AINEISTOJEN KÄYTTÄMINEN KIRJOITELMASSA

Kun aineistoon viitataan ensimmäisen kerran, tehdään niin sanottu täydellinen viittaus. Tällöin pohjatekstistä kerrotaan 

• kirjoittajan nimi (tai nimimerkki)
  
• tekstin otsikko tai nimi
  
• julkaisuaika ja -paikka
• tekstilaji (löytyy yleensä tehtävänannosta)

Esimerkki:
Katriina Kaarre käsittelee Ylitöissä kotona? -pääkirjoituksessaan (Me Naiset 21 / 2004) suomalaista perhe-elämää ja sukupuolirooleja.

Jos jotakin tietoa ei anneta tekstissä tai tehtävänannossakaan, se jätetään pois viittauksesta. 

Esimerkkejä täydellisestä viittauksesta

a. Alla olevissa esimerkeissä on viitattu seuraavaan tekstiin:

• Kauppalehdessä 12.9.2018 julkaistu kolumni, jonka on kirjoittanut Jari Saario. Kolumnin nimi on "Maahanmuutto on Suomen kohtalonkysymys ".

Esimerkki: Jari Saarnin kolumni Maahanmuutto on Suomen kohtalonkysymys (Kauppalehti 12.9.2018) käsittelee maahanmuuttokysymyksiä.

Esimerkki: Kauppalehden toimituspäällikkö Jari Saario nostaa maahanmuuttokysymyksen eduskuntavaalien tärkeimmäksi teemaksi kolumnissaan Maahanmuutto on Suomen kohtalonkysymys (Kauppalehti 12.9.2018).


b. Alla olevissa esimerkeissä on viitattu seuraavaan tekstiin:

• Presidentti Sauli Niinistön puhe uudenvuodenpäivänä 2019.

Esimerkki: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö käsittelee Tasavallan presidentti -verkkosivulla 1.1.2019 julkaistussa uudenvuodenpuheessaan muun muassa maahanmuuttokysymystä.

Esimerkki: Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2019 (www.presidentti.fi) presidentti Sauli Niinistö muistuttaa, ettemme voi jättää turvapaikkahakemuksia käsittelemättä loukkaamatta kansainvälistä oikeutta.

Tekstiin viittaaminen täydellisen viittauksen jälkeen

Kun olet tehnyt ensimmäisen, ns. täydellisen viittauksen, voit viitata pohjatekstiin lyhyemmin.
Ensimmäisen viittauksen jälkeen pohjatekstiin viitattaessa käytä ainoastaan

• kirjoittajan sukunimeä
• kirjoittajan etu- ja sukunimeä (EI koskaan pelkkää etunimeä!)
• tekstilajia tai
• tekstin nimeä.
  
  

Esimerkki: Katriina Kaarre toteaa vanhempien keskinäisen tehtäväjaon muuttuneen vuosikymmenten saatossa.

- Kun selostat pohjatekstiä, käytä aikamuotona preesensiä.

- Vaihtele verbiä, jolla tuot pohjatekstin kirjoittajan näkökulman esille,
esim. Kaarre toteaa / pohtii / kirjoittaa / sanoo …

Käytä vaihtelevasti eri viittaustapoja, esim. ei jatkuvasti Kaarteen mukaan --.

- Suosi pohjatekstin referoimista suorien sitaattien sijaan.

Suora lainaus on paikallaan, kun lainattavan ilmauksen sisältö on erityisen painava tai jos sitaatti osoittaa jotakin tärkeää kieleen, tyyliin tai ilmaisun sävyyn liittyvää. Omia mietteitä ei sen sijaan merkitä lainausmerkkeihin.



- Voit käyttää tekstissäsi myös suoria lainauksia pohjatekstistä, jos joku asia on mielestäsi erittäin hienosti ilmaistu tai suoraan lainaaminen on muusta syystä tarpeen. Muista tällöin suoran lainauksen välimerkit ja ole tarkkana, sillä lainauksen täytyy mennä sanasta sanaan oikein.

Saario huomauttaa, että maahanmuutto tulisi nähdä myös oljenkortena. ”Ikääntyvä ja väestömäärältään taantuva Suomi tarvitsee kipeästi lisää veronmaksajia”, hän kirjoittaa.

”Kansainväliset sopimukset on tehty suojaamaan hätää kärsiviä. Heitä meidän on autettava”, presidentti Niinistö painottaa.

• Ole tarkkana, että et vahingossa verbivalinnoillasi ota kantaa pohjatekstiin tai muuta sen merkitystä. Miten seuraavat johtolauseet muuttavat merkitystä: 

Joulupukki kysyi, (…)
Joulupukki tivasi (…)
joulupukki uteli (…)

Entä mitä verbivalinta lasten vastauksista kerrottaessa vaikuttaa tulkintaan?

Lapset
sanoivat
huusivat
vakuuttivat
väittivät
valehtelivat olleensa kilttejä.

Suosi neutraaleja verbejä, mutta vältä saman verbin toistoa.

Jos pitkässä kirjoitelmassa tehtävänannossa kehotetaan käyttämään pohjatekstiä, viittaukset on pakko tehdä.
Lyhyessä kirjoitelmassa pitää itse päättää, tehdäänkö viittaus. Esimerkiksi kommentissa viittaus pitää tehdä, koska se kuuluu tekstilajiin. Esimerkiksi puheessa viitausta ei tarvitse tehdä. Mieti tilannetta: tuntuuko viittaus luontevalta vai epäluontevalta. Tee sitten päätös.