Toiminnanohjaustaitojen tukeminen, Risto Hotulainen

Palautteen anto

- anna palaute välittömästi, johdonmukaisesti
- anna positiivista, kannustavaa palautetta
pienistäkin asioista säännöllisesti ja usein, jos
mahdollista
- anna selkeää, rehellistä, motivoivaa palautetta
- anna korjaava palaute kahden kesken ja
yksittäiseen asiaan keskittyen johdonmukaisesti
- anna usein visuaalista (esim. kuvat, merkit),
kielellistä ja fyysistä (esim. halaus, taputus)
palautetta. Kielelliset vihjeet eivät ole
tehokkaimpia keinoja antaa palautetta
tarkkaavaisuushäiriöiselle lapselle
- vältä kielteisen palautteen ja ohjaamisen tapoja:
epäselviä ohjeita, kysymyksen muodossa
annettuja ohjeita, perusteluihin nojaavia ohjeita,
jatkuvasti toistettuja ohjeita
- “älän kääntö” esim. älä huuda => puhu
rauhallisella äänellä

Tukeminen prosessina

1. Tehtävän määritteleminen
„ Mitä nyt on tarkoitus tehdä? Mikä on tavoite?
„ Mitä pitää tehdä, miksi pitää tehdä, mitä minulta kysytään?
2. Toimintasuunnitelman tekeminen
„ Mitä tarvitsen työskentelyyni ( välineet)?
„ Miten teen tehtävän?
„ Kuinka paljon aikaa tarvitsen?
„ Kuka auttaa minua?
3. Suunnitelman toteuttaminen ja seuraaminen
„ Toiminko kuten suunnittelin?
4. Lopputuloksen arvioiminen
„ Miten onnistuin?
„ Millainen tuotos on ja miten pysyin suunnitelmassani?
„ Mikä onnistui?
„ Saavutinko tavoitteeni?
„ Mitä olisin voinut tehdä toisin?
5. Tehtävän jälkeisten toimintojen suunnittelu
„ Mitä teen, kun tehtävä on tehty?

Sisäinen puhe

Esim. tarkkaavaisuushäiriöisen on sisäisen puheen avulla helpompi jäsentää tehtävän kannalta olennaiset asiat

• - pysähdy ja määrittele tehtävä
• - etsi ja sano ääneen tehtävän kannalta olennainen
toimintatapa
• - toteuta suunnitelma tietoisesti toimintaasi arvioiden
• - tarkasta tehtävä
• - arvioi suorituksen onnistumista

Vähitellen puhe muuttuu toiminnaksi, jota ei tarvitse kielellisesti ohjata.

Neuropsykologi Heli Isomäki:
Neuropsykologisessa kuntoutuksessa (hahmottamisen kuntoutuksessa) pureudutaan yleensä aina myös toiminnanohjaukseen, sisäinen puhe ja systemaattinen työskentelytapa sekä toiminnan suunnittelu parantavat tuloksia myös hahmottamiseen liittyvissä asioissa.

Palkkiojärjestelmät (ulkoisesta sisäiseen)

- pyritään tekemään palkkiojärjestelmästä oppilaan sisäinen:
esim. keskustellaan toivottujen käyttäytymisten vaikutuksista
kouluoppimiseen ja pyritään osoittamaan edut oppilaalle myös
muissa tilanteissa

- kielteisen vuorovaikutuksen vähentäminen esim. ope ei puutu
sanallisesti epätoivottuun käyttäytymiseen ja rajoittaa palautteen
esim. leimoihin

- johdonmukaisuus käytetyn keinon suhteen tärkeää (kaikissa
kouluaineissa, kaikissa tilanteissa sekä päiväkodissa/koulussa että
myös kotona)

Sosiaalis-emotionaalinen oppiminen:


(Elksnin & Elksnin 2002)
5-vaiheinen tunnevalmennusohjelma opettajille ja kasvattajille, joiden
avulla he oppivat tulemaan tietoisiksi lapsen/nuoren tunteista:

1. Oppilaan tilanteen sijoittaminen aikuisen kontekstiin. Esim. mitä
aikuinen tuntee esimiehen painostaessa henkilöstön- kokouksessa.
Esim. oppilaasta tuntuu samalta, kun hän saa negatiivista palautetta
luokassa.
2. Epämukavien tunteiden tunnustaminen oppimismahdollisuuksina ja
tunteita keskusteleminen ennemminkin kuin niistä rankaiseminen ja
niiden kritisoiminen.
3. Tunteita pidetään sallittuina ja tervetulleina ennemminkin kuin
arvostelun kritiikin kohteina.
4. Oppilaan valmentaminen ja auttaminen nimeämään tunne mm.
sanomattomasta viestistä.
5. Oppilaan auttaminen ratkaisemaan ongelman, joka johti tunteeseen.
Kun oppilas on havainnut ja ymmärtänyt tilanteeseen liittyvät tunteet,
seuraavana tehtävänä on määritellä tavoitteet ongelmallisen tai hankalan
tilanteen selvittämiseksi. On hyvä luoda vaihtoehtoisia ratkaisuja, joista
oppilas valitsee tilanteeseen sopivan ratkaisun. Lopuksi on tärkeää
arvioida koko prosessia