KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 11

SANASTO
epätoivoinen (epätoivoisesti) toivonsa menettänyt, toivoton
onnikka (onnikkansa) linja-auto, bussi
rouskuttaa (rouskuttivat) pureskella äänekkäästi
myhäillä (myhäili) hymyillä tyytyväisesti, katsoa tyytyväisenä
lehteillä (lehteilivät) selata, plärätä, käännellä sivuja
keko (keon) kasa


Ainakin sata onnellista loppua

Yritimme epätoivoisesti etsiä Tavarataudit-kirjaa kirjastoista ja antikvariaateista. Se oli ainoa opus, jossa kerrottiin, miten kirjat voivat parantua niitä vaivaavasta ruvesta. Mutta iäkästä teosta ei ollut saatavissa enää missään. Kirjarupi jatkoi edelleen Kipinä-bussin kirjojen tuhoamista. Siitä huolimatta Sohvi käynnisti onnikkansa joka aamu ja lähti kierrokselleen.

Konstaapeli Touko Vuokkonen piti yhä satutuntejaan bussissa. Koska suurin osa satukirjoistakin oli mennyt pilalle, Vuokkosen täytyi tänäänkin turvautua itse keksimäänsä juttuun. Kun konstaapeli oli saanut päivän tarinansa loppuun, hän ryhtyi jakamaan kuulijoille suosittuja onnenkeksejä. Lapset rouskuttivat herkkuja ja availivat jännittyneinä niistä paljastuvia ennustuksia. Sohvikin päätti napata yhden keksin.
– Ei voi olla totta! hän huudahti luettuaan oman ennustuksensa.
– Mitä tämä tarkoittaa?
Luimme kaikki Sohvin saaman viestin:

https://peda.net/id/246d2ea9229

– Näinkö yksinkertaista on parantaa kirjat? Sohvi epäröi.
– Kokeillaan ainakin, minä ehdotin.
– Ratkaisuhan tipahti suoraan syliimme, kun vain maltoimme rauhassa odottaa! Touko Vuokkonen myhäili ja rapsutti Luttanan korvaa.

Seuraavana päivänä Sohvi liimasi bussinsa kylkeen lapun, jossa luki:

https://peda.net/id/246d93cc229

Piknik järjestettiin toukokuun toisella viikolla. Kyläläiset saapuivat paikalle eväskoreineen. Kaikki lehteilivät kirjoja. Sivut imivät aurinkoa. Moni ei malttanut lopettaa lukemista kesken. Herkunheimon leipurit toivat eväsretkelle valtavan keon onnenkeksejä. He antoivat haastattelun toimittaja Rita Reposelle Sanaskylän Sanomiin.
– Kyllä, juuri me leivoimme onnenkeksin sisään ne Tavarataudit-kirjan tärkeimmät lauseet, Heikki Herkunheimo muotoili.
– Se oli silkka vahinko, onnekas sattuma. Löysimme kirjan jostakin divarista toiselta puolelta maata. Emme tosin vielä silloin tienneet, miten merkittävästä teoksesta oli kyse. Piknikin aikana merelle lähetettiin kymmeniä Kalevi Kiisken pullottamia onnellisia loppuja. Päivän huipensi valtava ilmapalloparvi, joka vapautettiin taivaalle. Pallojen sisällä maailmalle lehahti ainakin sata onnellista loppua.

TEHTÄVÄT

1 Sano toisin.
a. Mutta iäkästä opusta ei tuntunut olevan saatavissa enää mistään.

b. Ratkaisu tipahti suoraan syliimme, kun vain maltoimme kaikessa rauhassa odottaa.

c. Kaikki lehteilivät kirjoja.

d. Sivut imivät aurinkoa.


2. Kirjoita onnenkeksiin ennustus, jossa on jotain
a. yllättävää

b. jännittävää

c. hauskaa.


3. Miksi Touko Vuokkonen joutuu keksimään itse sadut satutunneilleen?
Koska hän ei pidä vanhoista saduista.
Koska kirjarupi oli tuhonnut myös satukirjat.
Koska ihmiset olivat tyytymättömiä satujen onnettomiin loppuihin.
Koska kirjarupi oli muuttanut satujen loput onnettomiksi.

4. Mistä kirjaruven parannusohje löytyy?
Sohvin onnenkeksin sisältä.
Se tipahti ilmapallossa taivaalta Sohvin syliin.
Kirjojen hautausmaalta.
Satukirjan välistä.

5. Miten kirjat parannetaan kirjaruvesta?
Ne pitää pestä ja kuivata huolellisesti.
Ne pitää kirjoittaa uudestaan.
Ne pitää tuulettaa perusteellisesti.
Niitä pitää lukea onnenkeksejä syöden.

6. Mitä kirjantuuletuspiknikillä tehdään? Mainitse ainakin kolme asiaa!