Ihmisen olemusta on yritetty vangita lukuisiin erilaisiin määritelmiin historian kuluessa.

Vanhan tarinan mukaan Platonin Akatemiassa pohdittiin, mikä ihminen on, ja päädyttiin määritelmään Ihminen on kaksijalkainen höyhenetön eläin.
Diogenes toi Akatemiaan kynityn kukon ja tokaisi: ”Tässä teille Platonin ihminen.”
- Niinpä määritelmään päätettiin lisätä ”litteäkyntinen”…

***

Aristoteles: Ihminen on rationaalinen (eli järkevä) ja yhteisöllinen eläin.

- Aristoteleen yhteisöllisyyteen viittaava termi zoon politikon tarkoittaa sananmukaisesti kaupunkivaltiossa – eli poliksessa – elävää eläintä. Usein se käännetään poliittiseksi eläimeksi, mikä ei täysin tavoita aristoteelista merkitystä.

Ihmisen tieteellinen lajinimitys: Homo Sapiens – viisas ihminen.

- Tällä halutaan luultavasti korostaa ihmisen kykyä huomattavan järkevään ajatteluun verrattuna muihin eläinlajeihin. Viisaus ja järkevyys ovat kuitenkin eri asioita. Vanhan sanonnan mukaan älykäs selviytyy tilanteesta, josta tyhmä ei selviydy – ja johon viisas ei edes joudu. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että ihmislaji on tuhoamassa elämänsä edellytyksiä eli luontoa siihen malliin, että viisaus ei ole ensimmäisenä mieleen tuleva sana kuvaamaan ihmislajin touhuja.

Muita ehdotuksia ihmislajin nimeksi:

Homo Faber – käsityöläisihminen (”seppäihminen”). Tämä tuo esiin ihmisten kyvyn ja taipumuksen rakentaa erilaisia apuvälineitä ja koneita sekä muokata ympäristöään oman elämän tarpeisiin sopivaksi.

Homo Ludens – leikkivä ihminen. Valtaosa muista eläinlajeista kadottaa vanhetessaan pentuaikaisen uteliaisuutensa ja leikkisyytensä. Ihminen kiinnostuu uusista asioista ja ”leikkii” läpi elämänsä (eli harrastaa monia hengissä pysymisen kannalta tarpeettomia asioita vain huvin vuoksi).

Homo Religiosus – uskonnollinen ihminen. Ilmeisesti ihminen on ainoa eläinlaji, joka osaa ajatella uskonnollisesti. Tyypillisesti tämä ilmenee uskona johonkin näkyvän maailman ulkopuoliseen todellisuudentasoon.

Homo Economicus – taloudellinen ihminen. Taloustieteestä johdettu termi, jolla korostetaan ihmisen rationaalista oman edun tavoittelua. Tällainen käsitys on levinnyt moneen ihmisen elämää hahmottaviin katsantotapoihin, vaikka nykytutkimus on osoittanut, ettei se pidä kovin hyvin paikkansa. Ihmisen valinnoille on paljon muitakin motiiveja kuin itsekäs oman edun laskelmointi. Ihmisten valinnat eivät myöskään nojaa pääasiallisesti järkiperusteisiin, ja ihmisen kykyä järkevään ajatteluun ja tavoitteelliseen toimintaan vääristävät monet vinoumat. (Ks. kognitiiviset vinoumat.) 

Ihmiskuvien tai -käsitysten luokittelua

Oheisessa kuvassa on yksi tapa luokitella erilaisia näkökulmia ihmiseen: