylmähermoinen (kylmähermoisesti) lujahermoinen, lujatahtoinen, kylmäverinen, rauhallinen
äkkiarvaamatta yllättäen
mittailla (mittaili) katsella arvostellen, arvioida, tarkastella
Jalkani valahtivat veltoiksi. Minua heikotti.
divari (divareista) osto- ja myyntiliike
pikantti piristävä, säväyttävä, virkistävästi mielenkiintoa herättävä
hamstrata (hamstraa) kerätä varastoon, rohmuta
iäkäs (iäkkäistä) vanha
opus (opuksista) kirja, teos


Nuuskijat leipomossa

Rana ja minä kurkimme ovenraosta leipomon salia. Sydän ryskytti korvissa asti. Heikki Herkunheimo voisi tulla takaisin hetkenä minä hyvänsä. Missään tapauksessa hän ei saisi nähdä meidän vakoilevan leipomoaan.
– SRRRRR, Tuulihattu Herkunheimon vatkain vinkui salissa. Rouva kannatteli laitetta käsivarsillaan, jotka muistuttivat kahta muhkeaa limppua. Kohta hän veti uunista pellillisen onnenkeksejä.

Rouva alkoi asetella paistuneisiin keksinpuolikkaisiin pieniä lappuja. Lappusia oli kuitenkin liian vähän. Niinpä Tuulihattu Herkunheimo nosti lattialla lojuvista pinoista yhden kirjan ja ryhtyi selailemaan sitä hajamielisen näköisenä. Hän näytti valitsevan jonkin sivun umpimähkään. Sitten rouva täysin kylmähermoisesti repäisi valitsemansa kohdan irti kirjasta ja taitteli sen keksin väliin.

Äkkiarvaamatta musta varjo kaatui yllemme. Joku seisoi takanamme.
– Mitä te täällä nuuskitte? herra Herkunheimo jyrähti. Miehen ankara naama näytti tuijottavan meitä ainakin kahden metrin korkeudelta.
– Mitä täällä oikein tapahtuu? rouva Herkunheimo kiiruhti paikalle. Hän mittaili meitä katseellaan kuin muotopuolia korvapuusteja.
– Minä soitan kohta poliisin, herra Herkunheimo ärisi. Jalkani valahtivat veltoiksi. Rana veti henkeä ja puuskahti sitten:
– Soittakaa vaan poliisille. Tehän tässä syyllisiä olette. Te
revitte Kipinä-bussin kirjoja, jotta saatte ennustuksia onnenkekseihinne!
– Minä en revi lainakirjoja! rouva karjahti. – Me emme ole
syyllisiä. Uskokaa jo!

Tuulihattu Herkunheimo kertoi, että he hankkivat kirjansa Taavetti Tomusen antikvariaatista Keltasivusta ja muistakin divareista ympäri maan.
– Leikkaamme ennustukset suoraan noista vanhoista kirjoista.
Niistä tulee kekseihin oma, pikantti makunsa. Lähtiessämme saimme pussillisen onnenkeksejä vietäväksi Kipinä-bussiin.
– Vanhojen kirjojen hankkiminen on aina vain vaikeampaa, Heikki Herkunheimo valitti.
– Keltasivussa käy eräs henkilö, joka hamstraa suurimman osan iäkkäistä opuksista. Hän on vanha merimies Kalevi Kiiski. On yksi asia, joka Kiiskeä kirjoissa erityisesti kiinnostaa.


TEHTÄVÄT

1. Mikä Kalevi Kiiskeä kirjoissa kiinnosti? Ratkaise sana.
a. Keksi synonyymi sanalle kiire
b. Vaihda keksimäsi sanan alkukirjaimen tilalle konstaapeli Vuokkosen kanin nimen alkukirjain.



2. Miten tekstissä on kuvattu se, että Ranaa ja Viljoa jännittää?


3. Etsi ja kerro, miten tekstissä on sanottu seuraavat asiat:
a. naisella oli paksut käsivarret

b. joku seisoi takanamme

c. hän katsoi meitä tutkivasti

d. niistä tulee kekseihin erityinen maku.

