LUKE

Luke:n geenivara-asiantuntijat

IMGP2116.jpgGEENIVARAOPPI-oppimateriaalin tekijät

Vuoden 2015 alusta MTT Maa-ja elintarviketaloudentutkimuskeskus on osa Luonnonvarakeskusta (Luke).



Merja Hartikainen, tutkija, FM
Hankkeen johtaja, Luke

Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut luonnosta, kasveista ja eläimistä ja etsinyt sammakon poikasia mökkimme ojista. Mikään ei ollut niin hienoa, kuin katsella vesiliskon punertavaa mahaa tai havaita petolintu taivaalla. Ekaluokkalaisena kannoin monta reppua rikki, koska halusin viedä kotiin koulumatkan varrelta löytyneitä kiven kappaleita. Istuin tuntikausia kotimme etupihalla hakkaamassa pienellä vasaralla kiviä rikki isän hitsauslasit silmillä. Etsin timanttia tai muuta kaunista ja kimmeltävää. Olen pitänyt myös aina kasvimaiden hoidosta, kitkemisestä, kasvien kastelusta ja maan kääntämisestä. Äidin ansiosta opin tuntemaan rikkakasveja ja miten rikkaruohoja kannattaa kitkeä naurismaalta. Kitkeminen opetti iloitsemaan hienosta työnjäljestä! Suunnittelin yläkoululaisena myös mökkimme perennaistutukset, rakensin kukkapenkit ja hoidin kasveja. Halusin kaunistaa viljelykäytössä olevan mökin ympäristön. Isäni opetti minulle kasvien nimiä, luonnonilmiöitä ja puukon käyttöä. Yhä soittelemme toisillemme, jos näemme erikoisia lintuja tai hyönteisiä.

Olen opiskellut Helsingin yliopistossa biologiaa vuosina 1987–1994. Pääaineenani oli genetiikka. Valmistuttuani biologian opettajaksi olin yläkoulun biologian ja maantiedon tuntiopettajana kuutisen vuotta. Opiskelin monimuoto-opiskelijana 2000-luvun vaihteessa viherrakentamiseen suuntautuneeksi puutarhuriksi. Opiskeluaika oli todella antoisaa. Perheemme muutettua Etelä-Suomeen mielessäni oli yrittää löytää työtä, jossa opettajuus ja puutarhuruus voisivat yhdistyä. Sattumalta Maa- ja elintarviketalouden tutkimuksessa oli tuolloin vuonna 2005 alkamassa kartanopuistohanke, johon etsittiin tekijää. Silloinen kasvigeenivarakoordinaattori haastatteli minua ja pääsin kuukaudeksi töihin suunnittelemaan Wendlan puutarhaa. Pestiä jatkettiin vuosi toisensa jälkeen ja olen ollut mukana useassa hankkeessa.

Minusta oli todella hienoa suunnitella näytepuutarhaa, rakentaa sitä ja lisäksi inventoida Jokioisten kartanopuiston kasvillisuutta. Olen myös päässyt käymään useissa muissa kartanopuutarhoissa Hämeessä, Varsinais-Suomessa,Virossa ja Latviassa sekä tavannut paljon kasvigeenivaroista kiinnostuneita ihmisiä. On sykähdyttävää oppia tunnistamaan jokin tietty kasvi ja lajike, havaita, kuinka esimerkiksi raparperit voivat olla keskenään erilaisia. Arvostan kaikkia niitä suomalaisia, jotka säilyttävät pihojen aarteita ja kertovat kasvien tarinoita seuraavalle sukupolvelle. Ehkä kasvigeenivaroissa kiinnostavinta onkin se, miten ihmisten ja paikkojen tarinat kietoutuvat kasviyksilöiden tarinaksi ja miten kasvit voivat olla tärkeitä meille itse kullekin.

Geenivaraoppihankkeessa koordinoin hankkeen etenemistä, kirjoitan perustietoa kasvigeenivaroihin liittyen ja vastaan hankkeen koulutuksista.

