Kehityksen tutkiminen
1.1 Yksilön kehityksen tutkiminen
Mitä kehityspsykologia on
• Kehityspsykologia tutkii ihmisen ajallista kehitystä eli ikääntymistä monipuolisesti
- Ihminen kehittyy niin biologisesta (fyysis-motorinen), psyykkisestä kuin sosiaalisesta näkökulmasta
- biologiseen/fyysinen kehitykseen kuuluu luonnollinen kypsyminen, kasvu, hermoston ja elimistön muutokset, motoriikan kehittyminen jne.
- psyykkiseen kehitykseen kuuluu mm. persoonallisuuden eli minän kehittyminen sekä ajattelun, puheen ja tunteiden kehitys
- sosiaaliseen kehitykseen kuuluvat ihmissuhteiden kehittyminen sekä vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot: elämä toisten kanssa
- myös kulttuuri vaikuttaa, esim. tavat, arvostukset, mitä pidetään normaalina
- esim. Suomessa: yksilökeskeisyys
- naisen asema melko hyvä
- persoonallisen tilan tarve suurempi kuin esim. Etelä-Euroopassa
• Pitkittäis- ja poikittaistutkimus
- Kertaa PS1-kurssista psykologian tutkimusotteet (kokeellinen, korrelatiivinen, kuvaileva ja tapaustutkimus), tiedonkeruumenetelmät (kysely, testit, haastattelu, havainnointi ja fysiologiset mittaukset) sekä termit muuttuja ja operationalisointi sekä tieteellisen tutkimuksen eteneminen.
- Poikittaistutkimuksessa kerätään tietoa ihmisistä valittuna ajankohtana käyttäen usein kuvailevaa tai korrelatiivista otetta.
- poikittaistutkimus on helppoa, edullista ja nopeaa. Sama henkilö osallistuu tutkimukseen tavallisesti vain sen kerran.
- poikittaistutkimuksessa voidaan esimerkiksi vertailla 18v täyttäneiden lukion abiturienttien rahapelikäyttäytymistä 30 vuotiaiden rahapelikäyttäytymiseen.
- Pitkittäistutkimuksella voidaan seurata samoja ihmisyksilöitä jopa usean vuoden ajan ja näin saadaan perusteellista tietoa tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kehityksestä. Tutkimukseen osallistutaan vähintään kaksi tai useamman kerran.
- pitkittäistutkimus on korrelatiivista, ja yksilön kehityksen eri osa-alueita voidaan seurata useamman vuoden ajalta.
- pitkittäistutkimus on kallista ja aikaa vievää.
- Kuuluisimpia pitkittäistutkimuksia on ollut Jyväskylän Yliopiston prof. Lea Pulkkisen Lapsesta aikuiseksi -tutkimus, jonka hän aloitti vuonna 1968 ja jota hän johti vuoteen 2013 asti. Tutkimukseen otettiin vuonna 1968 yhteensä 369 Jyväskylän kansakoulujen toisen luokan oppilasta. Tutkittavat olivat syntyneet v.1959 ja olivat tuolloin 8-vuotiaita. Heitä on tutkittu uudelleen useita kertoja mm. 14-, 20-, 27-, 36-, 42- ja 50-vuotiaina.
• Kaksos- ja adoptiotutkimukset
- yksilön kehitystä ja erityisesti perimän ja ympäristön vaikutusta persoonallisuuden, älykkyyden, tunteiden jne. kehittymiseen voidaan tutkia kaksos- ja adoptiotutkimuksilla.
- erityinen mielenkiinto kohdistuu identtisiin kaksosiin, jotka on erotettu toisistaan vauvaiässä, sillä heillä on yhtäläinen biologinen perimä, mutta kasvuympäristöt ovat olleet erilaisia.
- esim. kehokokemus vaikuttaa itsetuntoon
- yksilö kehittyy läpi elämän
- esim. vanhanakin oppii
- ihmisellä pitkä "pentuvaihe" (0-12 v.)
- ihminen pyrkii homeostaasiin (= tasapainoon)
- esim. nälkäinen syö
- myös psyykkisesti pyrimme vakaaseen ja myönteiseen oloon
- esim. defenssien avulla
- elämänkaari
= elämän kokonaisuus/kulku
- elinikäennuste pidentynyt
- ikävaiheet
- vauvaikä 0-1 v.
(- mm. seisominen n. 1 v.)
- leikki-ikä 2-7 v.
(- alussa "taapero", kävelyn ja puheen oppiminen n. 1½ v.)
(- päivähoito)
- kouluikä 7-12 v.
(- ala-aste)
- nuoruus 12 v. ->
(- yläaste, lukio)
- aikuisuus n. 22 v. ->
(- alussa varhaisaikuisuus)
- vanhuus n. 65 v. ->
- kehitystehtävät
= ikävaiheen kehityshaasteet
- esim. 20 v. kotoa pois muutto, kumppanin löytäminen
- kriittiset kaudet
= välttämätön kehityskausi
- esim. kieli pitää oppia varhaislapsuudessa
- herkkyyskaudet
= silloin kehitys helppoa ja sujuvaa
- esim. lapsi oppii helpommin vieraan kielen
- sosiaalinen kello
= yhteisön antamat kehitysajat
- esim. meillä kouluun 7 v., Ranskassa 5 v.
(- ajokortti 18 v., USA 16 v.)
(- äidiksi tulo, 15-30 v.)
- kehityksessä voi olla
1) tukevia/auttavia tekijöitä
- esim. riittävä varallisuus, turvalliset ihmissuhteet
2) haavoittavia - - -
- köyhyys, turvattomuus, yhteiskunnan levottomuus