4 Valitse Tuulihattu tai Heikki Herkunheimo.Kuvaile häntä mahdollisimman tarkasti.


4. Mitä Tuulihattu Herkunheimo tekee?


5. Miten rouva Herkunheimo valitsee onnenkeksiin tekstin?


6. Mitä rouva Herkunheimon katseesta voi päätellä hänen suhtautumisestaan Ranaan ja Viljoon?


7. Miksi Rana ei pelkää, kun herra Herkunheimo uhkaa soittaa poliisille?


8. Mistä Herkunheimot hankkivat kirjansa?


9. Mistä tulee onnenkeksien pikantti maku?


10. Miksi Herkunheimojen on aiempaa vaikeampi hankkia vanhoja kirjoja?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 6

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 6

SANASTO
pungertaa (pungersi) työntyä
ärhäkkä (ärhäkässä) voimakas, äkäinen, kipakka
noukkia kyytiin (noukkimaan kyytiinsä) ottaa mukaan
illan varjoihin kääriytyneinä pimeyden suojassa
pahaenteinen (pahaenteiseen) uhkaava, pahaa enteilevä
haparoida (haparoiva) etsiä varovasti tunnustellen, kulkea epävarmasti, hapuilla
lysähtää (lysähti) rojahtaa, lyyhistyä, painua kokoon
hörpätä (hörppäsi) ryystää, siemaista, kulauttaa
lymytä (lymysimme) pakoilla, piilotella, piileskellä, lymyillä

Vanhan majakan salaisuus

Bussi pungersi lumen läpi kohti satamaa kuin itsepäinen kiiltomato, vaikka kukaan ei tullut kyytiin. Koko ajan yltyvä myrsky ja tyhjentyneet kirjahyllyt olivat luultavasti karkottaneet Kipinä-bussin viimeisetkin asiakkaat.

Sohvi pysäytti linja-auton sataman pysäkille. Kapean niemen kärjessä näkyi monien myrskyjen kallistama majakka. Sen sisältä tiukkui valoa. Majakan asukasta, entistä merimiestä Kalevi Kiiskeä, ei näkynyt. Mies oli kuitenkin jättänyt postilaatikkoonsa ison pinon kirjeitä. Ärhäkässä tuulessa lenteli jotakin. Oliko siinä vielä yksi kuori? Rana onnistui nappaamaan paperin. Hän luki hitaasti: ”…sanasta orpokoti ei ollut näkyvissä enää muuta kuin pelkkä KOTI.” Rana mietti hetken.

– Hei, nehän ovat loppusanat kirjasta Onneli, Anneli ja orpolapset, hän tajusi sitten. Muistin Heikki Herkunheimon puheet Kalevi Kiiskestä. Kiiski
oli kuulemma erityisen kiinnostunut kirjojen lopuista. Jotkut Kipinä-bussin tuhoutuneista kirjoista olivat repeytyneet juuri loppusivuiltaan. Kaikki keinot oli käytettävä Sohvin kirjojen pelastamiseksi.

Päätimme Ranan kanssa jäädä tutkimaan majakkaa. Pyysimme Sohvia noukkimaan meidät takaisin kyytiinsä paluumatkallaan. Illan varjoihin kääriytyneinä lähdimme hiipimään kohti majakkaa. Meri vaahtosi villisti. Aallot nousivat ja laskivat vihreinä ja mustina. Myrskyn keskeltä kurkistivat kuun luunvalkeat kasvot. Kuun kajossa vanha majakka näytti nousevan miltei pilviin asti.

Kun lähestyimme rakennusta, tuulikellon mielipuolinen kilkatus melkein repäisi sydämeni irti juuriltaan. Musta kissa istui portailla ja tuijotti meitä ilkeänkeltaisilla silmillään. Majakan ulko-ovea ei ollut lukittu. Lähdimme ääneti kiipeämään ylös jyrkkiä kierreportaita. Varjot verhosivat portaikon
pahaenteiseen pimeyteen. Haparoiva askel toisensa jälkeen nousimme torniin asti. Siellä oli ovi, joka oli raollaan.

