Kehitysyhteistyön eri muodot
Kehitysyhteistyön tarkoitus on tukea kehittyviä maita taloudellisesti ja tällä tavoin parantaa niiden yleistä hyvinvointia ja ihmisten elinoloja. Yksi kehitysyhteistyön tärkeimmistä periaatteista on pitkäjänteisesti auttaa avunsaajamaita auttamaan itse itseään esimerkiksi parantamalla maatalousmahdollisuuksia ja kouluttamalla ihmisiä, jotta maat pärjäisit tulevaisuudesa ilman ulkopuolista apua. Konkreettisesti kehitysyhteistyötä kohdistetaan usein esimerkiksi infrastruktuurin parantamiseen tai hyvän ja tasapuolisen hallinnon luomiseen.
Kehitysyhteistyötä voidaan toteuttaa monien eri kanavien kautta. Monenkeskisessä kehitysyhteistyössä apu viedään perille esimerkiksi YK:n eri järjestöjen, kuten Unicefin ja UNDP:n, kautta. Kahdenkeskinen kehitysyhteistyö toimii puolestaan nimensä mukaankin kahden kumppanimaan hallitusten välillä. Kansalaisjärjestöjen (NGO) kehitysyhteistyö täydentää valtioiden julkista avunantoa, ja tämä kehitysyhteistyön muoto on usein hyvin paikallisella tasolla ja kaikista lähimpänä oikeita ihmisiä.
Rahallisen avun lisäksi varsinkin kansalaisjärjestöt vievät avustuskohteisiin usein erilaisia tavaralahjoituksia, kuten ruokaa ja vaatteita. Kaikenlaisessa lahjoituksessa, sekä rahan että materiaalin, on aina väärinkäytön riski - varsinkin monissa kehittyvissä maissa korruptio on laajalle levinnyttä, eikä raha aina päädy oikesiin tarkoituksiin. Lisäksi vaatteita ja ruokaa voidaan oikeaan osoitteeseen toimittamisen sijaan esimerkiksi myydä hyväään hintaan lähimmässä kaupungissa, jolloin raha käytetään aivan vääriin tarkoituksiin.
Kehitysyhteistyötä on kritisoitu paljon muun muassa siksi, että se usein passivoi avunsaajamaita ja näin saattaa estää esimerkiksi niiden oman talouskasvun. Yksi kehitysyhteistyön muoto onkin liikekumppanuus, jossa kaikki osapuolet hyötyvät monin tavoin. Kehitysyhteistyön hyödyistä ja saavutuksista ei myöskään ole varmaa näyttöä: on mahdotonta tietää, millainen tilanne olisi nykyään esimerkiksi Afrikassa ilman kehitysavun vaikutusta. Kritiikistä ja epävarmuustekijöistä huolimatta nykyisenmuotoista kehitysyhteistyötä tullaan kuitenkin todennäköisesti jatkamaan tulevaisuudessakin.
Kehitysyhteistyötä voidaan toteuttaa monien eri kanavien kautta. Monenkeskisessä kehitysyhteistyössä apu viedään perille esimerkiksi YK:n eri järjestöjen, kuten Unicefin ja UNDP:n, kautta. Kahdenkeskinen kehitysyhteistyö toimii puolestaan nimensä mukaankin kahden kumppanimaan hallitusten välillä. Kansalaisjärjestöjen (NGO) kehitysyhteistyö täydentää valtioiden julkista avunantoa, ja tämä kehitysyhteistyön muoto on usein hyvin paikallisella tasolla ja kaikista lähimpänä oikeita ihmisiä.
Rahallisen avun lisäksi varsinkin kansalaisjärjestöt vievät avustuskohteisiin usein erilaisia tavaralahjoituksia, kuten ruokaa ja vaatteita. Kaikenlaisessa lahjoituksessa, sekä rahan että materiaalin, on aina väärinkäytön riski - varsinkin monissa kehittyvissä maissa korruptio on laajalle levinnyttä, eikä raha aina päädy oikesiin tarkoituksiin. Lisäksi vaatteita ja ruokaa voidaan oikeaan osoitteeseen toimittamisen sijaan esimerkiksi myydä hyväään hintaan lähimmässä kaupungissa, jolloin raha käytetään aivan vääriin tarkoituksiin.
Kehitysyhteistyötä on kritisoitu paljon muun muassa siksi, että se usein passivoi avunsaajamaita ja näin saattaa estää esimerkiksi niiden oman talouskasvun. Yksi kehitysyhteistyön muoto onkin liikekumppanuus, jossa kaikki osapuolet hyötyvät monin tavoin. Kehitysyhteistyön hyödyistä ja saavutuksista ei myöskään ole varmaa näyttöä: on mahdotonta tietää, millainen tilanne olisi nykyään esimerkiksi Afrikassa ilman kehitysavun vaikutusta. Kritiikistä ja epävarmuustekijöistä huolimatta nykyisenmuotoista kehitysyhteistyötä tullaan kuitenkin todennäköisesti jatkamaan tulevaisuudessakin.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin