Viikkokatsaukset
Viikko 50
Maanantaina jatkoimme äidinkielen sisältöjä eteenpäin ja harjoittelimme J-kirjainta. Se oli edellisellä viikolla aiheena kirjaintarinastamme, kun Pihla ja Pyry tunnistivat kirjaimen muodon joutsenen-hahmosta. Äidinkielen vihkoihin piirsimmekin joutsenen kuvan viereen suuren J-kirjaimen ja seuraavalle aukeamalle harjoittelimme kirjainmuodon piirtämistä tarkemmin sekä keksimme J-kirjaimella alkavia sanoja. Maanantaina opiskelimme siis ahkerasti vielä äidinkielen sisältöjä, mutta muuten viikko olikin jo joulupuuhaa täynnä!
Kuva: Käsityötunnilla saimme juuri sopivasti tonttulakit valmiiksi! Laitamme tonttulakit päähän joulujuhlaesitykseemme.
Tiistaina toteutin jouluisen "pakohuonepelin" 1.–3. -luokkalaisille. Oppilaat tulivat ratkaisemaan Aapeli-tontun jouluarvoitusta pienissä 5–7 oppilaan ryhmissä. Meri-opettaja opetti tällä välin muita oppilaita ja heillä oli naapuriluokassa erilaisia äidinkielen tehtäviä ja joulukorttien askartelua.
Kuva: Aapeli-tonttu oli yön aikana saapunut luokkaan.
Tässä pakohuonepelissä tavoitteena oli löytää Aapeli-tontun tuomat joululahjat. Nimittäin joulupukki oli lähettänyt Aapelin tuomaan koulumme oppilaille pienet jouluyllätykset, mutta hajamielinen Aapeli ei aamulla herätessään muistanut, minne oli lahjat yön aikana piilottanut. Onneksi ahkerat oppilaat riensivät Aapelin apuun ja lopulta joululahjat löytyivät, vaikka aikamoisia pulmia olikin matkan varrella. Ja pulmat tietysti liittyivät syksyn aikana opittuihin äidinkielen ja matematiikan sisältöihin. Näin tehtävien lomassa tulikin kerrattua monta asiaa. Oli mukava katsella oppilaiden toimintaa pienissä ryhmissä. Tilanne oli oppilaille uusi, sillä opettaja ei ollutkaan jakamassa tehtäviä, vaan heidän piti selviytyä tilanteesta itse, yhdessä ryhmänä. Minä pääsin tarkkailemaan sivusta, miten ryhmä toimi. Eräs oppilas otti ohjat heti käsiinsä jakaen muille tehtäviä, kun taas toinen oppilas kannusti ja tuki muita positiivisilla sanoillaan. Erityisen taitavasti kaikki kuuntelivat kuitenkin toinen toisiaan ja huomioivat, että jokainen ryhmän jäsen pääsi mukaan.
Kuva: Yhteistyöllä asiat ratkaistaan!
Keskiviikko, torstai ja perjantai menivät koulu-uintien parissa. Oppilaat harjoittelivat Heli-opettajan johdolla myyrä-uintia, sukeltamista (esineitä lasten altaan pohjasta) sekä selkäuintia. Osalla oppilaista oli pötkylä vielä mahan alla ”kellukkeena”. Heli kehui oppilaiden uimataitoa ja koska ryhmä oli pieni, niin hän pystyi viemään oppilaat myös isoon altaaseen. Kovien pakkasten vuoksi kuljimme uintien jälkeen bussilla takaisin koululle. Vaikka bussia jouduimme jonkin aikaa odottelemaan, niin tämä ei tuntunut oppilaita haittaavan. Koko matka oli oppilaista mukava retki ja bussilla liikkuminen erityisen jännittävää! Koulu-uinteja on vielä keväällä toukokuussa toisen kerran.
Kuva: Syksyn kuvataidetöiden säilyttämistä varten teimme kansiot, jonne maalaukset ja piirustukset saa nätisti talteen.
Uintien jälkeen koululla siivosimme luokkaa, katsoimme läpi syksyn töitä ja harjoittelimme joulujuhlaesitystä. Nyt kaikki pitäisi olla valmista maanantain joulujuhlaa varten ja oppilaat sekä ope ovat valmiita joululomalle!
Iloisesti, iloisesti alkaa tontun joulupesti.
Kantapäissä siivet kilkkaa,
nyt me juostaan kiirenvilkkaa.
Tontuntöitä joulun alla:
toiveita on tulvimalla,
lumipilveen hukkuu katu,
joulu tulee niin kuin satu.
Viikko 49
Heti maanantaina päivä alkoi itsenäisyyspäivän juhlalla koulun pihassa. Koko koulu kokoontui seuraamaan, kun lippu nostettiin salkoon. Kahdeksannen luokan oppilaat pitivät puheen ja neljännen luokan oppilaat soittivat huilulla Finlandia-hymnin. Lopuksi koko koulu lauloi vielä Maamme-laulun. Luokassa keskustelimme tarkemmin, mitä itsenäisyyspäivällä tarkoitetaan. Osa ekaluokkalaisista osasikin hienosti kertoa, mitä päivässä juhlistetaan.
Kuva: Koko koulu kokoontui pihalle nostamaan lippua salkoon ja juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää.
Kuva: Sisällä luokassa oppilaita pienet yllätykset. Eräs luokkalainen oli tuonut kaikille oppilaille Nikolauksen päivän lahjat.
Aamun juhlallisuuksien jälkeen aloitimme äidinkielen sisältöjen läpikäynnin. Jatkoin Kirjainten maan tarinaa, jossa uutena kirjaimena tarinan purjeveneestä nousi esiin P-kirjain. Piirsimme veneestä kuvan korostoan purjeen P:n muotoa. Tiistai oli itsenäisyyspäivän vuoksi vapaapäivä, joten P-kirjaimen harjoittelua jatkoimme vasta keskiviikkona. Harjoittelimme edellisten viikkojen tapaan P-kirjaimen oikeaoppista piirtämistä ja kirjoitimme vihkoon P-alkuisia sanoja. Lopputunnista leikimme tontun lahjasäkki -leikkiä, jossa harjoittelimme alkuäänteiden tunnistamista ja kirjoittamista. Minulla oli kuvia eri värisistä lahjasäkeistä ja jokaisen säkin sisällä näkyi erilainen lahja. Oppilaiden piti nimetä lahja, kirjoittaa sen alkuäänne, koko sana tai keksiä sanasta virke. Tämän jälkeen he veivät kortin vielä värin perusteella oikean tontun isoon lahjasäkkiin. Oppilaat pitävät kovasti tämän tyyppisistä toiminnallisista harjoituksista ja niissä on helppo eriyttää tehtävää eri tasoisille lukijoille. Yleensä lopputunnista teemmekin harjoituksia, joissa tulee myös pientä liikettä, kuten tässä lahjasäkkikorttien noutamista ja viemistä lopuksi oikeaan säkkiin.
Keskiviikkona myös lukukoira Jonne Aaron vieraili luokassamme ja muutama oppilas pääsi jälleen lukemaan lukukoiralle kahdestaan. Lukutunnilla oppilaat jatkoivat omien lukukirjojen lukemista eteenpäin. Oli ilahduttavaa huomata, että oppilaat jaksoivat hiljaisuudessa keskittyä lukemiseen. Itsenäisen lukemisen tuokiot eivät ole vielä kovin pitkiä, mutta tämä luokka todella viihtyy kirjojen parissa ja kaikki jaksavat noin 20 minuuttia keskittyä omaan lukukirjaansa.
Torstaina koulumme alakertalaiset (luokat 1-4) osallistuivat pajapäivään. Pajapäivässä luokkien oppilaat kiersivät opettajien pitämissä pajoissa askartelemassa joululahjoja. Ajatuksena pajoissa valmistetuissa askarteluissa oli, että ne olisi helppo antaa lahjaksi vanhemmille, isovanhemmille tai vaikkapa kummeille. Näin oppilaat saisivat myös itse kokea antamisen iloa joulun alla. Ja mikäs sen parempaa kuin itsetehdyn lahjan antaminen. Ylpeänä oppilaat veivätkin pussillisen huolella valmistettuja käsitöitä kotiin.
Kuva: Pajoissa valmistui kynttilöitä, saunatonttuja, koristetähtiä sekä kauniita langasta pujoteltuja pieniä kulhoja.
Perjantaina emme pitäneet retkipäivää, koska vapaapäivien ja juhlien vuoksi olimme jääneet hieman jälkeen äidinkielen sisällöistä. Käytinkin retkipäivän hyödyksi ja jatkoimme aamutunnit äidinkielen parissa. Kerroin kirjaintarinan J-kirjaimesta, joka nousi esiin joutsenesta. Piirsimme joutsenen kuvan vihkoihin. Viime viikkoina luokassa on sairasteltu paljon ja oppilaille on jäänyt rästitehtäviä. Huomasin, että oppilaat jaksoivat vihkotyötä enemmänkin, joten lopputunnin käytimme rästitöiden tekemiseen. Jokainen teki puuttuvia vihkotöitä valmiiksi.
Perjantaina koululla järjestettiin myös jouluruokailu. Valmistauduimme jouluruokailuun huolellisesti tutustumalla kauniisiin pöytätapoihin. Harjoittelimme myös kattamista piirretyn mallikuvan päälle. Leikimme olevamme hienolla illallisella ja avasimme servetin syliin sekä "söimme" haarukalla ja veitsellä. Lopuksi myös laitoimme ruokailuvälineet kello viiteen osoittamaan, että olemme lopettaneet ruokailun. Oppilaat innostuivat leikistä ja halusivat kattaa pöydän ilman mallikuvaa uudestaan. Tunnin jälkeen vuorossa oli ihan oikea juhlaruokailu. Avasimme 1. luokan ja 2.-3. luokan väliseinän, jolloin tilan keskelle sai yksittäisistä pöydistä rakennettua suuren juhlapöydän. Jaoimme oppilaille kattaukseen liittyviä tehtäviä. Osa taitteli servettejä, osa silitti pöytäliinoja ja osa koristeli juhlapöytää. Tämän jälkeen söimme tunnelmallisen jouluaterian yhteisen pöydän ääressä joululauluja kuunnellen. Oppilaat muistivat hienosti kauniit pöytätavat ja söivät juhallisesti ruokarauhan toisilleen antaen.
Kuva: Jouluruokailu yhdessä 2.-3. -luokkalaisten kanssa.
Viikko 48
Viikon aikana olemme tunnelmoineet lähestyvää joulua. Adventin ajan aamut alkavat koululla hämärässä valaistuksessa, joka luo rauhallisen, jouluisan tunnelman. Luokassa on aamuisin päällä vain jalkalamppu tuomassa valoa. Aamutoimet ovat lyhyet, lausumme aamurunon ja harjoittelemme joulujuhlaesityksen muutamaan kertaan. Tämän jälkeen istumme alas kuuntelemaan joulusatua. Sytytän opettajan pöydälle adventtikynttilän ja joulunajan tarinana luen oppilaille joka aamu hieman eteenpäin kirjaa Marian pieni aasi. Kirja kertoo Nasaretin laiskimmasta, tyhmimmästä ja oikukkaimmasta aasista. Mutta aasi onkin kiltti Marialle, ja aasista tulee Marian ja Joosefin uskollinen apulainen. Lammas kertoo aasille suuren salaisuuden: Maria saa pienen pojan! Aasi saa ilon kantaa Mariaa matkalla Nasaretista Beetlehemiin ja olla mukana jouluyön ihmeessä.
Tarinatuokion jälkeen avaamme joulukalenterin luukut. Olen rakentanut joulukalenterin pienistä pusseista kuusen muotoon liitutaululle. Joulukalenteripussit ovat palvelleet joulun aikaan koko opettajaurani ajan, eli jo 10 vuotta! Hyvin ne toimivat edelleen ja tuovat joka aamu pienen yllätyksen yhdelle luokan oppilaista.
Kuva: Ekaluokkalaiset ovat ihailleet vuodenaikapöydältä löytyviä upeita kiviä ja välitunnilla oppilaiden lempipuuhaa tällä hetkellä on kissankullan "louhiminen". Niinpä ensimmäisistä luukuista paljastuu pieni kivi, kuten ensimmäisenä päivänä ametisti sekä jouluinen tarra. Aarre on hyvässä tallessa pienessä huopapussukassa.
Adventin ajan tunnelmoinnin jälkeen, jatkoimme aamun jaksotunneilla äidinkielen sisältöjä. Uusina kirjaimina viikon aikana taikakattilaan ilmestyi Y- ja V-kirjaimet. Y-kirjain löytyi yölepakon muodosta ja V-kirjain veneen keulasta. Piirsimme molemmista kuvat vihkoihin ja harjoittelimme kirjainmuotojen piirtämistä.
Keskiviikkona aamu alkoi joulukirkolla. Bussi haki meidät koulun pihasta klo 8.45 ja siirryimme yhdessä muun alakoulun kanssa Lakeuden Ristiin. Kirkko oli aivan täynnä. Yhteensä kirkossa oli Seinäjoen alakouluista oppilaita lähes 1 000! Joulukirkko oli tänä vuonna mukavan perinteinen. Lauloimme yhdessä joululauluja ja pappi kertoi adventin ajasta. Kirkko kesti noin 30 minuuttia, jonka jälkeen jouduimme hetken aikaa odottelemaan bussikyytiä takaisin koululle. Koululla jatkoimme loppupäivän normaalisti lukujärjestyksen mukaan.
Kuva: Adventtikirkon jälkeen kerroin oppilaille luokassa Grimmin sadun Tähtitaalerit.
Torstaina kuvataiteen tunti pidettiin yhdessä 2.–3. luokkien kanssa. Koska meitä oli tunnilla iso ryhmä, niin maalaamiseen sijaan piirsimme talviset maisemat. Oli mukava huomata, että ekaluokkalaisten työskentely sujui hienosti myös isommassakin ryhmässä. Koko oppitunnin oli ihanan keskittynyt ja rauhallinen tunnelma.
Perjantaina vietimme luokan pikkujouluja. Selvitimme omat tonttunimet, oppilaat esittelivät mukanaan tuomat lelunsa, leikimme tonttuleikkejä ja leivoimme joulutorttuja. Kesken pikkujoulujen eräs ekaluokkalainen huokaisi, että onpas täällä ihana tunnelma! Se sai opettajalle hyvän mielen, koska myös minun mielestäni meidän luokassa on hyvä tunnelma. Oli mukava kuulla, että tunnelma välittyy myös oppilaille.
Kuva: Perjantaina vietimmme luokan pikkujouluja.
Viikko 47
Jatkoimme tällä viikolla äidinkielen jakson parissa. Tutustuimme tarkemmin L- ja E-kirjaimiin. Keskiviikkona lukukoira jälleen vieraili luokassa. Useampi oppilas halusi kovasti lukea lukukoiralle, joten Eeva-ohjaaja otti kaksi oppilasta lukemaan yhtä aikaa. Viikon tärkein tapahtuma oli kuitenkin perjantain adventtijuhla. Juhlaa varten laulettiin joka aamu adventtilauluja ja torstaina harjoiteltiin myös spiraalin kulkemista rauhallisesti kävellen.
Steinerkouluissa adventin aikaan kuuluu rauhoittuminen ja oman sisäisen valon löytäminen. Adventtia juhlitaan rakentamalla havuista suuri adventtispiraali. Havuspiraali rakennettiin jo edellisenä iltana ensimmäiseen luokkaan, joka toimi nyt juhlasalina. Tämän vuoksi kokoonnuimme aamulla luokan kanssa yläkerran pikkuluokkaan. Koska ekaluokkalaisia kovasti jännitti tuleva juhla, oli tärkeää rauhoittua ja käydä rauhassa läpi juhlan kulku vielä ennalta. Jännitystä varmasti lisäsi se, että juhlaa saapui seuraamaan koko koulun väen lisäksi myös ensimmäisen luokan vanhempia ja isovanhempia.
Kuva: Ensimmäinen luokka oli aamulla muuttunut juhlasaliksi, jonka keskellä oli suuri havuspiraali.
Juhlatilaan oppilaat kulkivat hiljaisesti luokittain opettajansa johdolla. Kun kaikki olivat saapuneet paikalle, kerroin lyhyen tarinan nimeltä Tähtikudos. Tarinassa lapsi näkee unta, jossa enkeli kertoo hänelle, kuinka Maria-äiti valmistaa jouluna syntyvälle lapselleen kultaisen, lämpimän vaipan taivaan tähtisäikeistä. Tähtisäikeitä syntyy lasten kauniista ajatuksista, ystävällisistä teoista ja sydämellisistä sanoista. Tarinan jälkeen koulun oppilaat lauloivat adventti- ja joululauluja, joiden aikana kukin pieni ekaluokkalainen haki vuorollaan ruusun adventtispiraalin keskeltä. Ruusu symboloi joulun odotuksen valoa ja elämää pimeän talven keskellä. Jokainen oppilas asetteli ruusun havujen päälle spiraalin reunalle ja näin hämärään tilaan syttyi loistamaan jokaisen oppilaan sisäinen valo. Pyrimme juhlassa välittämään oppilaille universaalia tunnetta sisäisestä rauhasta ja siitä, kuinka jokaisen ihmisen sisäistä valoa maailmassa tarvitaan ja vaalitaan. Mukana kulki 6. luokan oppilas enkelihahmona. Hän oli ekaluokkalaisten turvana ja ohjasi heidän kulkuaan. Lopuksi spiraalin kiersi myös yksi edustaja jokaiselta ylemmältä luokalta.
Juhla oli kaunis ja tunnelma oli lämmin. Olen erittäin ylpeä jokaisesta ekaluokkalaisesta! He niin rohkeasti osallistuivat, vaikka tilanne oli jännittävä ja uusi.
Kuva: Jokainen oppilas haki adventtispiraalin keskeltä ruusun.
Kulunut viikko on joulumyyjäisjärjestelyjen vuoksi ollut varsin toiminnan täyteinen! Ne järjestettiin koululla sunnuntaina. Viikon aikana olikin kranssi- ja sinappikökkää. Myös saaristolaisleipiä ja kuivakakkuja leivottiin ahkerasti. Varsinainen myyjäispäivä ei ollut luokallamme koulupäivä. Myyjäisiin sai kuitenkin tulla nauttimaan joulutunnelmasta. Samaan aikaan jouluista ohjelmaa oli koko Piirin alueella, joten koulumme myyjäisten lisäksi oli valtavasti muutakin nähtävää ja koettavaa. Olikin ilo huomata, että väkeä oli paljon liikkeellä!
Viikko 46
Aloitimme tällä viikolla toisen äidinkielen jakson. Heti maanantaina Pyryn ja Pihlan seikkailut Kirjainten maassa jatkuivat. He löysivät viikon aikana taikakattilasta uusina kirjaimina M- ja H-kirjaimet. Oppilaat odottivat äidinkielen jakson alkamista kovasti ja olivat innoissaan kuullessaan taas jatkoa tutulle tarinalle. He myös mielellään arvailevat tulevia kirjaimia tarinan jälkeen. Viikkomme äidinkielen tunnit rakentuvat siten, että maannataina kerron tulevasta kirjaimesta kirjaintarinan ja piirrämme tarinasta vihkoon kuvan. Tässä vaiheessa en ole oppilaille paljastanut vielä, mikä uusi kirjain on, mutta viitteitä siitä toki on tarinassa ja kuvassa näkyvissä. Tiistaina kirjain ilmestyy luokan taikakattilaan pienen pussukan sisällä, josta yhdessä nostamme sen esiin. Jokainen luokan oppilas pääsee tunnustelemaan kirjainta pussin läpi ja pohtimaan hiljaa omassa mielessään, mikä kirjain voisi olla kyseessä. Tämän jälkeen paljastan kirjaimen oppilaille. Harjoittelemme kirjaimen ääntämistä ja luemme yhteen ääneen erilaisia tavuja, joissa kirjain esiintyy. Sitten piirrämme tarinakuvan viereen kirjaimesta suuren kuvan, harjoittelemme oikeaa piirtosuuntaa ja pohdimme kirjaimella alkavia sanoja. Lopputunnista on vielä edessä toiminnallisia pelejä ja leikkejä, joissa harjoittelemme lukemista tai kirjoittamista.
Mato mullasta muhevan saa,
mehevän mullan alla mato asustaa.
Heinäpellolla hepokatti Heikki
heinän orsilla hyppi ja leikki.
Kirjaintarina on lorujen muodossa mukana myös aamutoimissa. Lisäämme aina uuden lorun harjoittelussa olevasta kirjaimesta rimpsuun mukaan. Lorurimpsu alkaakin olla jo melko pitkä, mutta oppilaat muistavat hienosti koko runon, vaikka opettaja välillä meinaisikin jonkun kohdan unohtaa!
Keskiviikon lukutunnilla teimme oppilaiden kanssa kirjanmerkit. Tämän jälkeen jaoin oppilaille heidän lukutasolleen sopivan lukukirjan, jota jokainen luki hiljaisesti paikallaan. Oppilaat ovat tähän asti kyllä mielellään lukeneet/selailleet kirjoja, mutta olen huomannut kirjojen vaihtuvan melko tiheästi. Nyt pyrinkin vakiinnuttamaan heille käytännön, että valittu kirja luetaan ajatuksella loppuun saakka. Tästä syystä en antanut oppilaiden itse valita luettavaa kirjaa, vaan jaoin jokaiselle juuri hänen lukutasolleen sopivan kirjan. Näin kirja on mahdollista saada luetuksi, eikä se käy liian raskaaksi oppilaalle. Itse otin pikkuryhmänä tavu-/sanatasolla lukevat oppilaat ja he lukivat kirjoittamiani sanoja minulle ryhmänä ääneen. Ilokseni huomasin, että kehitystä edellisen äidinkielen jakson jälkeen on kaikilla oppilailla lukemisessa tapahtunut!
Steinerkoulussa perinteisesti lukemisen harjoittelu aloitetaan itse kirjoitetusta tekstistä yhteen ääneen lukien. Tätäkin teemme päivittäin, mutta luokan oppilaiden lukutaito on hyvin eri vaiheessa ja haluan lukuilon säilyvän myös jo taitavasti lukevilla oppilailla. Tästä syystä eriytän oppilaita oman tasoisen tekstin pariin.
Käsitöissä aloitimme tällä viikolla uutena projektina tonttulakkien tekemisen. Teemme tonttulakit vohvelikankaasta ja koristelemme ne kuvioimalla. Tavoitteena on saada tonttulakit joulujuhlaan sopivasti valmiiksi, jotta kaikki oppilaat voisivat joulujuhlaesityksessä pitää itse tekemiä tonttulakkeja päässä. Oppilaita aluksi hieman epäilytti, onko tonttulakin valmistaminen liian haastavaa, mutta nopeasti he innostuivat vohvelipujottelusta. Pujottelu on myös siitä mukavaa, että jokainen voi oman tasonsa mukaan valita kuvion vaikeuden.
Torstaina maalasimme punaista, keltaista ja sinistä käyttäen koko paperin kokoiset spiraalimuodot. Spiraali sopii tähän vuodenaikaan, koska ensi viikon adventtijuhlassa oppilaat kävelevät suuren havuspiraalin keskeltä hakemaan ruusut. Juhlaa varten laitoimmekin työt esille koulun aulaan.
Kuva: Ensimmäisen luokan naulakon yläpuolella on nähtävillä kuvataidetunnilla tehdyt spiraalimaalaukset.
Perjantaina teimme retken Törnävän kentälle. Koulumme tekee lähipäiväkotien kanssa yhteistyötä ja tällä kertaa olin sopinut tapaamisen Simunan päiväkodin eskarilaisten kanssa. Me olimme luokassa miettineet muutaman leikin, jotka esittelimme päiväkotilaisille ja he esittelivät meille toiminnallisen Afrikan tähden. Aluksi oppilaita jännitti uusien lasten tapaaminen, mutta nopeasti he ottivat toisiinsa kontaktia ja intoutuivat yhteisiin leikkeihin!
Kuva: Retkellä pysähdyimme evästauolle.
Viikko 45
Tällä viikolla päätimme ensimmäisen matematiikan jakson. Alkuviikon ajan keskityimme erityisesti lukuun 8 sekä tutustuimme vähennyslaskuihin. Luvun 9 harjoittelu jäi lyhtyjuhlan vuoksi hieman vähälle. Jatkammekin seuraavalla matematiikan jaksolla lukujen 8 ja 9 hajotelmien harjoittelua ja vasta sen jälkeen siirrymme kymmenylitykseen.
Vähennyslasku tuli tutuksi tarinallla Minni Miinuksesta. Hän oli sellainen tonttu, joka mielellään antoi omastaan pois.
Keskiviikkona aloitimme päivän leipomalla pullat koko koulun väelle seuraavan päivän lyhtyjuhlaa varten. Olin tehnyt pullataikinan kohoamaan valmiiksi, jotta ehdimme leipoa ja paistaa pullat jaksotunnin aikana. Ruokailun päätteeksi koemaistoimme pullia ja totesimme ne herkullisiksi. Keskiviikkona myös lukukoira vieraili ja kaksi oppilasta kävi kahdestaan lukemassa Jonne Aaronille. Kenenkään ei ole pakko lukea lukukoiralle, mutta tähän mennessä kaikki oppilaat ovat halunneet käydä lukemassa, vaikka ensin onkin hieman jännittänyt. Eeva-ohjaaja osaa myös ammattitaitoisesti tarvittaessa ohjata lukuhetkeä.
Torstaina vietimme koululla lyhtyjuhlaa. Ensimmäisen luokan tehtävänä oli kiertää kaikissa luokissa jakamassa Martinpäivän pullat. Koululla oli tunnelmallinen valaistus ja omien lyhtyjen valossa vierailimme luokissa samalla lyhtylauluja laulellen. Oppilaista tilanne oli jännittävä, mutta loppujen lopuksi myös mukava. Kierroksen päätteeksi oppilaat halusivat vielä, että käymme kansliassa esiintymässä Virpi-rehtorille. Juhlien järjestely ja niissä esiintyminen opettavat yhdessä toimimista, pitkäjänteisyyttä, rohkeutta ja esiintymistaitoja. Lisäksi niistä saa onnistumisen kokemuksia, kun ylittää itsensä. Oppilaat suoriutuivatkin hienosti ja kerroin olevani heistä erittäin ylpeitä.
Martinpäivän lyhtyjuhlan teemoihin kuuluvat auttaminen ja toisen kunnioittaminen. Päivä onkin hyvä tapa opetella jakamista ja toisten huomioimista. Kerroin luokassa legendan Pyhästä Martista, joka oli roomalaisen armeijan sotilas. Kylmänä iltana hän kohtasi palelevan kerjäläisen. Martti halkaisi viittansa ja antoi toisen puolen kerjäläiselle.
Torstai-iltana koululla järjestettiin vielä yhteistyössä päiväkoti Pajulinnun kanssa lyhtypolku. Lyhtypolku päättyi koulullemme, jossa pääsi askartelemaan tähtikoristeen sekä herkuttelemaan vielä mehulla ja keksillä.
Ensi viikolla palaamme äidinkielen opiskelun pariin! Jatkamme kirjaimiin tutustumista ja lukuharjoituksia.
Viikko 44
Tällä viikolla jatkoimme matematiikan jakson parissa. Keskityimme lukujen 6 ja 7 harjoitteluun. Kävimme läpi lukujen laadullisuudet, laskimme yhteenlaskuja lukualueella 0-7 sekä harjoittelimme lukujen hajotelmia. Nämä sujuvat oppilailta jo hyvin! Päässälaskuissa olenkin tarkoituksella lisännyt hieman haastetta ja kasvattanut lukualuetta, jotta näen, millä lukualueella laskeminen oppilailta onnistuu. Päässälaskuja laskiessa pyydän myös oppilaita aina kertomaan muille, miten tehtävän laski. Näin kehittyy kyky ilmaista omaa matemaattista ajattelua suullisesti. Kirjoitamme lopuksi laskulausekkeet taululle näkyviin. Oppilaat ovat lisäksi saaneet viikon aikana keksiä itse kuvakorteista laskutarinoita ja kertoa niitä toinen toisilleen. Ensi viikolla käymme matematiikassa läpi vielä luvut 8 ja 9 sekä tutustumme vähennyslaskuihin. Kymmenylityksen jätämme seuraavalle matematiikan jaksolle.
Aamutoimissa olemme tällä viiikolla jatkaneet huilun soittoa. Torstaina huomasin, että oppilaat osaavat soittaa jo ensimmäisen laulun; Kukkuu käkönen. Oppilaat ovat innokkaita harjoittelemaan huilun soittoa ja moni heistä haluaa soittaa vuorollaan yksin huilua koko luokalle. Ensi viikolla täytyykin lisätä haastetta huilun soittoon ja ottaa uusia lauluja harjoiteltavaksi!
Tämän viikon lukutunnilla kerroin oppilaille Grimmin sadun Holle-muori. Pyrin kertomaan vähintään yhden sadun joka viikko, mutta usein tarinoita tulee useita, koska myös äidinkielen ja matematiikan sisällöt opetetaan alkuopetuksessa tarinan muodossa. Steinerkoulussa tarinat ovat oleellinen osa alkuopetusta ja niitä kerrotaan paljon. Tarinoissa ja kertomuksissa on taikaa. Sadut siivittävät mielikuvituksen lentoon ja muokkaavat kuulijoiden ajatusmaailmaa. Tarinat ja kertomukset opettavat jotain ihmisen sisimmästä. Satujen avulla lapset pystyvät harjoittelemaan turvallisesti erilaisten tunteiden kokemista, ja samalla he saavat kosketuksen omaan tunne-elämäänsä. Saduissa voidaan käsitellä vaikeitakin tunteita, kuten häpeää, ulkopuolisuuden tunnetta, kateutta, vihaa ja raivoa. Kuvitteellisia kertomuksia kuunnellessaan lapsi voi muodostaa mielikuvia monenlaisista uusista tilanteista ja olla kuitenkin tietoinen siitä, että tarinat eivät ole totta - ja juuri se tekee satujen kuuntelemisesta helpottavaa ja turvallista. Erilaiset selviytymistarinat antavat lapselle uskoa siihen, että haastavista tunteista ja kohdatuista vaikeuksista on mahdollista selvitä. Kun lapset eläytyvät satuihin ja niissä seikkailevien hahmojen elämään, he oppivat samalla myös elämäntaitoja, empatiaa ja myötätuntoa, jotka ovat erittäin tärkeitä mielenterveyden suojatekijöitä.Steinerpedagogiikassa tärkeää on, että tarinat kerrotaan omin sanoin. Oma paikkansa on myös ääneen luetuille kirjoille ja tarinoille, mutta nämä omin sanoin kerrotut tarinat ovat osa steinerkoulun kertomusaineistoa. Kertomusaineisto koostuu kerrotuista tarinoista, joita voidaan kertoa muiden kouluaineiden lomassa tai jaksojen yhteydessä. Steinerkoulujen opetusuunnitelmassa kertomusaineistolle on määritelty luokka- ja ikäkohtaiset aiheet, jotka tulevat ja liittyvät sekä oppiaineisiin että lapsen kehitysvaiheisiin. Kertomusaineisto tukee ja seuraa kullakin luokalla lapsen kehitysvaiheen teemaa. Jokaisella ikävaiheella on ihan oma luonteensa, laadullisuutensa. Ensimmäisellä luokalla kertomusaineiston muodostavat viisauksia täynnä olevat kansansadut, vuodenaikoihin ja ympäristöön liittyvät tarinat sekä opetukselliset kertomukset.
Tällainen tarinallisuus pedagogiikassa lisää oppimiseen merkityksellisyyttä. Se edistää kiinnittymistä opetettavaan aiheeseen monin mielikuvitustakin hyödyntävin tavoin. Mielikuvien avulla asia painuu myös syvemmälle mieleen. Jos oppilas pystyy luomaan elävät kuvat kuulemastaan, niin hänen on helpompi ymmärtää ja muistaa kuulemansa. Yleensä seuraavana päivänä opettajan kertomus jälleenkerrotaan luokassa. Samalla tulee harjoiteltua suullista esitystä. Jokainen oppilas kertoo vuorollaan tietyn kohdan sadusta ja näin koko tarinan kulku saadaan hiljalleen palautettua mieleen. Saduista piirretään usein vielä kuva, jossa oppilas piirtää häntä puhutelleen kuvan sellaisena, kuin hän sen on mielikuvassaan nähnyt. Piirtämisen lisäksi tarinoita voidaan työstää myös maalaten, leikkien, keskustellen ja näytellen.
Kuva: Torstain kuvataidetunnilla askartelimme valmiiksi lyhdyt ensi viikon lyhtyjuhlaan.
Perjantaina teimme jälleen retken meille jo kovin tuttuun luonnonsuojelumetsään. Retkelle lähtiessä oli mukava yllätys, kun koulun pihassa pääsimme rapsuttelemaan koiranpentuja. Eräs koulumme vanhempi oli tuonut pihaan oppilaiden iloski yhteensä 11 koiranpentua! Siinä riitti oppilailla seurattavaa ja rapsuteltavaa. Saimme samalla koiranpennuista hyvän laskutehtävän. Oli nimittäin aikamoinen työ pysyä laskuissa, että kaikki 11 pentua olivat tallessa!
Retkemme jäi koiranpentujen vuoksi hieman suunniteltua lyhyemmäksi, mutta ehdimme silti hyvin syödä eväät, tutustua viikon eläimeen (kettuun) ja leikkiä hetken vapaasti. Ympäristöopin tunnilla aiheena oli oma keho. Leikimme leikkiä, jossa oppilaiden piti nimetä kehonosia. Tämän jälkeen mietimme, mikä sen kehonosan tehtävä tai tarkoitus on. Esimerkiksi: kädet, pää, sydän, keuhkot.. Tämän jälkeen keskustelimme siitä, miten jokaisen keho on ikioma, eikä kukaan saa koskettaa toista niin, että sattuu tai tuntuu ikävältä. Pohdimme myös, miten ilmaista omat tunteensa ja sanoa ei toiselle. Päätimme tunnin satuhierontahetkeen. Satuhieronnassakin aina ensin kysytään kaverilta, saako tätä hieroa. Satuhierontahetkeen oli mukava yhdessä päättää kouluviikko.
Viikko 43
Kuva: Oppilaiden tekemät hajotuskoneet ovat tunnilla olleet ahkerassa käytössä.
Kuva: Käytämme matematiikan oppimisessa paljon toiminnallisuutta ja välineitä apuna. Tässä osaa matematiikan tunneilla käytössä olevista välineistä.Tiistaina jatkoin Matematiikan maan tarinaa eteenpäin. Tutustuimme tarkemmin neljästä tontusta Pessi Plussaan. Pessi-tonttu oli pukeutunut aina vihreisiin vaatteisiin. Hän mielellään keräili asioita ja pohti aina, miten voisi kerätä enemmän ja enemmän. Pessin mielestä hänen tavaransa olivat ihmeellisiä aarteita! Hän opettikin muille tontuille, miten keräillessä voi kätevästi laskea tavarat yhteen, ettei mitään katoa. Näin opimme Pessi Plussan yhteenlaskun.
Pessi lisää, yhdistää,
ja katso mikä kumma,
kun luvut saadaan yhteen nää,
on meillä niiden summa!
Kuva: Pessi Plus laskee jalokivien summan.
Tällä viikolla ekaluokkalaiset saivat myös omaksi pentatoniset choroi-huilut. Choroi-huilu on pieni puinen huilu, jota soitetaan steinerkoulussa joka aamu luokanopettajan johdolla. Pentatoninen huilu on käytössä alkuopetuksessa ja diatoninen huilu otetaan käyttöön tämän jälkeen. Huilu on valmistettu yhdestä puukappaleesta ja siinä on pehmeä, ilmava ääni.
Ennen huilujen jakamista, kerroin oppilaille tarinan vanhasta miehestä, joka liikkui mielellään luonnossa ja kuunteli linnunlaulua. Hän halusi tuoda tuon kauniin linnunlaulun myös kotiinsa, jotta voisi kuunnella sitä aina. Niinpä hän otti puutarhansa päärynäpuusta yhden oksan ja kaiversi siitä huilun. Teki oksaan reikiä eri kohtaan, jotta saisi aikaan erilaisia äänensävyjä, jotka vastasivat hänen lempilintujensa laulua. Nyt hän pystyi soittamaan kaikki kauniit linnunlaulut ja tuomaan musiikin kotiinsa! Hiljalleen tieto linnunlaulua muistuttavasta musiikista kiiri koko kylään ja ihmisiä virtasi vanhan miehen mökkiin kuuntelemaan hänen soittoaan. Pian mies ymmärsi, että ihmiset kaipasivat musiikkia elämäänsä ja niinpä hän alkoi valmistaa lisää huiluja päärynäpuunsa oksista. Noita päärynäpuisia huiluja on kulkeutunut muutamia jopa Suomeen asti! Nostin esiin korillisen huiluja ja jaoin jokaiselle oppilaalle oman.