Yllättäen kuulimme perässämme painavat askeleet. Syöksyimme ovesta sisään hämärään huoneeseen, jonka perällä näkyi valtava kaappi. Se oli ainoa mahdollinen piilopaikka. Saimme juuri ja juuri temmattua kaapin oven kiinni perässämme, kun joku astui huoneeseen. Avaimenreiästä näimme, kuinka Kalevi Kiiski sytytti huoneeseen myrskylyhdyn ja lysähti kirjoituspöytänsä ääreen. Pöydällä oli pinoittain kirjoja. Kiiski tarkasteli niiden loppuja huolellisesti kunnes löysi sopivan. Vaikutti siltä kuin hän olisi ryhtynyt naputtelemaan kirjan loppulauseita tietokoneelleen.

Välillä Kiiski hörppäsi teetä ja haukkasi sokerikorppua. Sitten hän kirjoitti muistiin toisenkin kirjan lopun. Ja kolmannen. Muutaman kirjan jälkeen mies tulosti tekstit ja taitteli ne pieniksi suikuloiksi. Sitten hän nousi ylös.

Tuskin uskalsin hengittää. Raskain askelin mies lähestyi kaappia, jossa minä ja Rana lymysimme. Yhtäkkiä Kalevi Kiiski repäisi kaapin oven auki. Kun entinen merimies näki meidät, järkytys lävähti hänen kasvoilleen.
– Mitä ihmettä te teette täällä? Kalevi Kiiski kähisi. Oli pakko astua esiin. Myrskylyhdyn valossa näimme, että kaapissa selkämme takana kiilsi jotakin.

Tehtävät

1. Mitä kaapissa oli? Ratkaise sana.
a. Mikä nelikirjaiminen lintu viihtyy toreilla?
Vaihda sen nimen viimeinen kirjain L-kirjaimeksi.
b. Lisää päättelemiesi kirjainten perään sana, joka ei kuulu joukkoon:
vuori, mäki, tunturi, oja, kukkula, vaara.
Mitä kaapissa siis oli?

2. Kirjoita kuvaus tapahtumapaikasta. Valitse a tai b.
a. Millainen Kalevi Kiisken huone on?
b. Miltä majakka näyttää?


3. Miksi Kipinä-bussissa ei ole asiakkaita?





4. Valitse a, b, c tai d. Millaisia ääniä kuuluu...
a. myrskyiseltä mereltä
b. tuulessa heiluvasta tuulikellosta
c. askeleista jyrkissä kierreportaissa
d. vanhan kaapin ovesta?


5. Mistä Kalevi Kiiski on erityisen kiinnostunut?





3. Miksi Rana ja Viljo menevät tutkimaan majakkaa?





4. Miten tekstissä on kerrottu, että Viljoa pelottaa?





5. Miksi Rana ja Viljo piiloutuvat kaappiin?





6. Mitä Rana ja Viljo näkevät avaimenreiästä? Voit valita useita vaihtoehtoja





Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 7

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 7

SANASTO
merikarhu vanha, kokenut merenkävijä
nolo (noloksi) kiusaantunut, vaivaantunut, hämillinen
helottaa (helottivat) hehkua, hohtaa, paistaa, loistaa
himmeä samea, sumea, epäselvä, hämärä
käyttökelvoton (käyttökelvottomina) käyttöön sopimaton
vongunta matala uliseva ääni


Merikarhun terveiset
Kaappi, jossa olimme piileskelleet, oli täynnä tyhjiä pulloja. Joidenkin pullojen sisällä vilkkui valkoisia paperilappuja. Entinen merikarhu Kalevi Kiiski tuijotti meitä. Tuskin koskaan olin tuntenut itseäni yhtä noloksi. Ranankin posket helottivat.

Yritimme selittää, miten oikein olimme päätyneet hänen majakkansa kaappiin. Kaiken takana olivat Kipinä-bussin tuhotut kirjat.
– En minä vahingoita kirjoja, Kiiski huokasi.
– Minä ainoastaan kopioin kirjoista onnellisia loppuja. Rakastan niitä. Jotkut keräilevät rannalta simpukankuoria ja erikoisen näköisiä kiviä, mutta minä kerään onnellisia loppuja. Olen kopioinut niitä yhteensä jo 978. Mielestäni maailmassa ei koskaan ole liikaa onnellisia loppuja!

