Saimme uuden kirjeen, joka oli Pisaralta. Se kysyi olemmeko koskaan nähneet vesipisaroiden vuiristorataa. Kirjeessä oli vinkki lähteä retkelle kohti koskea ja tavata matkalla ennen sitä ystäviä torilla.

Matkalla oli kivoja seinämaalauksia. Halukkaat saivat kuvauttaa itsensä perhosen tai lepakon siipien edessä. Upeita kuvia. 

Kohtasimme Axel Wahrenin eskariryhmän, Punaiset torilla. He johdattivat meidät Koskelle, padon luokse. Siellä pääsimme katsomaan mitä käy kepeillä ja käyville jos ne heitetään Kosken kuohuihin. Kova oli pauhu ja vesi kulki tosi kovaa.

Paluu matkalla näimme veneitä joen rannalla, vanhan junan sekä komeita puita ja upeaa kesän tuoksua kukkivissa puissa ja pensaissa.