Aloitimme oppilaiden kanssa harjoittelemaan huiluun puhaltamista ja oikeaa huiluotetta. Puhaltamista harjoittelimme ensiksi höyhenen avulla, jotta oppilaat oppisivat oikean puhallusvoimakkuuden. Nimittäin, jos huiluun puhaltaa liian kovaa, ääni särkyy. Huilua tuleekin puhaltaa yhtä varoen kuin höyhentä, joka ei saa pudota penkin päältä. (Puhallusvoimakkuutta voi harjoitella myös kynttilän liekkiä puhaltamalla). Oikean otteen harjoittelun aloitimme vasemman käden sormilla lorun avulla. Ensiksi etsimme äiti-linnun (keskisormen) paikan, joka lepää huilun kohdassa, jossa ei ole reikää. Äiti-lintu ei nouse lentoon oksalta lainkaan, vaan istuu aina paikoillaan.
Kuva: Oppilaat saivat jokainen oman pentatonisen Choroi-huilun.
Soi huiluni,
laula huiluni päärynäpuinen.
Minä lämmitän sinua käsilläni,
jotta soittaisit iloksi muiden.
Soi huiluni,
laula huiluni päärynäpuinen.
Kuva: Maalaustunnilla maalasimme ultramariinin sinisen paperin lyhtyjä varten. Ensi viikolla jatkamme lyhtyjen tekoa taittelemalla.
Perjantaina oli jälleen retkipäivä. Nyt säät jo viilenevät, joten lämpimät vaatteet ovat retkellä tärkeät. Myös vaihtovaatteita on hyvä olla, koska helposti metsässä leikkiessä sukat tai lapaset kastuvat. Ilokseni huomasin, ettei kukaan oppilaista valittanut kylmää säätä, eikä pieni vesisadekaan heitä haitannut. Teimme retkelle mennessä jälleen matikka-kävelyn ja tällä kertaa bongasimme matkalla lintuja. Jokainen oppilas laski nähdyt linnut mielessään yhteen. Lopuksi laskimme yhteen koko luokan näkemät linnut. Tässä tehtävässä vaadittiin jo tarkkuutta ja hyvää muistia. Päädyimme ylittämään kymmenet heittämällä. Sekin onnistui hyvin yhteistyössä laskien. Linnut valikoituvat matikka-kävelyn aiheeksi siitä syystä, että tällä viikolla ympäristöopissa aiheena oli muuttolinnut. Lintuja bongatessa oli hyvä samalla kiinnittää lintujen lajintuntemukseen huomiota. Tunnistimme variksen, talitintin ja naakan. Vaikkeivat kaikki muuttolintuja olleetkaan, saimme hyvää pohdintaa, miksi osa linnuista muuttaa ja osa jää Suomeen talveksi. Tarkemmin tutustuimme retkelllä laulujoutseneen, Suomen kansallislintuun. Kerroin laulujoutsenen pesinnästä, ravinnosta ja elinympäristöstä. Retkeltä palattuamme teimme muuttolinnuista vihkotyötä ympäristöopin vihkoihin.
Kuva: Pimeä aamukaan ei retkelle lähtöä haitannut, sillä saimme lahjoituksena upouudet heijastinliivit! Kiitos LähiTapiola Etelä-Pohjanmaa!
Viikko 41
Tiistaina siirryimme työstämään matematiikassa uutta asiaa. Keskityimme tällä viikolla lukujen laadullisuuksien sijaan matematiikan merkkeihin. Steinerkoulussa ensimmäisellä luokalla oppilaille esitellään kaikki neljä peruslaskutapaa. Laskutavat esitetään oppilaille mielikuvaan vetoavasti tarinan muodossa, kuten monet muutkin tiedolliset sisällöt ja käsitteet alaluokkien aikana. Ajatuksena on, että tarinat vetoavat oppilaan mielikuvitukseen ja tunteisiin. Näin niistä jää vahvempi muistikuva, jonka avulla asian oppiminen tapahtuu kuin huomaamatta.
Ennen neljän laskutavan esittelyä haluan kuitenkin vahvistaa oppilaiden ymmärrystä laskulausekkeista ja yhtäsuuruusmerkistä. Olen opettanut 10 vuotta matematiikkaa yläkoulussa ja huomannut, että tämä on monelle "kompastuskivi". Jos ei ole ymmärtänyt yhtäsuuruusmerkin ajatusta, yhtälöiden oppiminen voi tuottaa vaikeuksia ja oppilaat saattavat ketjuttaa yhtäsuuruusmerkkiä (esimerkiksi 2 + 3 = 5 - 2 = 3). Onkin tärkeää heti ensimmäiseltä luokalta lähtien vahvistaa ymmärrystä yhtäsuuruusmerkin käytöstä. Yhtäsuuruusmerkin oivaltamisen voisi ajatella olevan jopa matematiikan ydin.
Tämän viikon jaksotunneilla keskityimme siis yhtäsuuruusmerkkiin ja lukujen suuruusvertailuun. Jo viime viikolla aloitin kertomaan oppialle tarinaa Matematiikan maasta. Tällä viikolla kerroin Matematiikan maan vanhimmasta tontusta, Mestaritontusta. Mestaritontulla oli violetit vaatteet, pitkä parta, ja kädessään hän kantoi vanhaa vaakaa. Mestaritonttu oli erittäin reilu. Hän oli tarkka, että kaikki saivat yhtä suuren määrän. Mestaritonttu punnitsi asiat aina vaa'allaan tasapuolisesti, niin että vaaka oli tasapainossa. Mestaritontun symbolina oli kaksi päällekkäin olevaa vaakaviivaa (=).
Keskiviikkona piirsimme matematiikan vihkoon kuvan mestaritontusta ja hänen vaa'astaan. Tämän lisäksi harjoittelimme yhtäsuuruusmerkin käyttöä oikealla vaa'alla. Oppilaat innostuivat vaakatehtävistä ja olisivat halunneet jatkaa harjoituksia koko lopputunnin ajan. Tein oppilaille vaakaan "arvoituksia", joissa oppilaiden piti päätellä paljonko toiseen vaakakuppiin piti vielä lisätä, että vaaka tulisi tasapainoon. Esimerkiksi 2 + 1 = 1 + 1 + ?. Tai 2 + ? = 1 + 3. Kun arvoitus oli ratkaistu, lausuimme aina laskulausekkeet yhdessä ääneen. Taitavimmat oppilaat osasivat jo muodostaa taululle vaakatehtävien laskulausekkeet näkyviin. Tätä en kuitenkaan vielä oppilailta odota, koska emme ole yhteisesti käyneet laskumerkkejä läpi.
Keskiviikkona esittelin oppilaille myös Mestaritontun lemmikkilinnun, sinitiaisen. Sinitiainen lenteli Matematiikan maan marjapensaissa ja söi aina suuremman marjatertun. "Suu auki suurempaan, pyrstö kohti pienempää", sinitiainen sanoi. Torstaina piirsimme sinitiaisesta matematiikan vihkoihimme kuvan. Kerroin oppilaille, että sinitiaisen nokasta on matematiikan kieleen vakiintunut suurempi kuin ja pienempi kuin -merkit.
Kuva: 3 > 2. Teimme vertailumerkeillä harjoituksia toiminnallisesti ja lopuksi myös vihkoon piirtäen. 
Kuva: Matematiikan maan hahmot näkyvät myös luokan vuodenaikapöydällä.Keskiviikkona oli ekaluokan vanhempainilta. Illan päätteeksi pyysin vanhempia punomaan suuren hämähäkinseitin luokkaan. Jokainen valitsi erivärisen lankakerän, jota kiersi piirissä olevien penkkien ympärille. Lankakerän päähän vanhempi piilotti pienen lappusen, jossa oli oppilaalle oma viesti. Seuraavana aamuna lasten riemu ja into oli valtava, kun he pääsivät avaamaan "seittiä" ja kerimään omaa lankakeräänsä viestin luo.
Kuva: Seitin purkaminen vaati kärsivällisyyttä ja yhteistyötaitoja.Torstain kuvataidetunnin pidimme yhdessä 2.-3. luokan kanssa. Valmistimme nimittäin valtavan määrän tuulihyrriä, joita oppilaat pääsivätkin välitunnilla testaamaan.
Perjantaina teimme retken Kyrkösjärven lähellä sijaitsevalla Oravalaavulle. Mukana retkellä oli 2.-3. -luokkalaiset, joiden kanssa oli kiva päästä tutustumaan hieman paremmin. Retkikohde oli sen verran kaukana, että palasimme koululle vasta ruokailuun. Oppilailla tosin ei ollut kovin kova nälkä, koska retkellä olimme paistaneet makkarat ja herkutelleet vaahtokarkeilla. Oppilaat olivat myös melko väsyneitä retkestä. Retkitunnelmiin oli hyvä päättää viikko ja lähteä päivän päätteeksi syysloman viettoon.
Viikko 40
Tällä viikolla aloitimme ensimmäisen matematiikan jakson. Steinerkoulussa jakso-opetus on yksi keskeinen pedagogiikan osa-alue. Jakso-opetuksen ajatuksena on, että oppilas paneutuu yhteen oppiaineeseen kerrallaan kunnolla ja perusteellisesti. Syventyminen yhteen aineeseen helpottaa kokonaisuuksien hahmottamista ja aidon kiinnostuksen syttymistä aihetta kohtaan. Jakson jälkeen aihe jää lepäämään, kuten me jätimme nyt äidinkielen kirjainharjoitukset. Tauot edistävät opitun syventämistä ja tiedon muuttumista kyvyksi.
Matematiikan opiskelu alkaa ensimmäisellä luokalla lukumäärän, lukusanan ja numeromerkinnän yhteyden harjoittelulla. Tämä on tärkeä taito, joka luo perustan kaikelle muulle matematiikan oppimiselle. Tällä viikolla tutustuimme rauhassa lukujen 0-3 laadullisuuksiin. Pohdimme luokassa oppilaiden kanssa, mitä mikäkin luku tarkoittaa ja mistä maailmasta voimme sen löytää. Esimerkiksi luku yksi tarkoittaa kokonaisuutta. Yksi aurinko, yksi minä, yksi avaruus, yksi maa. Tällaisia asioita oppilaat nostivat esille. Tutkimme myös, löytyykö kyseinen luku luokkahuoneesta. Matematiikan jaksoa varten olen tarkoituksella tuonut luokkaan erilaisia lukumääriin viittavia esineitä ja asioita. Tällä tavoin keskustellessa luvuista, oppilaat oppivat ymmärtämään lukujen laadullisuutta abstraktien symbolien lisäksi. Tulemme käymään matematiikan jakson aikana lukujen laadullisuudet läpi lukualueella 1-12. Kun oppilaat ymmärtävät lukumäärän, lukusanan ja numeromerkinnän välisen yhteyden tällä alueella, he oppivat myös hahmottamaan suurempia lukuja.
Kuva: Matematiikan vihkoihin piirrämme jokaisesta luvusta sen laatua kuvaavan symbolin. Viereiselle sivulle numeromerkinnän ja lukusanan. Myös pienellä yläkulmaan teemme palloina näkyviin lukumäärän ja toiseen kulmaan roomalaisen numeron.Lukujen laatujen tutkimisen rinnalla harjoittelimme yksinkertaisia päässälaskuja, laskulausekkeiden merkitsemistä ja lukujen hajottamista. Lisäksi aamutoimien yhteydessä lausuimme matematiikan käsitteitä sisältäviä loruja sekä teimme lukumäärien arviointiin ja päättelykykyyn liittyviä tehtäviä.
Kuva: Värisauvat ovat oiva väline matematiikan oppimisessa. Kuvassa oppilaat tekevät kymppisauvan pituista "tontun mattoa".Laskutalossa asuvat tontut oivat ja taitavat.
Sen minkä yksi tonttu vähentää,
toinen tonttu yhdistää.
Kolmas ei tarpeeksi saada vois,
mut neljäs jakaa kaiken pois.
Kuva: Huomaatko, mikä kuvissa muuttui? Matematiikan opiskelu on koulussamme hyvin toiminnallista ja käytämme paljon välineitä oppimisen apuna.
Nyt noussut on paistamaan
oma päiväsi joukossa muiden.
Joka päivä päällä maan,
elät uutta päivääsi luoden.
Sä tulit tähän maailmaan,
alati uutta oppimaan.
Sua siinä auttaa tahdomme,
sulle kaikkea hyvää toivomme.
Eteenpäin kulje rohkeasti,
maailma ohjaa kulkuasi.