Kalevi Kiiski kertoi, että hän lähettää onnelliset loput keväällä merille pulloissa. Hän sanoi laittavansa niitä myös kirjekuoriin, jotka hän postittaa tuntemattomiin osoitteisiin. Hän oli toimittanut onnellisia loppuja myös sairaaloihin ja vanhainkoteihin.
– Toisinaan kätken onnelliset loput ilmapalloihin, jotka päästän maailmalle, Kiiski virnisti partansa alta.
– Kun joku löytää onnellisen lopun, hän ehkä muistaa, että kaikki voi päättyä hyvin. Herra Kiiski tarjosi meille teetä ja korppuja. Minun oli kuitenkin vaikea nauttia korppujen makeasta mausta, sillä repeytyneiden kirjojen arvoitus oli yhä selvittämättä.
– Kunpa vain tämäkin tarina päättyisi onnellisesti, Rana sanoi minulle kävellessämme kohti tietä, jolla Sohvi busseineen jo odotti. Ystäväni katse oli huolesta himmeä.

Kipinä-bussin hyllyt olivat todellakin harventuneet. Olimme joutuneet heittämään jo yli puolet kirjoista pois käyttökelvottomina. Talvimyrsky oli vähitellen rauhoittumassa. Enää vain kirjat rapisivat hyllyissä. Olimme jo tottuneet niiden risahteluun ja kuhinaan. Kuulosti siltä kuin rouskutus nurkissa olisi viikkojen kuluessa vain kiihtynyt. Onneksi vanhan linja-auton moottori oli niin äänekäs, että sen vongunta melkein peitti alleen kaikki kummat kahinat.

Minä ja Rana katselimme bussin ikkunasta hiljaista kylää. Tiet olivat myrskyn jäljiltä autiot. Missään ei ollut mitään – paitsi metsänreunassa.

TEHTÄVÄT
1 Mitä metsänreunassa oli? Ratkaise sana-arvoitus.
a. Mikä lentää avaruuteen? Poista sanan alkukirjaimesta yksi viiva, niin saat sanan alkuosan.
b. Keksi loppuosa sanoihin henkilö- ja rekka-, niin saat sanan toisen osan.


2. Miksi Kalevi Kiiski hamstraa kirjoja?






2. Miksi Viljo tuntee itsensä noloksi?





3. Mihin Kalevi Kiiski lähettää onnellisia loppuja?





4. Miksi Kalevi haluaa lähettää onnelliset loput eteenpäin?



Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 8

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 8

SANASTO
hääriä (hääri) touhuta, puuhata, hyöriä
tomu (tomuksi) pöly
haalistua (haalistuneet) vaaleta
hailakka haalea, vaalea, haalistunut
hiuspörrö (hiuspörröään) sekainen, takkuinen tukka
kaiken nielevään usvaan tiheän sumun peittoon
yksilö (yksilöiden) kappale, yksittäinen ihminen, eläin,
kasvi tai esine
kammottava (kammottavilta) hirveä, pelottava, karmea,
kauhea
toljottaa (toljottivat) tuijottaa, töllöttää, tollottaa,
möllöttää
nide (niteitä) kirja
opus kirja, teos

Sumuun uponneet
–Katsokaa! Taas se valkoinen pakettiauto! Rana huudahti eräänä maaliskuisena iltana Kipinä-bussin ikkunan ääressä. Olimme nähneet saman auton pysäköitynä metsänreunaan aikaisemminkin. Auton vieressä hääri mieshahmo, joka oli painunut kumaraan kuin sulanut kynttilä.
– Kantoiko mies jotakin metsään? ihmettelin.

Mutta Sohvilla oli nyt tärkeämpääkin miettimistä. Kipinä-bussin hyllyn alle oli unohtunut yksi repeytynyt kirja, joka ei ollut päätynyt muiden tuhoutuneiden kirjojen seassa paperinkeräykseen. Sohvi esitteli meille löytöään. Suurin osa kirjan sivuista oli murentunut hienoksi, valkoiseksi tomuksi, kuin jauhoksi. Myös kirjaimet sivuilla olivat ikään kuin uponneet sumuun ja haalistuneet pois. Tekstistä erottui enää vain muutama hailakka sana sieltä täältä. Sohvi kuopsutti hiuspörröään.

– En ole koskaan nähnyt mitään tällaista! Aivan kuin kirjaa vaivaisi jokin kummallinen tauti! Päätimme tästä lähtien koota repeytyneet kirjat tarkkailtaviksi sen sijaan, että olisimme heittäneet ne pois. Tuhoutuneiden kirjojen tila paheni päivä päivältä. Ne repeytyivät joka päivä hieman lisää. Yksi toisensa jälkeen sivut murenivat jauhemaiseksi tomuksi. Lisäksi näytti siltä kuin loput kirjojen tekstit olisivat vähän kerrassaan vajonneet kaiken nielevään usvaan.
– Kirjat ovat sairaita – ja pahasti! Sohvi huokaili.

Sairastuneiden yksilöiden vointi huononi koko ajan. Myös kirjojen kuville alkoi tapahtua jotakin eriskummallista. Viikkojen kuluessa nekin haalistuivat. Hirveintä oli se, että kuvista jäivät jäljelle vain tuijottavat silmät tai irvistävä suu. Sohvi oli kauhuissaan. Saastuneet kirjat näyttivät kerrassaan kammottavilta. Tuskin enää uskalsimme avata niitä: ties mitkä vääristyneet kasvot sivuilta toljottivat.
– Sairastuneita niteitä ei voi vahingossakaan näyttää kenellekään, Sohvi tuumi ja lukitsi kirjat laatikkoon. Hän alkoi kuumeisesti etsiä tietoa taudeista, jotka voisivat tarttua kirjoihin. Kävimme läpi Kipinä-bussin tietokirjat. Tutkimme nettiäkin, mutta mitään kirjatauteihin viittaavaakaan emme löytäneet. Vain yhdestä kirjasta saattaisi olla meille apua.

Opus oli Frans J. Hämänderin kirjoittama Tavarataudit vuodelta 1941. Valitettavasti tuo kirja oli lainassa. Kaiken lisäksi se oli pahasti myöhässä.
Sohvi katsoi koneelta, kenelle hänen pitäisi kirjoittaa muistutuskortti.

TEHTÄVÄT

1 Kuka oli lainannut Tavarataudit-kirjan?
a. Lisää kirjainten väliin synonyymi sanalle haamu, niin saat selville lainaajan etunimen.
T_TTI
b. Lue lopusta alkuun sana NENUMOT, niin saat selville lainaajan sukunimen.
Kuka oli siis lainannut Tavarataudit-kirjan?

2. Mitä Rana ja Viljo näkevät metsänreunassa?


3. Mitä Rana ja Viljo arvelevat miehen tekevän?


4.Miksi Sohvi ei kiinnitä huomiota mieheen?


5. Mitä Sohvin löytämälle kirjalle on tapahtunut?


6. Mitä kuviin liittyviä oireita liittyy kirjoja vaivaavaan kummalliseen tautiin?


7. Mitä Sohvi tekee kirjoille?

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 9

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 9

antikvariaatti vanhojen kirjojen osto- ja myyntiliike
kehottaa (kehotti) rohkaista, suostuttaa, neuvoa
vitsaus (vitsauksia) kärsimystä, vaivaa tai tuhoa aiheuttava asia
viistoharteinen henkilö, jonka hartiat ovat kumarassa
läimäyttää (läimäytettyään) huitaista, läjäyttää, paukauttaa
kiiruhtaa (kiiruhdimme) kiirehtiä, mennä nopeasti, rientää
näköpiiri (näköpiiriimme) katsojan silmiin näkyvä alue
vuodattaa (vuodatti) valuttaa, laskea
salo (saloon) suuri metsäalue, erämaa, korpi
helma (helmoihin) alareuna, alaosa
monttu (montun) kuoppa, kaivanto, syvennys
kumara (kumarammalta) eteenpäin taipunut, kumartunut, köyry
kuopia (kuopimaan) kaivaa maata, kuopsuttaa
selkämys selkäpuoli, selusta