Tutustu tarkemmin Merja Hartikaisen tuotoksiin


Pirjo Tanhuanpää, vanhempi tutkija, FT

Hanketutkija, Luke

Valmistuin filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 1982. Koska aivan koulutusta vastaavaa ja mieleistä työpaikkaa ei löytynyt, osallistuin puolen vuoden biotekniikan tuotekehityskurssille lisäoppia ja uusia ajatuksia saamaan. Kurssiin kuului harjoitusjakso ja harjoituspaikka löytyi MTT:ltä vuonna 1991. Harjoitusjakson jälkeen jäin MTT:lle ja aloin tehdä väitöskirjaa; väittelin ja valmistuin filosofian tohtoriksi genetiikan alalta Turun yliopistosta 1996.

Olen ollut mukana monissa projekteissa ja tutkinut monia eri kasveja. Yhteistä kaikille projekteille on ollut, että niissä työvälineenä ovat olleet DNA-merkit, joita on käytetty joko kytkentäkartan laatimiseen ja ominaisuusgeenien kartoittamiseen tai monimuotoisuustutkimukseen. Harrastukseni ovat moninaiset ja niihin kuuluvat liikunta (tanssi, lentopallo, hiihto, uiminen) ja musiikki sekä espanjankieli.

Geenivaraoppihankkeessa vastaan suomalaisten raparperien monimuotoisuustutkimuksesta, kirjoitan perustietoa DNA-tutkimusmenetelmistä ja osallistun hankkeessa tehtävän opetuselokuvan filmaamiseen.

Tutustu tarkemmin Pirjo Tanhuanpään tuotoksiin


Outi Kasari, tutkimussihteeri
Hanketyöntekijä, Luke

Olen koulutukseltani markkinointisihteeri ja ATK-tukihenkilö. Tulin MTT:lle tutkimusapulaiseksi vuonna 1997 ja nykyään olen tutkimussihteeri. Työni on erittäin monipuolista tutkijoiden avustamista. Maatalon tyttärenä minua kiinnostavat erityisesti kasvit ja eläimet, jotka molemmat ovat keskeisessä osassa geenivaratyössä. Harrastan lukemista ja ruoanlaittoa.

Geenivaraoppihankkeessa avustan koulutusten järjestämisessä.


Leena Lohermaa, laboratoriomestari
Hanketyöntekijä, Luke

Valmistuin laborantiksi vuonna 1986 ja olen työskennellyt MTT:llä laboranttina kasvigenomiikkaan liittyvissä hankkeissa vuodesta 1990. Harrastan lukemista ja käsitöitä.

Geenivaraoppihankkeessa olen mukana raparperin DNA-tutkimuksessa. Teen käytännön laboratoriotyöt liittyen raparperien geenivarakokoelman DNA-analytiikkaan, esimerkiksi eristän ja puhdistan kunkin raparperin DNA:n monimuotoisuustutkimusta varten. Olen myös mukana "CSI – raparperin kadonneita geenejä metsästämässä" -elokuvassa.


Elina Kiviharju, erikoistutkija, FT
Kansallisen kasvigeenivaraohjelman koordinaattori, Luke

Kiinnostus luontoon on minunkin tieni taustalla. Kasvit ja eläimet, niiden vuorovaikutus ja monimuotoisuus, sekä eliöstön biologiset prosessit ovat kiehtoneet. Myös maaseutuympäristö on minulle merkityksellinen. Niinpä tie vei ensin opiskelemaan biologiaa ja biokemiaa (maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1990). Valmistuttuani työskentelin pari vuotta kaupallisella alalla. Tutkimus kuitenkin veti puoleensa ja jatkoin opintojani maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Väittelin kasvinviljelytieteen alalta vuonna 1999.

MTT:lle tulin vuonna 1993, ja ura on jatkunut määräaikaisen projektitutkijan pestiltä vanhemmaksi tutkijaksi ja erikoistutkijaksi. Tutkimushankkeeni ovat pääosin liittyneet kasvinjalostustutkimukseen. Myös kehitysyhteistyö on tullut tutuksi. Vuodesta 2012 olen koordinoinut kansallista kasvigeenivaraohjelmaa.