Missä ikinä oletkin,
olet suojassa huomassa rakkauden.
Runon jälkeen kerroin muutamalla sanalla oppilaasta. Olin etukäteen saanut syntymäpäiväsankarin vanhemmilta kirjeen, johon oli kirjattu tärkeimpiä vaiheita lapsen elämän varrelta. Esimerkiksi keitä lapsen perheeseen kuuluu, mikä oli hänen ensimmäinen sanansa ja mistä hän pitää. Tämän jälkeen sankarille laulettiin monella kielellä onnittelulaulu ja jokainen oppilas vuorollaan kävi antamassa sankarille kultaisen mielikuvituslahjan. Tämä sankari sai lahjaksi erityisen paljon kultaisia kissoja. Oli hellyyttävää katsella, kuinka huolella oppilaat miettivät, mistä lahjasta juuri tämä oppilas pitää. Sankari sai myös koko luokalta kortin ja pienen lahjan. Oppilaista oli hauska seurata lahjan avaamista, koska olin käärinyt sen seitsemään eriväriseen silkkipaperiin. Yhtä monta paperia kuin oppilas täytti vuosia. Herkuttelimme yhdessä keksillä ja mehulla ja lopuksi syntymäpäivätunti päättyi vielä sankarin päättämään toiveleikkiin.
Olen käynyt matematiikkaan liittyen Jyväskylän yliopiston järjestämän JoMa-koulutuksen (Joustavaan matematiikkaan-täydennyskoulutus). Koulutuksessa opittiin katselemaan ympäristöä "matikkalasien" läpi. Keskiviikkona matematiikan tunnin alkuun askartelimmekin oppilaiden kanssa ihan oikeat matikkalasit, joiden läpi katsellessamme etsimme luokasta lukumääriä. Voi sitä oppilaiden riemua ja naurua, kun he saivat lasit päässä kulkea luokassa ja tarkastella ympäröivää maailmaa matematiikan näkökulmasta. Ilo, nauru ja huumori. Ne ovat mielestäni tärkeitä asioita, joilla motivaatiota sekä myönteistä ilmapiiriä saadaan pidettyä luokassa yllä. Pyrinkin edes kerran päivässä saamaan oppilaille hymyn huulille. Matikkalasit todellakin toimivat tässä. Oppilaat nauroivat vuoroin toisilleen, minulle ja myös itselleen peilin edessä, kun asettelivat laseja päähänsä. Olen puhunut oppilaille, että luokassa saa ja on tärkeää voida nauraa. Kuitenkin pitää myös oppia, milloin naurulle ja vitseille on sopiva hetki, ettei häiritse luokkakaverin oppimista tai loukkaa kenenkään tunteita.
Perjantaina teimme perinteisen retken läheiseen metsään. Yhdistin retkelle matematiikan sisältöjä ja matkalla kiinnitin oppilaiden huomiota ympärillä näkyviin lukumääriin. Retkikohteessa söimme eväät ja oppilaat rakensivat pareittain luonnonmateriaaleista lukuja maahan. Viikon eläimenä tutustuimme nokkosperhoseen. Keskustelimme nokkosperhosen tuntomerkeistä ja muodonvaihdoksesta. Oppilaita myös kiinnosti, mistä nimi nokkosperhonen tulee. Tämäkin selvisi.
Kuva: Matematiikan jakson sisällöt näkyivät myös retkellä.
Tämä viikko oli myös eläinten viikko. Aiheen käsittelyn jätin perjantain retkipäivään ja ympäristöopin tunnille. Teemana tänä vuonna oli jännittävät eläimet, jotka saattavat herättää ihmisessä tunteita. Luokassa oppilaat kertoivat vuorollaan, mitä eläintä he pelkäävät. Opekin paljasti pelkäävänsä hieman käärmeitä. Kävin aihetta oppilaiden kanssa läpi SEY:n (Suomen eläinsuojelu) materiaalin pohjalta. Lopputunnista luin oppilaille materiaalista löytyvän tarinan jännittävästä mökkiretkestä. Tarina jäi hieman kesken, koska oppilaat halusivat kovasti kertoa omista kokemuksistaan jännittävien eläinten kanssa. Rantakäärme, kyy, ampiaiset ja hämähäkit olivat oppilaista erittäin mielenkiintoisia.
Viikko 39
Tämä viikko meni vauhdikkaasti ja on ollut täynnä toimintaa! Maanantaina aloitimme päivän ekaluokkalaisten kanssa ulkona, koska 1.-3. luokka oli järjestetty konserttisaliksi. Yhdeksältä pääsimmekin sisälle kuuntelemaan Jouko Mäki-Lohiluoman konserttia. Jouko hassutteli esitysten välissä ja sai olemuksellaan oppilaat laulamaan ja tanssimaan kappaleiden tahdissa. Ykkösten mielestä esitys olikin hulvaton. Konsertti kesti 40 minuuttia, jonka jälkeen loppupäivä pidettiin normaalisti lukujärjestyksen mukaan.
Tämä viikko oli myös juhlaviikko, sillä eletään sadonkorjuun aikaa. Steinerkouluissa juhlia on paljon ja ne rytmittävät koko lukuvuoden. Juhlien valmistelu ja vietto katkaisevat arkista aherrusta ja lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Juhlien myötä oppilas kokee olevansa osa kokonaisuutta; jokaisella luokalla on vastuunsa juhlien järjestämisestä ja onnistumisesta. Samat vuodesta toiseen toistuvat juhlat tulevat oppilaille hyvin tutuiksi. He odottavat omaa vuoroaan osallistua Lucia-kiertueelle tai muistelevat, kuinka 2. luokalla esitettiin Mikael-kuvaelma syystapahtumassa. Osa juhlista on taustaltaan kristillisiä. Juhlat eivät kuitenkaan ole tunnustuksellisia, eikä juhlissa harjoiteta uskontoa.
Steinerkouluissa kouluvuoden ensimmäinen yhteinen juhla on sadonkorjuujuhla, Mikael-juhla. Juhlaa vietetään syyskuun lopulla. Se on ennen vanhaan tunnettu Mikkelinpäivänä ja oli aikoinaan syksyn suuria kirkollisia juhlapäiviä. Meidän koulussa Mikael-juhlaa vietetään järjestemällä lasten syystapahtuma. Tänä vuonna varsinainen tapahtumapäivä oli lauantaina 1.10.
Mikael-juhla juhlistaa vuodenajan vaihtumista kesästä syksyyn. Se merkitsee sadonkorjuun päättymistä ja luonnon valmistautumista talveen. Steinerkouluissa syksyn ja Mikaelin aikaan liittyy myös rohkeuden teema. Kerrommekin luokissa Mikael-legendaa, jossa Pyhä Yrjö pelastaa prinsessan lohikäärmeen pauloista. Tarina kuvaa syyspäivän tasauksen aikaa, jolloin pimeys ylittää valoisuuden. Legendassa ihminen voittaa pahuuden omalla rohkeudellaan. Rohkeuden teema näkyi luokassamme myös aamutoimissa, sillä nostimme joka aamu yhden lohikäärme Sisu Sukkelan rohkeuskortin. Korttien myötä pohdimme, mitä rohkeus on. Rohkeutta vaatii esimeriksi näyttää omat tunteensa tai puolustaa itseään ja toisia.
Lisäksi kokosimme viikon aikana koulun aulaan yhteisen sadonkorjuupöydän, jonne jokainen oppilas toi jotain pientä. Hiljalleen pöytä täyttyikin hedelmistä, juureksista, marjoista ja kukista. Asettelimme nämä kauniisti esille ja koko koulu pääsi näin ihailemaan syksyn satoa.
Kuva: Käsityötunnilla askartelimme Mikael-tarinaan liittyen keppinukkeja. Luokan ikkunalaudalla onkin nyt nähtävillä lohikäärmeitä, prinsessoja ja ritareita.
Viikon aikana ehdimme myös jatkaa äidinkielen sisältöjä. Kerroin oppilaille kirjaintarinan N-kirjaimesta, josta piirsimme kuvan vihkoihin. Keskiviikkona harjoittelimme N-kirjainta ja leikimme tavuleikkejä. Myös lukukoira vieraili luokassamme ja muutama oppilas pääsi kahdestaan lukemaan lukukoiralle. Keskiviikon lukutunnille yhdistin ympäristöopin teemoja ja olin järjestänyt oppilaille syksyn sadon maistiaisia. Oppilaat saivat arvuutella kasviksia ja osa tutustui myös uusiin makuihin. Kasvisten maistelun ohessa oppilaat lukivat omia lukukirjojaan. Ruokailun jälkeen oppilaat saivat vielä nelosluokkalaisten herkkumyynnin mokkapalat ja mehut jälkkäriksi. Vatsat tulivatkin kaikilla varmasti täyteen!
Torstaina aloitimme heti aamulla leipomaan lohikäärmesämpylöitä, joita pääsimme myös ruokailun yhteydessä maistelemaan. Sämpylät olivat porkkana-kaurasämpylöitä. Lohikäärmesämpylöitä niistä teki niiden hurja ulkomuoto ja rusinoiksi pistetyt silmät sekä kurpitsansiemenistä muodostunut harja. Kuvataidetunnilla emme ehtineet maalaamaan, koska sämpylöiden pakkaaminen oli vielä kesken. Piirsimme siis syksyn lehtiä ja samalla minä pakkasin oppilaiden sämpylät kotiin vietäväksi.
Perjantaina pienestä tihkusateesta huolimatta kävimme retkellä. Pieni sade ei oppilaita haitannut. Teimme retken jälleen samaan paikkaan, pieneen luonnonsuojelumetsikköön Björkenheimin sillan viereen. Kerroin oppilaille räkättirastaasta ja tutustuimme linnun tuntomerkkeihin. Lisäksi oppilaat saivat leikkiä vapaasti, söimme eväitä ja kerroin heille sadun Milla Tuormaan kirjasta, Takapihalta alkaa seikkailu. Luokassa keskustelimme tarkemmin syksyn merkeistä. Pohdimme, miten syksy näkyy metsissä, pelloilla ja puutarhoissa. Piirsimme lopuksi ympäristöopin vihkoon syksyiset kuvat. Tämän jälkeen oppilaat jatkoivat päivää vielä katsomusaineen tunnille Virpi-opettajan kanssa.
Tällä viikolla myös lauantai oli koulupäivä. Silloin koululla järjestettiin lasten syystapahtuma. 1. luokan huoltajat pitivät onnenpyöräpistettä. Oppilaat saivat kiertää tapahtumassa, käydä askartelemassa ja osallistua rohkeuspolkuun.
Viikko 38
Äidinkielen jaksolla uusina kirjaimina tarinasta nousivat esiin S- ja T-kirjaimet. Teimme aiheista tuttuun tapaan vihkotyötä ja tämän lisäksi teimme erilaisia kirjainharjoituksia. Osa oppilaista harjoitteli virkkeiden kirjoittamista, osa sanojen kirjoittamista kuvakorteista ja osa sanelusta tavujen kirjoittamista. Yksi hauska leikki oli sienessä-leikki, jossa oppilaat nostivat maasta sienikortin, lukivat tavun ja keksivät lopuksi tavulla alkavan sanan. Yhteen sieneen oli vielä piilotettu mato. Jos nosti sen, joutui koko ryhmä suorittamaan madon määräämään temppuradan. Tämän jälkeen leikkiä jatkettiin.
Kuva: Tatteja on täynnä maa, tonttu tatteja tarkistaa.
Kuva: Tämän viikon käsityötunnilla valmistui ensimmäiset sormineulontaketjut, joista teimme käärmeitä. Osa vei käärmeensä heti kotiin näytille.
Torstaina koululla järjestettiin pihakökkä, jossa siistittiin koulun metsää, istutettiin koulun pihalle uusia kasveja ja puita sekä haravoitiin pihaa. Koulu täyttää tänä vuonna 35 vuotta, joten pihakökässä istutettiin myös etupihalle kolun oma juhlapuu!
Perjantaina teimme retken jälleen Björkenheimin sillan lähellä olevaan metsään. Mukana retkellä oli poikkeuksellisesti kolmasluokka. Viikon eläimenä tutustuimme tarkemmin kastematoon. Teimme retkellä myös syksyn havainnointiin liittyvän värisuunnistustehtävän. Oli mukava tutustua kolmasluokkalaisiin hieman paremmin ja yhteisiä leikkejäkin oli ekaluokkalaisten kanssa.
Koululla ympäristöopin tunnilla istutimme koulun pihaan kukkasipuleita ja kiersimme ihailemassa koulun pihamaalle torstain talkoissa istutetut uudet puut ja muut kasvit.
Viikko 37
Tällä viikolla Pihlan ja Pyryn seikkailut ovat jatkuneet kirjainten maassa. Uusina kirjaimina "taikakattilasta" paljastuivat O- ja I-kirjaimet. Tuttuun tapaan piirsimme kirjaintarinoista kuvat äidinkielen vihkoihimme ja teimme erilaisia kirjainharjoituksia. Lukutaitoiset oppilaat harjoittelivat lisätehtävänä virkkeen muodostamista kuvakorteista.
Oppilaille odotettu hetki oli keskiviikkona, kun lukukoira Jonne Aaron tuli esittäytymään luokkaan. Lukukoiratoiminnassa oppilas vuorollaan pääsee lukemaan kirjaa ääneen lukukoiralle. Lukukoiran tehtävänä on innostaa ja kuunnella lukijaa sekä olla läsnä. Luokkamme lukukoira on pieni yorkshirenterrieri Jonne Aaron. Vierailun aikana Eeva-ohjaaja kertoi oppilaille lukukoiratoiminnan käytänteistä ja oppilaat kuuntelivat hiiren hiljaa. Halukkaat saivat myös pienen hetken lukea koiralle. Lopuksi kaikki saivat myös silittää koiraa. Tällä kertaa Jonne Aaron esittäytyi koko luokalle ja seuraavalla kerralla aloitamme yhteiset lukuhetket. Lukukoiralle luetaan omassa tilassa, jossa oppilaan ei tarvitse jännittää ääneen lukemista. Oppilas saa myös itse valita luettavan kirjan. Jollain se voi olla pelkkiä tavuja tai vaikkapa itse keksitty tarina.
Käsityötunneilla keppihevoset ovat valmistuneet ja uutena projektina aloitimme sormineulonnan. Opetan uuden tekniikan aina tarinan avulla. Sormineulonnassa kerroin tarinan paimenesta ja neljästä lampaasta, jotka mielellään lähtivät paimenelta salaa seikkailulle. Vaikka paimen rakensi aidan, niin silti lampaat salaa hyppäsivät aidan yli ja lähtivät seikkailemaan vuoristoon. Tarinan myötä oppilaat loivat mielikuvan, jonka avulla uusi tekniikka on helppo muistaa. Luokassa kuuluikin, kuinka oppilaat palauttivat tavan mieliinsä itse tehden ja samalla toistaen: yli vuoren, ali vuoren, yli vuoren, ali vuoren... Ekaluokkalaiset ovat käsitöissä erittäin taitava ja innostunut ryhmä. Kaikki oppivat sormineulonnan ensimmäisellä tunnilla ja osa oli tehnyt käsityötä kotona ja ip-kerhossakin!
Kuvataidetunnilla sekoitimme ja maalasimme vihreän eri sävyjä. Tärkeää on, että oppilaat saavat kokemuksen eri värien laaduista ja oppivat, miten eri värit muodostuvat pääväreistä sekoittamalla.
Kuvataidetunnin alussa aina tarkastelemme edellisen viikon maalauksia. Töitä ei koskaan tarkastella nostaen hyviä tai huonoja töitä esiin, vaan töiden ominaisuuksista puhuen. Esim. Tuossa työssä keltainen on kirkkaana tai tässä sininen on aika varovaisesti esillä. Samalla on hyvä hetki opettaa oppilaille oman ja toisen työn kunnioittamista. Tällä kertaa oppilaat nostivat töistä esiin, miten joissakin sininen on vielä kovin ujosti keltaisen kaverina. Joissakin töissä keltainen ja sininen taas ovat aloittaneet yhdessä hurjan leikin, jossa uutena värinä syntyi vihreää.
Perjantaina teimme retken Björkenheimin sillan lähellä olevalle pienelle luonnonsuojelualueelle. Oppilaat olivat metsän kauneudesta haltioissaan. Lupasin, että voimme tehdä sinne retkiä jatkossakin. Metsässä oli hyvä nostaa esiin, mitä luonnonsuojelualue tarkoittaa ja miten luonnontilassa oleva metsä eroaa muista metsistä. Kerroin oppilaille tarinan, söimme eväät ja kuvakorttien avulla tutustuimme tarkemmin tämän viikon eläimeen; siiliin. Oppilailla olikin paljon kerrottavaa omista kohtaamisista siilien kanssa. Lopuksi oppilaat saivat leikkiä metsässä vapaasti. Ympäristöopissa palautimme mieleen retkellä opitut asiat sekä askartelimme luonnonmateriaaleista pienet hiiret.
Viikko 36
Aamun jaksotunneilla jatkoimme kirjaimiin tutustumista. Oppilaat ovat hoksanneet, miten uudet kirjaimet nousevat tarinasta esiin ja veikkailevat niitä innokkaasti! Viikon aikana luokassa olevaan "taikakattilaan" ilmestyikin uusina kirjaimina A- ja R-kirjaimet. Molemmista kirjaimista on tullut viime viikon tapaan pieni kotitehtävä (tiistaina ja torstaina). Sujuvan kirjoittamisen takia painotan oppilaille kirjainten oikeita piirtosuuntia ja harjoittelemme niitä tunnilla vihkoon piirtämällä. Lisäksi oppituntien aikana luemme taululta yhteen ääneen tavuja ja lyhyitä sanoja. Lopputunnista usein tutustumme vielä uuteen kirjaimeen toiminnallisesti pelien ja leikkien avulla. Tehtävissä eriytän oppilaita oman tasoisen tehtävän pariin. Koska luokkatilanteessa luemme paljon kuorolukuna, halusin kuulla oppilaiden lukemista myös kahden kesken. Niinpä keskiviikon lukutunnin aikana tein luokan ulkopuolelle pienen lukupisteen, jonne pyysin oppilaita vuorollaan lukemaan ääneen. Tällä välin muut oppilaat lukivat tai selailivat luokassa kirjoja hiljaisesti. Ehdin luetuttaa tunnin aikana puolet oppilaista, joten jatkan vielä ensi viikolla. Lukutaito vaikuttaa kuitenkin kaikilla kehittyvän hyvään tahtiin! Keskiviikkona vietettiin myös kansainvälistä lukutaitopäivää, jolloin luokan innokkaimmat lukijat osallistuivat lukuvälkälle.
Maanantain ja tiistain käsityötunneilla valmistui ensimmäiset keppihevoset. Varmasti ensi viikolla saamme loputkin valmiiksi, koska sen verran hyvässä vaiheessa ovat kaikkien työt. Keppihevoset ovat saaneet osakseen paljon ihailua ja rakkautta. Oppilaat menevät hoitamaan niitä ensimmäisenä aamulla, kuljettavat mukana välituntisin ja käyvät vielä silittämässä ennen kotiinlähtöä. Osa haluaisi viedä kepparin jo kotiin, mutta ne ovat niin mukavaa välituntipuuhaa, että pidämme ne vielä muutaman viikon koulussa.
Perjantaina kävimme retkellä Piirin kirkon vieressä olevassa metsässä. Yhdistin retkeen äidinkielen ja ympäristöopin sisältöjä. Matkalla etsimme R- ja A-kirjaimella alkavia sanoja, joita lauloimme jonossa kävellessä. Metsässä istuimme vilttien päälle keskustelemaan lähiluonnosta ja kiinnitin oppilaiden huomiota elollisen ja elottoman luonnon eroihin. Lisäksi Suomen eläimistä tutustuimme tarkemmin oravaan. Tämän jälkeen söimme eväitä ja leikimme. Ohjatun leikin lisäksi oppilaille jäi hetki aikaa vapaaseen leikkiin. Tällä kertaa koko luokka hakeutui suuren kuusen alle ja kiipeilemään puuhun. Erityisesti minua ilahdutti, että saman kuusen alle mahtui koko luokka yhdessä leikkimään!
Kouluun palattuamme jatkoimme retkellä käsiteltyjen aiheiden syventämistä ympäristöopin tunnilla. Pidin myös poikkeuksellisesti itse katsomusaineen tunnin. Viimeisellä tunnilla oppilaat vaikuttivat jo aika väsyneiltä ja kivalta kuulostavat viikonloppusuunnitelmat olivat kovasti mielessä. Lopputunnista pidinkin pienen rentoutushetken, jonka aikana luin oppilaille kirjaa ääneen ja he saivat makoilla vilttien alla kuuntelemassa tarinaa.
Viikko 35
Ekaluokkalaiset ovat tällä viikolla aloittaneet matkan kirjainten maahan, kun maanantaina muotopiirustus vaihtui äidinkielen jaksoon. Tulevan viiden viikon aikana tutustumme kirjaimiin sekä harjoittelemme lukemista ja kirjoittamista. Tavoitteena on ohjata ja innostaa oppilaita lukutaidon oppimisessa sekä kannustaa oppilasta kiinnostumaan lastenkirjallisuudesta.
Steinerpedagogiikassa kirjainten opettamisessa käytetään hyödyksi kuvallistavaa opetusmenetelmää. Se tarkoittaa, että kirjaimia ei pelkästään nimetä lapsille, vaan kirjaimet tehdään tutuksi opettajan kertoessa jokaisesta kirjaimesta oman kirjaintarinan. Opettaja pyrkii löytämään tarinaan kuvan, joka vastaa kunkin kirjaimen äänteen laatua, jolloin lapsi saisi muodostettua aiheesta mielikuvan. Esimerkiksi S-kirjain voi muodostua sukkelasta sisiliskon liikkeestä.
Minun kertomassa kirjaintarinassa seikkailee seitsemänvuotiaat kaksoset, Pihla ja Pyry. He päätyvät vahingossa kirjainten maahan seuratessaan metsässä sammakkoa. Sieltä he pääsevät pois vain, jos löytävät ja tunnistavat kaikki kirjaimet. Kirjainten maassa Pihla ja Pyry törmäävät erilaisiin hahmoihin ja tilanteisiin, joiden kautta yksitellen heille paljastuu kirjainten salat. Kirjaimet ilmestyvät suureen taikakattilaan, jota he kantavat mukanaan.
Kuplii kuplii padassa,
lämmöt varmaan sadassa.
Kirjavia tavuja,
pata täynnä savua.
Pata kovaa pihisee,
kohta ulos sylkäisee.
Nyt mä löysin sen,
uuden kirjaimen!
Maanantaina kerroin oppilaille tarinan U-kirjaimesta. Tarinaa kertoessani en nostanut kirjainmuotoa vielä millään tavalla tietoisesti lapsille esiin, vaikka tarinassa monta kertaa U-alkuisia sanoja kuuluikin. Tarinan jälkeen piirsimme kertomuksesta suuret kuvat äidinkielen vihkoihin. Koska halusin, että kuvasta saamme seuraavana päivänä muodostettua U:n kirjainmuodon, piirsin lapsille kuvan taululle malliksi.
Tiistaina jälleenkerroimme edellisen päivän tarinan. Nostin tarinassa erityisen paljon U-alkuisia sanoja esiin. Lopulta kerroin oppilaille, että Pihla ja Pyry olivat nyt löytäneet ensimmäisen kirjaimen matkaltaan. Olin tuonut luokkaan ison kuparikattilan ja sinne oli myös ilmestynyt pieneen pussiin kirjain. Kaikki saivat tunnustella pussin läpi kirjainta ja pohtia, mikä kirjain voisi olla kyseessä. Tämän jälkeen lausuin oppilaille tarinaan liittyvän lorun:
Usva hyväilee veden pintaa,
ulapalla kuu luo siltaa.
Huomasimme, että kun sanomme usva, niin ihan alussa kuuluu uu-äänne. Sama kirjain löytyi myös pussin sisältä. Siinä vaiheessa oppilaat huomasivat, että U-kirjain löytyi edellisenä päivänä vihkoon piirretystä tarinakuvastakin. Ja voi sitä erään oppilaan riemua, kun hän vielä havaitsi, että Pihlan ja Pyryn kädetkin muodostivat kuvassa U:n! Piirsimme vihkoon tarinakuvan viereen ison U-kirjaimen ja seuraavalle sivulle teimme harjoituksia U-kirjaimesta. Lopputunnista vielä teimme toiminnallisia U-harjoituksia kuvakorteilla.
Seuraavana päivänä jatkoin oppilaiden kanssa U-harjoituksia. Keksimme yhdessä esimerkiksi U-alkuisia sanoja, joita kirjoitimme vihkoihin. Lopputunnista jatkoin Pihlan ja Pyryn seikkailua kirjainten maassa. Heitä vastaan tuli kuninkaanpoika kengän kannat kopisten "Kip, kop, kip, kop...". Piirsimme vihkoihin kuvan kuninkaanpojasta askeltamassa miekka kädessä. Torstaina jälleen oli luokassa olevaan "taikakattilaan" ilmestynyt uusi kirjain. Nyt pussista ilmestyi K niin kuin kuninkaanpoika!
Lukutunnilla ohjasin oppilaita kirjojen pariin. Rakensimme luokkaan upeat lukumajat, joissa sai selailla ja lukea kirjoja. Oppilaat eivät olisi millään halunneet purkaa majoja ruokatunnin koittaessa ja odottavat jo ensi viikon lukutuntia innolla. Yllä olevassa kuvassa näkyy upean majan lisäksi kurkkaamassa luokan kepparit, joita olemme tehneet tälläkin viikolla käsityötunneilla. Ne alkavat hyvää vauhtia valmistumaan ja luulen, että ensi viikon aikana saammekin ne valmiiksi. Sitten onkin uuden käsityöprojektin aloittamisen aika!
Äidinkielen jakso on näkynyt myös aamutoimissa. Laulamme joka aamu aakkoslaulua ja loruttelemme kirjainloruja. Lisäksi harjoittelemme vasenta ja oikeaa lorun ja rytmien avulla.
Perjantaina eräällä luokan oppilaalla oli terveydenhoitajan tarkastus, joten retkelle lähdimme hieman myöhemmin. Odotellessa oppilaat pelailivat erilaisia äidinkieleen liittyviä pelejä. Kirjaimet olivat läsnä myös retkellämme, koska matkalla eväspaikalle etsimme matkan varrelta eri kirjaimilla alkavia asioita. A niin kuin asfaltti, K niin kuin kyltti... raikui jonossa ekaluokan kulkiessa kohti retkipaikkaa. Evästauolla kerroin oppilaille tarinan, jossa kertaantui säännöt suojatien turvallisesta ylittämisestä. Retken jälkeen ympäristöopin tunnilla jatkoimme vielä liikennekeskustelua tutustumalla erilaisiin liikennemerkkeihin ja luokittelemalla niitä muodon ja värin mukaan.
Viikko 34
Tällä viikolla syvennyimme vielä muotopiirustuksen maailmaan. Uusina muotoina harjoittelimme kolmiota, spiraalia ja lemniskaatan muotoja. Muotopiirustusta meillä on ollut joka päivä ensimmäinen oppitunti eli ns. jaksotunti. Se kestää 1,5 h, joten tunnin rytmittäminen on tärkeää. Oppilaat jaksavat opiskella tuon ajan, kunhan tunnin aikana vuorottelee aktiivinen toimiminen ja keskittynyt kuuntelu sekä työskentely. Rytmillä on muutenkin keskeinen ja hyvin moninainen merkitys steinerpedagogiikassa. Etenkin alkuopetuksessa rytmi on huomioitu ja se näkyy jokaisen oppitunnin, päivän, viikon ja koko kouluvuoden rakenteessa. Esimerkiksi lukujärjestyksessä on tarkoituksella aamupäivisin tiedollisia aineita, kuten äidinkieltä ja matematiikkaa. Taiteelliset aineet, kädentyöt ja liikunta ovat taas iltapäivisin. Jokaisen tunnin aikana lapsen tulisi voida käyttää ajatteluaan, tunnettaan ja tahtoaan. Tärkeää on myös aistia, mitä luokka milloinkin tarvitsee. Voi olla, että välillä kesken kirjoitushetken joutuu rytmittämään niin, että pidetään pieni leikki- tai laulutuokio, jotta lapset taas jaksavat keskittyä kirjoittamiseen.
Tälläkin viikolla olemme muotopiirustustunnin päätteeksi leikkineet loogisilla paloilla. Loogisten palojen rinnalle otin myös isot lattiapalat, joista löytyi samat tutut muodot kuin loogisista paloistakin. Lattiapaloja hyödynsin oppituntien lopuksi toiminnallisissa leikeissä, kuten tiistaina osana luokkaan rakennettua temppurataa. Temppuradassa oli lattiapalojen lisäksi tarkkuusheittopiste sekä penkeistä rakennettu pyramidi, liukumäki ja puomilla tasapainottelu. Temppuradan myötä oppilaat saivat keskittyneen vihkotyöskentelyn jälkeen hengittää ulos ja purkaa energiaansa.
Ensimmäisessä luokassa penkit mahdollistavat muuntuvan luokkatilan. Ne muuntuvat nopeasti esimerkiksi työskentelytasoista osaksi monimuotoista temppurataa. Oppilaat pystyvät siirtämään penkkejä pareittain ja liikuttelemmekin niitä usein päivän aikana eri muodostelmiin.
Tämän viikon käsityötunneilla aloitimme keppihevosten tekemisen. Maanantaina sahasimme keppihevosten varret. Jokainen oppilas ensin pääsi mittaamaan mittanauhan kanssa, että varresta tulee sopivan pituinen. Kun merkki oli piirretty tarkasti 90 cm kohtaan, siirryimme ulos sahaamaan harjanvarret. Oppilaat olivat innokkaita sahaamaan ja auttoivat toinen toisiaan. Jos jonkun käsi väsyi, niin kaveri tarjoutui jatkamaan. Samalla käsityötunnilla ehdimme vielä täyttää keppihevosten villasukkapäät. Tiistaina jatkoimme keppihevosten työstöä leikkaamalla hevoselle harjan ja pujottelemalla harjalankoja kiinni hevosen villasukkapäähän. Oppilaat pitävät käsityötunneista paljon ja keppihevoset valmistuvat hyvää vauhtia. Oppilaiden tehdessä käsitöitä, luin heille samalla kirjaa neljästä varsasta, jotka lähtevät etsimään lohikäärmeen aarretta.
Keskiviikon tarinatunnilla kerroin oppilaille jälleen Grimmin sadun. Tällä kertaa valitsin kerrottavaksi sadun Kalastaja ja hänen vaimonsa. Tarina oli oppilaista hulvaton. Hörsyävän naurun sai aikaan etenkin tarinan alku, jossa henkilöt asuvat vaatimattomassa potassa. Vaimo kuitenkin on asuinpaikkaan tyytymätön ja vaatii miestä pyytämään koko ajan parempaa taloa meressä uivalta kampelalta, joka toteuttaa toiveita. Kampela toteuttaakin toiveet, kunnes lopulta toiveet käyvät liian suureelliseksi.
Torstain kuvataidetunnilla paperille tuli esiintymään preussinsininen sävy. Harjoittelimme eri voimakkuuksilla maalaamista ja oppilaat onnistuivatkin melko hyvin saamaan paperille aikaan sävyt ihan vaaleasta sinisestä tumman yötaivaan siniseen. Maalaukset valmistuvat usein eri tahtia, joten kuvataidetyön valmistuttua olen antanut oppilaiden leikkiä vapaasti. Ilokseni olen tällä viikolla huomannut, että näissä vapaissa hetkissä yhä useampi luokan oppilas on hakeutunut kirjojen pariin. Lukutaidottomatkin toisinaan ovat "lukemassa" keksimällä tarinaa itse. Ajoitus onkin juuri sopiva, koska ensi viikolla siirrymme muotopiirustuksesta äidinkielen ja kirjainten pariin!
Viikon viimeisenä koulupäivänä aamu alkoi tuttuun tapaan retkellä. Teimme hieman pidemmän kävelylenkin Piirin alueen ympäri. Samalla harjoittelimme turvallista tien ylitystä ja kiinnitin oppilaiden huomiota suojatien sekä jalkakäytävän/pyörätien merkkeihin. Kävelylenkin päätteeksi istuimme vilttien päälle eväitä syömään koulun lähellä sijaitsevaan metsään. Oppilaiden syödessä eväitä, kerroin heille tarinaa, jossa esittelin kirjainten maan hahmot; Pyryn ja Pihlan. Oppilaat tosin eivät vielä tiedä tarinan liittyvän kirjainten maahan. Se heille selviää ensi viikolla, kun jatkamme Pyryn ja Pihlan seikkailujen parissa!
Kouluun takaisin palattuamme kertasimme vielä yhdessä retken aikana opittuja liikennesääntöjä. Keskustelimme myös siitä, miten koulussakin on omat järjestyssäännöt, kuten liikenteessä liikennesäännöt. Keskustelimme myös siitä, miten säännöt luovat turvaa ja rauhaa kouluympäristöön. Lopputunnista ennen ruokailua jäi hieman aikaa, joten otimme yhteisen penkkileikin, jossa jokainen oppilas teki penkin päälle itsestään patsaan ja yksi oppilas kerrallaan pyrki kävelemään penkeillä koskematta patsaisiin. Oppilaat innostuivat leikistä kovasti, mutta ehdimme leikkiä vain yhden kierroksen, kun ruokailu jo kutsui. Lupasin kuitenkin oppilaille, että voimme ensi viikolla sopivana hetkeä ottaa leikin uusiksi.
Viikko 33
Aloitimme uuden kouluviikon jo viime viikolta tutuin aamurytmein. Lausuimme aamurunon, lauloimme auringonkukkalaulun ja teimme parit rytmilorut. Uutena asiana aamutoimiin otin mukaan viikonpäivät loruna ja lauluna. Me teemme aamutoimia luokassa joka päivä noin 10-20 minuutin ajan. Aamutoimet liittyvät yleensä meneillään olevan jakson aiheisiin. Esimerkiksi äidinkielen jaksolla laulamme aamuisin aakkoslauluja ja loruilemme äänne-harjoituksia.
Aamutoimien jälkeen tutkimme yhdessä kalenteria. Kävimme läpi päivämäärän, kuukauden ja vuosiluvun. Kysyin samalla oppilailta viikonpäiviin liittyviä kysymyksiä, kuten mikä päivä oli eilen ja mikä päivä on huomenna. Tutkimme myös päivän lukujärjestystä ja merkitsin kaikki oppiaineet näkymään taululle kuvakortein. Sitten oli kuulumisien aika. Pyrin vakiinnuttamaan käytännön, että aina kuulumisten aikaan jokainen saa kertoa vapaa-ajan tapahtumista. Kun kuulumiset on saanut kerrottua, on helpompi keskittyä koulutyöhön. Oppilaat kertoivatkin innolla viikonloppukuulumisiaan.
Oppiaineissa jatkoimme viime viikolla aloitetun muotopiirustuksen parissa. Keskityimme tällä viikolla suora- ja kaariharjoituksiin sekä uutena muotona tuli ympyrä ja neliö. Muotoja teimme ensin hyvin toiminnallisesti. Esimerkiksi suoraa kävelimme luokan lattialla jonossa ja tasapainottelimme penkkien käännetyllä keskiorrella. Tämän jälkeen piirsimme suoraa näkymättömänä taikasormella ilmaan ja vihkon sivulle. Viimeisenä otimme kynät ja vielä piirsimme suoria aukeaman täydeltä vihkoon. Ensin ylhäältä alas ja sitten vielä toiselle sivulle alhaalta ylös. Tähän tapaan teimme myös muiden muotojen kanssa. Ympyrää kävelimme ja juoksimme piirissä sekä muotoilimme sormivirkatuista ketjuista. Neliön teimme luokan penkeistä rakentaen ja kuljimme muotoa penkkien päällä marssien. Viimeisenä vasta piirsimme muodot näkyväksi vihkoon.
Muotopiirustustunnin lopuksi olemme tällä viikolla luokitelleet ja leikkineet loogisilla paloilla. Niiden käyttö sopii hyvin muotopiirustuksen yhteyteen, koska niissä tulee harjoiteltua samoja geometrian käsitteitä kuin tällä viikolla muotopiirustusharjoituksissakin; suora, kaari, ympyrä, neliö, kolmio ja reikä. Lisäksi loogisia paloja on neljää eri väriä ja kahta eri kokoa. Kun olimme tutustuneet loogisiin paloihin, leikimme yhdessä leikkiä: arvaa, mitä palaa ajattelen. Siinä oppilaiden piti arvata, mikä pala minulla oli kämmeneen piilotettuna kysymällä kysymyksiä, joihin vastasin kyllä tai ei. Oppilaat pitivät leikistä kovasti ja samalla tuli hienosti perusmuotoja harjoiteltua. Toisena leikkinä meillä oli kuningattaren kaulaketju, josta oli kadonnut timantteja. Eli minulla oli kuvakortteja loogisilla paloilla tehdyistä sarjoista. Oppilaiden piti yhdessä parin kanssa keksiä, mitkä palat kuningattaren kaulakorusta puuttuivat ja täydentää sarja loppuun.