Vanhojen kirjojen hautausmaa
Lähestyimme Ranan kanssa Taavetti Tomusen antikvariaatti Keltasivua. Kädessäni oli postikortti, jonka Sohvi oli kirjoittanut herra Tomuselle. Kortissaan Sohvi ystävällisesti kehotti Tomusta viimein palauttamaan Tavarataudit-nimisen kirjan. Koska teos käsitteli esineitä vaivaavia vitsauksia, se saattoi myös sisältää tärkeää tietoa Kipinä-bussin kirjoihin iskeneestä sairaudesta.

Kesken matkan Rana pysäytti minut. Hän osoitti valkoista pakettiautoa nurkan takana. Se oli sama auto, jonka olimme nähneet monta kertaa kevään aikana metsänlaidassa. Viistoharteinen Taavetti Tomunen kantoi pakettiauton sisään korkeaa kirjavuorta. Läimäytettyään autonsa takaoven kiinni hän kaasutti tiehensä meihin vilkaisematta.

Kiiruhdimme takaisin Kipinä-bussiin. Pyysimme Sohvia seuraamaan valkoista pakettiautoa. Sohvi oli jo päivän kierroksensa tehnyt, mutta enempiä kyselemättä hän painoi jälleen kaasua. Emme joutuneet ajamaan kovinkaan pitkään Sulkumetsän suuntaan, kun jo saimme pakettiauton näköpiiriimme.

Valkoinen auto parkkeerasi tuttuun paikkaansa metsänreunaan. Sohvi pysäköi bussinsa vähän matkan päähän. Hän jäi vartioimaan linja-autoaan, kun minä ja Rana hiippailimme taskulamput kädessä metsään. Pimeys oli nielaissut korven kaikki puut. Vain kalpea kuu vuodatti valoaan synkkään saloon. Kuljimme eteenpäin, kunnes puiden seasta alkoi erottua lyhdyn himmeää valoa. Jäimme seuraamaan tapahtumia kuusten muhkeisiin, mustiin helmoihin.

Taavetti Tomunen oli tullut metsäaukiolle lapion ja kirjapinon kanssa. Hän kaivoi maahan kuopan, kaatoi kirjat siihen ja loi montun nopeasti umpeen. Kun herra Tomunen oli saanut työnsä valmiiksi, hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Poistuessaan lapioineen paikalta hän näytti – jos mahdollista – vieläkin kumarammalta kuin aikaisemmin.

Kun mies oli kadonnut puiden sekaan, hiivimme tutkimaan metsäaukiota tarkemmin. Maahan oli kaivettu useita kuoppia. Ryhdyimme Ranan kanssa kuopimaan multaa paljain käsin. Kaivoimme ja kaivoimme, kunnes sormemme viimein osuivat johonkin. Se oli maahan haudatun kirjan selkämys. Niskakarvani värähtivät. Olimme saapuneet vanhojen kirjojen hautausmaalle.

Silloin puiden keskeltä alkoi kuulua risahtelua. Taavetti Tomunen palasi autoltaan uuden kirjakasan kanssa. Hän tuijotti meitä silmät säikähdyksestä levällään.
– Miksi sinä hautaat kirjoja metsään? Rana kysyi.
– Kirjat ovat omiani, ne ovat minun antikvariaatistani, herra Tomunen vastasi.
– Kirjat on pakko haudata, hän jatkoi sitten kuiskaten.
– Niihin on iskenyt todella paha tauti.

TEHTÄVÄT
1 Järjestä tavut. Mikä tauti kirjoja vaivaa?

PI JA RU KIR

2. Sano toisin
a. Vain kalpea kuu vuodatti valoaan synkkään saloon.

b. Jäimme seuraamaan tapahtumia kuusten muhkeisiin, mustiin helmoihin.

c. Hän tuijotti meitä silmät säikähdyksestä levällään.


3. Kirjoita etsintäkuulutus Taavetti Tomusesta. Kirjoita, miksi Taavetti Tomusta etsitään ja mitä löytäjä saa palkkioksi.