Anneli Nuoranne, tutkimusihteeri, hortonomi
Hanketyöntekijä, Luke

Olen kasvanut pienellä maatilalla metsän keskellä, joten luonto on ollut aina läsnä elämässäni. MTT:lle tulin 90-luvun lopulla ympäristöviestintä- ja markkinointikurssin harjoittelijana. Aloitin maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierron ympäristökasvatushankkeen parissa ja jatkoin puiston hoito- ja rakentamistehtävissä. Vuodet ovat tuoneet työhöni sekä haasteita että myös monipuolisuutta. Nykyisin suunnittelen, markkinoin, opastan, hoidan sidosryhmäsuhteita ja vastaan puiston toiminnasta. Kesäaikaan teen edelleenkin paljon myös käytännön töitä Elonkierron upeassa ympäristössä.

Harrastuksistani liikunta on aina ollut ykkössijalla. Tykkään juosta maastossa, käyn vesijumpassa ja kokeilen myös muita lajeja. Talvella murtomaahiihto on lempilajini. Luen paljon monenlaista kirjallisuutta. Varsinkin kesällä fyysisen työn vastapainoksi pohjoismaiset dekkarit ovat suosikkejani.

Geenivarahankkeessa kirjoitan yrtti- ja rohdoskasvitekstejä, suunnittelen ja kehitän Elonkierron koululaisopastuksia, osallistun koulutusten järjestelyihin ja teen muita avustavia tehtäviä.


Teija Tenhola-Roininen, vanhempi tutkija, FT
Hanketutkija, Luke

Jo lukioaikana innostuin perimätutkimuksesta, koska mielestäni DNA:n rakenne oli hyvin looginen. Olisin toivonut pääseväni opiskelemaan perinnöllisyystiedettä, mutta pääsykokeiden perusteella päädyin lukemaan Jyväskylän yliopistoon biologiaa, pääaineenani solubiologia. Opiskeluaikanani ilmeni mahdollisuus päästä harjoittelijaksi MTT:n kasvinjalostuslaitokselle, jolloin ensimmäisenä tutustuin solukkoviljelyn maailmaan. Sain jatkaa MTT:llä kesätyöntekijänä, kunnes vuonna 1995 minut palkattiin ohraprojektiin töihin. Tuolloin sain eristää DNA:ta ohran lehdistä ensimmäistä kertaa. Muistan, kuinka hienoa oli nähdä omin silmin DNA-rihma laboratorioputkessa. Vuonna 1996 valmistuin filosofian maisteriksi työn ohessa.

Itse väitöstutkimukseni liittyi rukiin kaksoishaploideihin ja niiden hyödynnettävyyteen rukiin lyhytkortisuuteen ja tähkäidännänkestävyyteen liittyvässä DNA-merkkitutkimuksessa. Väitöskirjatyössä etsittiin näihin ominaisuuksiin liittyviä DNA-merkkejä ja koottiin saaduista merkkitiedoista rukiin geenikartta (kromosomit ja niissä sijaitsevat DNA-merkit). Väittelin tohtoriksi vuonna 2009, jonka jälkeen olen pääasiassa työskennellyt ohran kanssa ja tehnyt ns. assosiaatiokartoitusta liittyen ohran typenkäytön tehokkuuteen ja taudinkestävyyteen.

Geenivaraoppi-hankkeessa olen mukana opettamassa, miten DNA-merkkien avulla voidaan eri kasvilajikkeet tunnistaa toisistaan. Lisäksi näytämme käytännönläheisesti laboratoriossa, kuinka yksinkertaisella tavalla DNA:ta pystytään eristämään kasvinlehdestä melkeinpä kotikonstein.

Maarit Heinonen, tutkija, YTM
Hanketutkija, Luke

Viisitoista vuotta sitten haaveilin joskus työskenteleväni MTT:llä. Työtehtävät pitivät minut kuitenkin ensin Jyväskylän ja sitten Helsingin yliopistossa, kunnes vuonna 2008 siirryin yhteisprojektin kera tutkijaksi MTT:lle. MTT on ollut minulle unelmieni työpaikka ja olen saanut olla mukana erittäin mielenkiintoisissa ja monialaisissa hankkeissa, jotka kaikki ovat liittyneet tavalla tai toisella vanhoihin kasveihin, niiden arvoon ja merkitykseen, vanhojen kasvien viljelijöihin ja vaalijoihin.

