Minuuden ja identiteetin rakennusainekset

Das Du ist älter als das Ich.
- Friedrich Nietzsche,
Also sprach Zarathustra

Minäkuva
- Ihmisen käsitys omasta itsestään: millainen minä olen?

Ihanneminä
- yksilön käsitys siitä, millainen ihminen hän haluaa olla ja millaiseksi toivoo kehittyvänsä

Itsetunto
- yksilön tunneperäinen suhtautuminen itseensä; oman itsensä arvostus ja hyväksyminen

Identiteetti
- yksilön käsitys siitä, kuka hän on, mihin hän pyrkii
- mikä on hänen paikkansa yhteisössä ja kulttuurissa
- sisältää myös käsityksen omista fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista ominaisuuksista

Huom. Identiteetillä on kahtalainen rooli:
a) erottaa muista, yksilöi ihmisen (esim. persoonallisuuden piirteet, virallinen henkilötunnus)
b) liittää ihmisen ryhmään (esim. kulttuuri-identiteetti, erilaiset sosiaaliset identiteetit)

Identiteetin rakentuminen on koko ihmisen elämän jatkuva prosessi. Yleensä nuoruusvuosien loppuvaiheessa identiteetti alkaa olla vakiintunut, mutta se voi muuttua vielä paljonkin iän myötä.

Tyypillisiä identiteetin rakentumisen vaiheita nuoruudessa voivat olla:
Lainattu identiteetti: yksilön ympäristöstä (esim. vanhemmat, kaverit, muut vertaisryhmät) omaksuttu käsitys omasta itsestä ja siitä, minkälaista elämää pitäisi elää.
Negatiivinen identiteetti: oman itsensä määrittely ennen muuta sen kautta, mitä ei halua olla ja miten ei halua elää.

Intersektionaalisuus
Sosiaalisten identiteettien ja roolien risteämisestä käytetään sanaa intersektionaalisuus. Jokainen ihminen kuuluu moneen erilaiseen ryhmään, jotka menevät osin päällekkäin. Kukaan ei esimerkiksi ole pelkästään nainen tai mies, vaan myös vaikkapa tytär, poika, äiti, isä, opiskelija, työläinen, koripallon harrastaja, suomalainen, kanadalainen, algerialainen jne.

Kulttuuri-identiteetti

• Kulttuuri-identiteetti rakentuu oman elämän kokemusten ja havaintojen sekä historiallisen ymmärryksen pohjalta.
• Kulttuuri-identiteettiä ei voi tyhjentävästi kuvata esim. sanalla ”suomalainen”, vaan se muodostuu monista lähteistä ja on koko ajan muutoksen kohteena → ei ole (välttämättä) yksi kokonaisuus, vaan niitä voi olla useita päällekkäisiä ja/tai toisiinsa lomittuvia.
• Kulttuuri-identiteetistä voi erottaa esim. alueellisen, etnisen ja kansallisen ulottuvuuden → voimme olla yhtä aikaa suomalaisia ja vantaalaisia, saamelaisia ja eurooppalaisia, somalialaisia ja helsinkiläisiä.
• Kulttuuri-identiteetti liittyy myös siihen, miten toimimme ja käyttäydymme (tämä voi vaihdella eri tilanteissa sen mukaan, mihin ryhmään milloinkin identifioidumme).

Kulttuuri identiteetin osana

Kulttuuri on sekä turvallinen kotilinna että vankila. Se auttaa hahmottamaan identiteettiä (=tietää mihin joukkoon kuuluu ja miten eri tilanteissa tulee toimia), mutta vaikeuttaa muiden kulttuurien tapojen ja käsitysten ymmärtämistä.

Kulttuuri selittävänä tekijänä

”Luonto on nimitys sille kulttuurin osalle, joka tuntuu itsestään selvältä.”

”Kulttuuri ja kasvatus ovat ihmisen toinen luonto.”

“Jos kuulen sanan ‘kulttuuri’, poistan varmistimen Browningistani!” (Saksalainen näytelmäkirjailija Hanns Johst)

Antropologit ajattelevat yleensä, että kulttuuri on se tekijä, joka erottaa ihmisen muista nisäkkäistä ja kädellisistä. Inhimillisenä ominaisuutena kulttuuri ei vain erota vaan myös yhdistää ihmisiä ja kansoja.

James Peacock: Kulttuurin käsitteellä viitataan tietylle ihmisryhmälle tunnusominaiseen tapaan jakaa merkityksiä – eli ”nähdä maailma”. Kulttuurin avulla voidaan selittää, miten ihmiset käyttäytyvät ja miten käyttäytyminen muuttuu olosuhteiden muuttuessa.
Kun ”luonnolliset selitykset” epäonnistuvat, tarvitaan tilalle kulttuurisia selityksiä, joissa korostetaan sosiaalista oppimista.

***  ***  ***

Sukupuoli identiteetin osana

Sex – Gender

Pelkästään biologiaan perustuva sukupuoliluokittelu on joutunut viime vuosikymmeninä jyrkän kritiikin kohteeksi. Kritiikin päämääränä ei ole kiistää biologisia eroja, mutta on kyseenalaista, voiko niistä tehdä yksilöiden yhteiskunnallista roolia, asemaa tai ilmiasua koskevia päätelmiä. Yksi keskeinen käsitteellinen erottelu on ollut Sex – Gender.

Sex – biologinen sukupuoli

• Biologiset sukupuolitunnusmerkit (tosin nämäkin voivat olla epäselviä, esim. XXY-kromosomiset)
• Lisääntymisen biologia
• Ei määrää yksilön sosiaalisesti olemista.

Gender – sosiaalinen sukupuoli

• Sukupuoleen ei synnytä vaan kasvetaan.
• Kytkeytyy vahvasti myös koettuun sukupuoli-identiteettiin
• Gender-keskustelu liittyy pitkälti siihen, kuka tai mikä määrittelee sen, millaisena sukupuolet yhteiskunnassa havaitaan?

→ Yksilöt itse ja vapaasti? Yhteiskunnan instituutiot (kuten tiede, taide, koulu, media)? Kielenkäyttö? Sosiaaliset normit ja odotukset?

• Gender-keskustelun tavoitteina ovat mm.

→ tasa-arvon lisääminen

→ antaa yksilöille lisää valtaa vaikuttaa sukupuolensa sosiaaliseen havaitsemiseen

→ jäykistyneiden stereotypioiden ja roolien murtaminen.