KADONNEIDEN KIRJANSIVUJEN ARVOITUS, osa 8

SANASTO
hääriä (hääri) touhuta, puuhata, hyöriä
tomu (tomuksi) pöly
haalistua (haalistuneet) vaaleta
hailakka haalea, vaalea, haalistunut
hiuspörrö (hiuspörröään) sekainen, takkuinen tukka
kaiken nielevään usvaan tiheän sumun peittoon
yksilö (yksilöiden) kappale, yksittäinen ihminen, eläin,
kasvi tai esine
kammottava (kammottavilta) hirveä, pelottava, karmea,
kauhea
toljottaa (toljottivat) tuijottaa, töllöttää, tollottaa,
möllöttää
nide (niteitä) kirja
opus kirja, teos

Sumuun uponneet
–Katsokaa! Taas se valkoinen pakettiauto! Rana huudahti eräänä maaliskuisena iltana Kipinä-bussin ikkunan ääressä. Olimme nähneet saman auton pysäköitynä metsänreunaan aikaisemminkin. Auton vieressä hääri mieshahmo, joka oli painunut kumaraan kuin sulanut kynttilä.
– Kantoiko mies jotakin metsään? ihmettelin.

Mutta Sohvilla oli nyt tärkeämpääkin miettimistä. Kipinä-bussin hyllyn alle oli unohtunut yksi repeytynyt kirja, joka ei ollut päätynyt muiden tuhoutuneiden kirjojen seassa paperinkeräykseen. Sohvi esitteli meille löytöään. Suurin osa kirjan sivuista oli murentunut hienoksi, valkoiseksi tomuksi, kuin jauhoksi. Myös kirjaimet sivuilla olivat ikään kuin uponneet sumuun ja haalistuneet pois. Tekstistä erottui enää vain muutama hailakka sana sieltä täältä. Sohvi kuopsutti hiuspörröään.

– En ole koskaan nähnyt mitään tällaista! Aivan kuin kirjaa vaivaisi jokin kummallinen tauti! Päätimme tästä lähtien koota repeytyneet kirjat tarkkailtaviksi sen sijaan, että olisimme heittäneet ne pois. Tuhoutuneiden kirjojen tila paheni päivä päivältä. Ne repeytyivät joka päivä hieman lisää. Yksi toisensa jälkeen sivut murenivat jauhemaiseksi tomuksi. Lisäksi näytti siltä kuin loput kirjojen tekstit olisivat vähän kerrassaan vajonneet kaiken nielevään usvaan.
– Kirjat ovat sairaita – ja pahasti! Sohvi huokaili.

Sairastuneiden yksilöiden vointi huononi koko ajan. Myös kirjojen kuville alkoi tapahtua jotakin eriskummallista. Viikkojen kuluessa nekin haalistuivat. Hirveintä oli se, että kuvista jäivät jäljelle vain tuijottavat silmät tai irvistävä suu. Sohvi oli kauhuissaan. Saastuneet kirjat näyttivät kerrassaan kammottavilta. Tuskin enää uskalsimme avata niitä: ties mitkä vääristyneet kasvot sivuilta toljottivat.
– Sairastuneita niteitä ei voi vahingossakaan näyttää kenellekään, Sohvi tuumi ja lukitsi kirjat laatikkoon. Hän alkoi kuumeisesti etsiä tietoa taudeista, jotka voisivat tarttua kirjoihin. Kävimme läpi Kipinä-bussin tietokirjat. Tutkimme nettiäkin, mutta mitään kirjatauteihin viittaavaakaan emme löytäneet. Vain yhdestä kirjasta saattaisi olla meille apua.

Opus oli Frans J. Hämänderin kirjoittama Tavarataudit vuodelta 1941. Valitettavasti tuo kirja oli lainassa. Kaiken lisäksi se oli pahasti myöhässä.
Sohvi katsoi koneelta, kenelle hänen pitäisi kirjoittaa muistutuskortti.

TEHTÄVÄT

1 Kuka oli lainannut Tavarataudit-kirjan?
a. Lisää kirjainten väliin synonyymi sanalle haamu, niin saat selville lainaajan etunimen.
T_TTI
b. Lue lopusta alkuun sana NENUMOT, niin saat selville lainaajan sukunimen.
Kuka oli siis lainannut Tavarataudit-kirjan?

2. Mitä Rana ja Viljo näkevät metsänreunassa?


3. Mitä Rana ja Viljo arvelevat miehen tekevän?


4.Miksi Sohvi ei kiinnitä huomiota mieheen?


5. Mitä Sohvin löytämälle kirjalle on tapahtunut?


6. Mitä kuviin liittyviä oireita liittyy kirjoja vaivaavaan kummalliseen tautiin?


7. Mitä Sohvi tekee kirjoille?