KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 7

SANASTO
merikarhu vanha, kokenut merenkävijä
nolo (noloksi) kiusaantunut, vaivaantunut, hämillinen
helottaa (helottivat) hehkua, hohtaa, paistaa, loistaa
himmeä samea, sumea, epäselvä, hämärä
käyttökelvoton (käyttökelvottomina) käyttöön sopimaton
vongunta matala uliseva ääni


Merikarhun terveiset
Kaappi, jossa olimme piileskelleet, oli täynnä tyhjiä pulloja. Joidenkin pullojen sisällä vilkkui valkoisia paperilappuja. Entinen merikarhu Kalevi Kiiski tuijotti meitä. Tuskin koskaan olin tuntenut itseäni yhtä noloksi. Ranankin posket helottivat.

Yritimme selittää, miten oikein olimme päätyneet hänen majakkansa kaappiin. Kaiken takana olivat Kipinä-bussin tuhotut kirjat.
– En minä vahingoita kirjoja, Kiiski huokasi.
– Minä ainoastaan kopioin kirjoista onnellisia loppuja. Rakastan niitä. Jotkut keräilevät rannalta simpukankuoria ja erikoisen näköisiä kiviä, mutta minä kerään onnellisia loppuja. Olen kopioinut niitä yhteensä jo 978. Mielestäni maailmassa ei koskaan ole liikaa onnellisia loppuja!

Kalevi Kiiski kertoi, että hän lähettää onnelliset loput keväällä merille pulloissa. Hän sanoi laittavansa niitä myös kirjekuoriin, jotka hän postittaa tuntemattomiin osoitteisiin. Hän oli toimittanut onnellisia loppuja myös sairaaloihin ja vanhainkoteihin.
– Toisinaan kätken onnelliset loput ilmapalloihin, jotka päästän maailmalle, Kiiski virnisti partansa alta.
– Kun joku löytää onnellisen lopun, hän ehkä muistaa, että kaikki voi päättyä hyvin. Herra Kiiski tarjosi meille teetä ja korppuja. Minun oli kuitenkin vaikea nauttia korppujen makeasta mausta, sillä repeytyneiden kirjojen arvoitus oli yhä selvittämättä.
– Kunpa vain tämäkin tarina päättyisi onnellisesti, Rana sanoi minulle kävellessämme kohti tietä, jolla Sohvi busseineen jo odotti. Ystäväni katse oli huolesta himmeä.

Kipinä-bussin hyllyt olivat todellakin harventuneet. Olimme joutuneet heittämään jo yli puolet kirjoista pois käyttökelvottomina. Talvimyrsky oli vähitellen rauhoittumassa. Enää vain kirjat rapisivat hyllyissä. Olimme jo tottuneet niiden risahteluun ja kuhinaan. Kuulosti siltä kuin rouskutus nurkissa olisi viikkojen kuluessa vain kiihtynyt. Onneksi vanhan linja-auton moottori oli niin äänekäs, että sen vongunta melkein peitti alleen kaikki kummat kahinat.

Minä ja Rana katselimme bussin ikkunasta hiljaista kylää. Tiet olivat myrskyn jäljiltä autiot. Missään ei ollut mitään – paitsi metsänreunassa.

TEHTÄVÄT
1 Mitä metsänreunassa oli? Ratkaise sana-arvoitus.
a. Mikä lentää avaruuteen? Poista sanan alkukirjaimesta yksi viiva, niin saat sanan alkuosan.
b. Keksi loppuosa sanoihin henkilö- ja rekka-, niin saat sanan toisen osan.


2. Miksi Kalevi Kiiski hamstraa kirjoja?
Hän haluaa perustaa oman kirjakaupan.
Hän kerää kirjoista onnellisia loppuja.
Hän haluaa poistaa kirjoita onnelliset loput.
Hän etsii kirjaharvinaisuuksia.


2. Miksi Viljo tuntee itsensä noloksi?
Hän oli nukahtanut vieraaseen taloon.
Hän oli pukeutunut likaisiin vaatteisiin.
Hän nolostui helakan punaisia poskiaan.
Kalevi Kiiski yllätti Viljon ja Ranan majakkansa kaapista.

3. Mihin Kalevi Kiiski lähettää onnellisia loppuja?
Sairaaloihin ja vanhainkoteihin.
Lastenkoteihin ja terveyskeskuksiin.
Kirjastoihin.
Sohville.

4. Miksi Kalevi haluaa lähettää onnelliset loput eteenpäin?
Hän haluaa ihmisten kantavan enemmän huolta asioista.
Hän toivoo, että onnellinen loppu saa ihmiset ajattelemaan, että vaikeuksista huolimatta kaikki voi päättyä hyvin.
Hän uskoo, että lähettämällä onnellisia loppuja hän voi muuttaa ihmisten kohtaloa.
Hänen mielestään ihmisten pitää unohtaa todellisuus ja upota kirjojen maailmaan.