4. Miksi Rana ja Viljo ovat menossa antikvariaattiin?





5. Miksi Rana yllättäen pysäyttää Viljon?





6. Miksi Rana ja Viljo lähtevät seuraamaan Taavetti Tomusta?





7. Mitä Rana ja Viljo näkevät Taavetti Tomusen tekevän metsässä?





8. Miten Taavetti Tomunen perustelee tekoaan?



Roskapostituksen esto
Valitse mikä tahansa numero, joka on suurempi kuin 2.

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 10

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 10

SANASTO
haurastuttaa tehdä hauraammaksi, ohentaa, heikentää
tomu (tomuksi) pöly
syöpyä (syöpyvät) kulua jonkin aineen vaikutuksesta
äityä (äitynyt) ärtyä, yltyä, kiihtyä, voimistua
hekottaa (hekottava) nauraa
muumiotauti (muumiotautiset) kotelosienien aiheuttama, hedelmäpuita ja niiden hedelmiä turmeleva kasvitauti
rytinä (rytinää) ryske, ryminä, meteli
rymistellä (rymisteli) tömistellä, liikkua metelöiden
opus (opuksessa) kirja, teos
täsmätä (täsmäsivät) sopia, käydä yksiin


Tavaratautien jäljillä

–Kirjarupi, Taavetti Tomunen toisti vanhojen kirjojen hau tausmaalla.
– Se minun opuksiani vaivaa. Miehen suusta pääsi syvä huokaus.
– Rupi haurastuttaa kirjojen sivut pelkäksi tomuksi. Rahina vain kuuluu, kun sivut yksi kerrallaan syöpyvät ja repeytyvät. Oikein pahaksi äitynyt tauti pyyhkii sivuilta kaikki kirjaimet ja osan kuvistakin niin, että jäljelle jäävät vain tapittavat silmät tai tyhjyyteen hekottava suu.

Herra Tomunen kertoi, että saastuneet kirjat pitää haudata syvälle maahan niin kuin muumiotautiset omenat. Tauti kun tarttuu helposti kirjasta toiseen.
– Mistä ihmeestä rupi alun perin tarttui kirjoihinne? kysyin.
– Se on varmasti kulkeutunut liikkeeseeni joidenkin vanhojen kirjojen mukana, Taavetti Tomunen arveli.
– En halunnut kertoa tartunnasta kenellekään, jotteivät ihmiset olisi alkaneet karttaa antikvariaattiani. Pelkäsin menettäväni asiakkaani. Välttelin poliisiakin.
– Teidän kirjoistanne rupi varmaan levisi Kipinä-bussiinkin, Rana päätteli.
– Ahkerat lukijat käyvät varmasti sekä kirjastoautossa että antikvariaatissa.

Edempää metsästä alkoi kuulua rytinää ja oksien katkeilua.
– Herra Tomunen! Sohvi rymisteli kohti metsäaukiota ja heilutteli kirjoittamaansa postikorttia.
– Tässä on teille muistutus kirjasta Tavarataudit. On jo aika palauttaa se!

TEHTÄVÄT
1. Mitä Taavetti Tomunen arveli, että tärkeimmillä sivuilla luki? Järjestä tavut ja ratkaise arvoitus.
KEI RAN NOT PA NUS

2. Keksi ja kirjoita, millaisia oireita aiheuttavat tavarataudit nimeltä
a. repputäi

b. hupparihaava

c. kumipunkki


3. Keksi ja kirjoita, miten taudit parannetaan.


4. Miksi Taavetti Tomunen huokaisee syvään?





5. Millainen tauti kirjarupi on?





6. Mitä sairastuneille kirjoille pitää tehdä?





7. Mistä Taavetti Tomunen arvelee taudin tarttuneen kirjoihinsa?





8. Missä kirjassa kuvaillaan kirjarupi-tauti tarkasti?
Se kuvaillaan kirjassa nimeltä .

8. Miksi Tavataudit-kirjaa ei voi enää käyttää?



Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 11 (viimeinen osa)