Lukuisat tutkimus- ja kehittämishankkeet, joissa olen näiden vuosien aikana ollut mukana, ovat todistaneet minulle sen, että vanhat kasvit ovat lumovoimaisia. Minut on hurmannut lehtivihreänsä vuosisatoja sitten kadottaneet prässätyt kasvinäytteet, jonka suomalainen tutkimusmatkailija on kerännyt 1700-luvun puolivälissä Pohjois-Amerikasta. Olen liikuttunut siitä kiintymyksestä, jota vanhan omenapuun omistaja tuntee isovanhemman siemenestä kylvämää puuta kohtaan. Olen ällistynyt niistä tuloksista, joita sydämellä tehty yhteystyö on saanut aikaan. Olen haltioitunut siitä tavasta, jolla italialaiset arvostavat omia vanhoja kasvejaan ja niistä valmistettuja paikallisia perinneruokia.

Geenivaraoppi-hankkeessa olen mukana kirjoittamassa perustietoa kasvigeenivaroista, etenkin omenasta ja ryvässipulista ja viljoista sekä avustan kaikenlaisissa hankkeen toteuttamiseen liittyvissä asioissa. Ja taas uudestaan lumoudun vanhoista kasveista ja siitä kuinka ne voidaan luontevasti sisällyttää lasten ja nuorten kasvattamistyöhön.


Heli Ahinko, opiskelija
Harjoittelija, Luke

Opiskelen kolmatta vuotta (syksyllä 2015) kestävää kehitystä Hämeen ammattikorkeakoulun Forssan yksikössä tulevana tutkintonimikkeenä ympäristösuunnittelija. Aiemmilta koulutuksiltani olen kartanpiirtäjä ja yhdyskuntateknikko. Luonnosta, sen ilmiöistä sekä piirtämisestä olen ollut kiinnostunut jo pienestä pitäen, nykyisin erityisesti maatiaiskasvit ovat lähellä sydäntäni. Nämä kiinnostuksen kohteet olen voinut yhdistää työharjoittelussa Luonnonvarakeskuksessa: Wendlan puutarhan ja Ferrarian rinteen hoitamisen ja raparperikuulutukseen liittyvien tehtävien lisäksi olen saanut tehdä kuvituksia geenivaraoppihankkeelle. Harrastan maalaamista ja piirtämistä myös vapaa-ajalla.

Luonnonvarakeskus

Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden kehittämiseksi. Luke muodostettiin Tiken tilastotoiminnasta sekä kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT), Metsäntutkimuslaitoksesta (Metla), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta (RKTL).

Luke yhdistää uusiutuvien luonnonvarojen ja vastuullisen ruoantuotannon osaajat kokonaisuudeksi, joka tarjoaa innovatiivisia ratkaisuja uusien elinkeinojen synnyttämiseksi. Monitieteinen tutkimustieto ja asiantuntijapalvelut ovat pohja kestäville päätöksille niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Luonnonvarojen tutkimus palvelee kansalaisia tuottamalla terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa sekä edesauttamalla suomalaisen luonnon elinvoimaisuutta jokaisen nautittavaksi.

Luonnonvarakeskuksessa toimii vuonna 2003 perustettu kansallinen kasvigeenivaraohjelma, jonka tavoitteena on edistää viljelykasvien monimuotoisuuden suojelua Suomessa. Kasvigeenivaraohjelman toimintaa seuraa ja kehittää MMM:n nimittämä geenivaraneuvottelukunta.
Geenivaraoppihanke toteuttaa kasvigeenivaraohjelman tiedotuksellista ja opetuksellista tavoitetta.

Luonnonvarakeskus on Geenivaraoppihankkeen vastuullinen vetäjä, jonka tehtävänä on koordinoida hanketta ja tuottaa opetusmateriaalia yhdessä muiden hanketoimijoiden kanssa. Luonnonvarakeskus vastaa hankkeessa myös koulutuksen järjestämisestä opettajille.