Välitunnin jälkeen oppilailla oli maanantaina ja tiistaina käsitöitä. Käsityötunnilla sormivirkkasimme. Kerroin oppilaille, että seuraavalla viikolla aloitamme tekemään omia keppihevosia. Sormivirkatusta ketjusta tulisi jokaisen keppihevoselle suitset. Sormivirkkaus olikin osalle oppilaista tuttua eskarista. Ohjeistin pienellä tarinalla virkkauksen kulkua ja koko luokka oppi taidon ensimmäisen tunnin aikana. Pitkää ketjua syntyi monta metriä. Oppilaiden virkatessa luin Katri Kirkkopellon kirjaa Piki. Kirja käsittelee oivalla tavalla kaveritaitoja. Aiheena kirjassa on majanrakennus, joka on myös noussut yhdeksi oppilaiden lempivälituntipuuhaksi.
Keskiviikon tarinatunnilla kerroin oppilaille Grimmin sadun Sammakkokuningas ja Rauta-Heikki. Oppilaat kuuntelivat tarinaa tarkasti, vaikka osa tunnistikin heti alussa, mistä tarinasta on kyse. Pyrin tekemään tarinahetkestä rauhallisen kertomalla tarinat luokan perällä olevassa tarinanurkkauksessa. Tarinan kertomisen jälkeen siirryimme omille penkeille piirtämään tarinasta omia satukuvia. Jokainen oppilas sai itse valita tarinasta haluamansa kohdan ja kuvittaa sen paperille omasta mielikuvituksestaan käsin. Seuraavana päivänä olin lisännyt kaikkien oppilaiden työt seinälle ja ihailimme niitä yhdessä. Samalla kertasimme myös tarinan kulun yhteisesti.
Torstaina meillä oli maalaustunti. Maalaustunnilla esittelin oppilaille uutena värinä kullankeltaisen pikkusiskon; sitruunankeltaisen. Maalasimme paperin täydeltä leikkisää, iloista ja tanssivaa sitruunankeltaista. Lopuksi vielä isosisko kullankeltainen tuli leikkiin mukaan ja ympäröi pikkusiskonsa lämmöllään. Tähän tapaan elävästi kuvaillen ohjeistan oppilaiden maalaamista. Tavoitteena on, että oppilaat oppisivat tuntemaan värien käyttäytymistä keskenään ja niiden oman ominaisen luonteen. Jokainen väri tuo mukanaan erilaisen tunnelman ja laatunsa, johon pyrimme maalatessa eläytymään.
Perjantaina meillä oli retkipäivä. Harmillisesti myös tällä viikolla sää oli sateinen ja märkä. Onneksi retken aikana vältyimme pahimmalta sateelta, mutta silti kumisaappaille ja kurahousuille oli tarvetta, koska maa oli kostea ja matkalla oppilaat mielellään leikkivät vesilammikoissa. Retkeilimme kauniilla Piirin alueella. Yhdistän retkeen aina äidinkielen tai matematiikan sisältöjä. Tänään oppilaat saivat tehtäväkseen retken aikana etsiä muotopiirustustunneilta tuttuja muotoja luonnosta. Laskimme löydetyt muodot tarkasti. Yhteensä löysimme 34 ympyrää ja 17 neliötä. Huomasimme myös, että aika monet muodot löytyivät ihmisen rakennelmista. Luonnosta oli vaikeampi löytää täydellistä ympyrää tai neliötä. Retkellä pysähtelimme mukaviin paikkoihin leikkimään. Välillä annoin oppilaiden leikkiä vapaasti ja välillä ohjasin leikkien kulkua. Yhteisesti leikimme esimerkiksi puuhippaa.
Jonkin aikaa kuljettuamme, pysähdyimme suuren puun alle evästauolle. Minulla oli iso viltti mukana, jonka ympärille kaikki mahduimme. Söimme eväitä ja samalla luin oppilaille tarinan Milla Tuormaan kirjasta Takapihalta alkaa seikkailu. Kirjassa on tarinoita ja toimintaideoita lähiluontoretkille. Minulla oli retkellä myös mukana eläinkortit, joita tutkimme tarinan lopuksi. Etsimme korteista kaikki tutut metsän eläimet. Retkellä tapahtui myös ensimmäinen välien selvittelytilanne. Toinen oppilas oli harmistunut erään oppilaan sanoista. Otin kaksi oppilasta selvittelemään tilannetta minun kanssani ja muut pelasivat kentällä sillä välin jalkapalloa. Tilanne saatiin sovittua, oppilaat pyysivät toisiltaan anteeksi ja löivät lopuksi vielä kättä päälle. Kouluun palattuamme muistutin kuitenkin yhteisesti sovituista säännöistä ja kävin oppilaiden kanssa läpi sydämen asiat. Sydämen asioilla tarkoitan asioita, jotka mahdollisesti painavat mieltä. Kaikki oppilaat kokivat, että ensimmäinen viikko on mennyt kivasti ja luokasta on löytynyt kavereita. Kävimme luokassa vielä läpi järjestäjän tehtäviä ja sovimme ensimmäiset järjestäjät. Järjestävät vaihtuvat luokassa joka viikko.
Oppilailla on tällä viikolla ollut myös muiden opettajien pitämiä tunteja. Kaikilta opettajilta olen saanut kuulla, että tunnit ovat menneet mukavasti ja oppilaat ovat käyttäytyneet hyvin.
Viikko 32
Luokassa keskustelimme kahdesta maailman perusmuodosta; suorasta ja kaaresta. Suora ja kaari liittyvät muotopiirustukseen, jota koulussamme opiskellaan ensimmäiseltä luokalta neljännelle luokalle asti. Se on keskeinen osa-alue äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta, koska se tukee lukemisen ja kirjoittamisen oppimista. Lisäksi sen tarkoituksena on oppilaan muototajun herättäminen, tahdon kehittäminen ja kehotietoisuuden vahvistaminen. Muotopiirustus kehittää silmän ja käden yhteistyötä sekä auttaa hahmottaan ja erottelemaan eri muotoja. Tästä syystä muotopiirustus tukee äidinkielen lisäksi myös matemaattisia taitoja. Siinä harjoitellaan suuntien hahmottamista sekä geometriaan liittyviä käsitteitä.
Jokainen oppilas kävi vuorollaan piirtämässä taululle suoran ja kaaren. Etsimme niitä myös luokkahuoneesta ja pohdimme, mitkä muodot muodostuvat pelkästään kaarista tai pelkästään suorista. Leikimme myös muutaman tutustumisleikin, joiden myötä luokkakavereiden nimet tulivat tutuksi. Välitunnille siirryimme hyvissä ajoin. Ensimmäisinä koulupäivinä kaikkiin siirtymiin menee paljon aikaa. Matkalla välitunnille kävimme läpi vessojen ja ip-kerhon sijainnin.
Kun palasimme välitunnilta takaisin luokkaan, kävi ip-kerhon ohjaaja esittäytymässä. Tämän jälkeen siirryimme luokan perällä olevaan tarina-nurkkaukseen kuuntelemaan tyynyjen päälle kertomusta äitiauringonkukasta. Tarinasta inspiroituneina leikimme itse olevamme pienen pieniä auringonkukansiemeniä ja kasvoimme ylös kohti aurinkoa. Sitten oli vielä kouluruokailun vuoro, jonka jälkeen oppilaista osa lähti kotiin ylpeänä kantaen suurta auringonkukkaansa ja osa siirtyi vielä jatkamaan päivää ip-kerhoon.
Seuraavana aamuna aloitimme päivän aamutoimilla. Steinerkoulussa jokainen koulupäivä alkaa rytmisellä osuudella, jossa lausumme runoja, laulamme ja loruilemme. Tässä luokkamme aamuruno:
Minä aurinkolähteeltä saavun
luo uuden kultaisen aamun.
Astun jalallain aamun rantaan
Painan jalkani hienoon santaan.
Käsiin, jalkoihin, sydämeen,
silmiin korviin ja ajatuksiin
virtaa elämää uutta ja
voimistavaa, jota yöllä
lähteeltä juoda saan.
Suo, että tekoja oikeita
Suo, että tekoja rakkaita näillä
käsillä jaloilla toimitan ja
voimani toisille lahjoitan.
Jaoin oppilaille muotopiirustusvihot, joihin piirsimme näkyviin suoran ja kaaren. Oppilaat tekivät vihkotyötä huolellisesti keskittyen antamani ohjeistuksen mukaisesti. Oppilaat saivat myös ensimmäiset kynät ja siitä he olit riemuissaan! He asettelivat kynät tarkasti hienoihin penaaleihinsa. Oppilaat olivatkin erittäin ylpeitä esitellessään omia penaalejaan! Annan kynät hiljalleen, kun tarvitsemme uusia värejä vihkotyöskentelyssä. Säilytämme penaaleja pääsääntöisesti koulussa, mutta kotitehtäväpäivinä ne kulkevat kotiin.Ahkeran työskentelyn jälkeen leikimme pingviinileikkiä. Siinä luokan penkeistä rakennetaan iso yhtenäinen jäälautta, jonka päällä oppilaat liikkuvat pingviineinä. Opettaja poistaa penkkejä yksi kerallaan sulattaen jäälauttaa samalla pienemmäksi. Leikistä tuli heti hitti, eivätkä oppilaat olisi halunneet lopettaa leikkimistä lainkaan. Leikit ovat ensimmäisellä luokalla tärkeässä osassa. Ne ovat hengähdystaukoja oppituntien välissä ja vahvistavat samalla myös luokkahenkeä. Lisäksi leikkien avulla voi opetella monia asioita.
Seuraavalla tunnilla oli musiikkia. Tällä viikolla minä pidin musiikin tunnin itse, vaikka normaalisti tähän aikaan tulen opettamaan yläkoululaisille matematiikkaa. Ensimmäisellä viikolla kuitenkin sovin muiden opettajien kanssa, että pidän itse vielä kaikki oman luokkani tunnit. Uusia opettajia oppilaille tulee sitten seuraavalla viikolla.
Tällä kertaa musiikin tunnin alusta meni jonkin aikaa keskustellessa. Ensimmäisen luokan oppilaat ovat innokkaita höpöttelemään ja heillä tuntuu olevan kovasti asiaa. Pidänkin tärkeänä, että jokainen saa kertoa omat ajatuksensa ja tuntemuksensa. Näin oppilas kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi. Opimme myös hiljalleen tuntemaan toinen toisemme. Kun kaikki olivat saaneet asiansa kerrotuksi, ehdimme vielä leikkiä yhden laululeikin. Leikissä yksi oppilaista kätki kiven jompaan kumpaan nyrkkiinsä ja muiden piti arvata, kummassa nyrkissä kivi sijaitsee. Musiikin tunnin jälkeen oli ruokailun ja välitunnin aika.
Viimeisellä tunnilla maalasimme auringonkukan keltaista koko paperin täydeltä. Harjoitellimme märkää märälle -maalaustekniikkaa, siveltimen pitämistä ja sopivaa vedenkäyttöä. Maalaustuntiin päättyi toinen koulupäivä.
Perjantaina sateisesta säästä huolimatta ulkoilimme koulun piha-alueella. Kävimme läpi koulun välituntialueen ja rakensimme yhteistä majaa koulun metsässä. Luokkahuoneessa keskustelimme luokan säännöistä. Säännöistä sopiminen ja niiden noudattamisen tärkeys ovat tärkeitä yhdessä keskusteltavia asioita, jotta toiminta tuntuu oikeudenmukaiselta ja johdonmukaiselta. Oppilaat saivatkin osallistua luokan sääntöjen laatimiseen ja jokainen kertoa, miten varmistetaan, että kaikilla on koulussa hyvä olla.
Ensimmäisten koulupäivien tunnelma on ollut taianomainen. Oppilaat ovat kuunnelleet tarinoita hiirenhiljaa, heittäytyneet yhteisiin leikkeihin innolla ja osallistuneet keskusteluihin omat ajatuksensa jakaen. He ovat myös ottaneet toinen toisensa hienosti huomioon ja viihtyvät yhdessä. Tästä on hyvä jatkaa koululaistaitojen harjoittelua seuraavalla viikolla!
Nämä olivat oppilaiden mielestä tärkeimpiä sääntöjä, jotta kaikilla olisi hyvä ja turvallinen oppimisympäristö