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 11

SANASTO
epätoivoinen (epätoivoisesti) toivonsa menettänyt, toivoton
onnikka (onnikkansa) linja-auto, bussi
rouskuttaa (rouskuttivat) pureskella äänekkäästi
myhäillä (myhäili) hymyillä tyytyväisesti, katsoa tyytyväisenä
lehteillä (lehteilivät) selata, plärätä, käännellä sivuja
keko (keon) kasa


Ainakin sata onnellista loppua

Yritimme epätoivoisesti etsiä Tavarataudit-kirjaa kirjastoista ja antikvariaateista. Se oli ainoa opus, jossa kerrottiin, miten kirjat voivat parantua niitä vaivaavasta ruvesta. Mutta iäkästä teosta ei ollut saatavissa enää missään. Kirjarupi jatkoi edelleen Kipinä-bussin kirjojen tuhoamista. Siitä huolimatta Sohvi käynnisti onnikkansa joka aamu ja lähti kierrokselleen.

Konstaapeli Touko Vuokkonen piti yhä satutuntejaan bussissa. Koska suurin osa satukirjoistakin oli mennyt pilalle, Vuokkosen täytyi tänäänkin turvautua itse keksimäänsä juttuun. Kun konstaapeli oli saanut päivän tarinansa loppuun, hän ryhtyi jakamaan kuulijoille suosittuja onnenkeksejä. Lapset rouskuttivat herkkuja ja availivat jännittyneinä niistä paljastuvia ennustuksia. Sohvikin päätti napata yhden keksin.
– Ei voi olla totta! hän huudahti luettuaan oman ennustuksensa.
– Mitä tämä tarkoittaa?
Luimme kaikki Sohvin saaman viestin:

https://peda.net/id/246d2ea9229

– Näinkö yksinkertaista on parantaa kirjat? Sohvi epäröi.
– Kokeillaan ainakin, minä ehdotin.
– Ratkaisuhan tipahti suoraan syliimme, kun vain maltoimme rauhassa odottaa! Touko Vuokkonen myhäili ja rapsutti Luttanan korvaa.

Seuraavana päivänä Sohvi liimasi bussinsa kylkeen lapun, jossa luki:

https://peda.net/id/246d93cc229

Piknik järjestettiin toukokuun toisella viikolla. Kyläläiset saapuivat paikalle eväskoreineen. Kaikki lehteilivät kirjoja. Sivut imivät aurinkoa. Moni ei malttanut lopettaa lukemista kesken. Herkunheimon leipurit toivat eväsretkelle valtavan keon onnenkeksejä. He antoivat haastattelun toimittaja Rita Reposelle Sanaskylän Sanomiin.
– Kyllä, juuri me leivoimme onnenkeksin sisään ne Tavarataudit-kirjan tärkeimmät lauseet, Heikki Herkunheimo muotoili.
– Se oli silkka vahinko, onnekas sattuma. Löysimme kirjan jostakin divarista toiselta puolelta maata. Emme tosin vielä silloin tienneet, miten merkittävästä teoksesta oli kyse. Piknikin aikana merelle lähetettiin kymmeniä Kalevi Kiisken pullottamia onnellisia loppuja. Päivän huipensi valtava ilmapalloparvi, joka vapautettiin taivaalle. Pallojen sisällä maailmalle lehahti ainakin sata onnellista loppua.

TEHTÄVÄT

1 Sano toisin.
a. Mutta iäkästä opusta ei tuntunut olevan saatavissa enää mistään.

b. Ratkaisu tipahti suoraan syliimme, kun vain maltoimme kaikessa rauhassa odottaa.

c. Kaikki lehteilivät kirjoja.

d. Sivut imivät aurinkoa.


2. Kirjoita onnenkeksiin ennustus, jossa on jotain
a. yllättävää

b. jännittävää

c. hauskaa.


3. Miksi Touko Vuokkonen joutuu keksimään itse sadut satutunneilleen?





4. Mistä kirjaruven parannusohje löytyy?





5. Miten kirjat parannetaan kirjaruvesta?





6. Mitä kirjantuuletuspiknikillä tehdään? Mainitse ainakin kolme asiaa!

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen