Tällä viikolla syvennyimme vielä muotopiirustuksen maailmaan. Uusina muotoina harjoittelimme kolmiota, spiraalia ja lemniskaatan muotoja. Muotopiirustusta meillä on ollut joka päivä ensimmäinen oppitunti eli ns. jaksotunti. Se kestää 1,5 h, joten tunnin rytmittäminen on tärkeää. Oppilaat jaksavat opiskella tuon ajan, kunhan tunnin aikana vuorottelee aktiivinen toimiminen ja keskittynyt kuuntelu sekä työskentely. Rytmillä on muutenkin keskeinen ja hyvin moninainen merkitys steinerpedagogiikassa. Etenkin alkuopetuksessa rytmi on huomioitu ja se näkyy jokaisen oppitunnin, päivän, viikon ja koko kouluvuoden rakenteessa. Esimerkiksi lukujärjestyksessä on tarkoituksella aamupäivisin tiedollisia aineita, kuten äidinkieltä ja matematiikkaa. Taiteelliset aineet, kädentyöt ja liikunta ovat taas iltapäivisin. Jokaisen tunnin aikana lapsen tulisi voida käyttää ajatteluaan, tunnettaan ja tahtoaan. Tärkeää on myös aistia, mitä luokka milloinkin tarvitsee. Voi olla, että välillä kesken kirjoitushetken joutuu rytmittämään niin, että pidetään pieni leikki- tai laulutuokio, jotta lapset taas jaksavat keskittyä kirjoittamiseen.

Tälläkin viikolla olemme muotopiirustustunnin päätteeksi leikkineet loogisilla paloilla. Loogisten palojen rinnalle otin myös isot lattiapalat, joista löytyi samat tutut muodot kuin loogisista paloistakin. Lattiapaloja hyödynsin oppituntien lopuksi toiminnallisissa leikeissä, kuten tiistaina osana luokkaan rakennettua temppurataa. Temppuradassa oli lattiapalojen lisäksi tarkkuusheittopiste sekä penkeistä rakennettu pyramidi, liukumäki ja puomilla tasapainottelu. Temppuradan myötä oppilaat saivat keskittyneen vihkotyöskentelyn jälkeen hengittää ulos ja purkaa energiaansa.


Ensimmäisessä luokassa penkit mahdollistavat muuntuvan luokkatilan. Ne muuntuvat nopeasti esimerkiksi työskentelytasoista osaksi monimuotoista temppurataa. Oppilaat pystyvät siirtämään penkkejä pareittain ja liikuttelemmekin niitä usein päivän aikana eri muodostelmiin.

Tämän viikon käsityötunneilla aloitimme keppihevosten tekemisen. Maanantaina sahasimme keppihevosten varret. Jokainen oppilas ensin pääsi mittaamaan mittanauhan kanssa, että varresta tulee sopivan pituinen. Kun merkki oli piirretty tarkasti 90 cm kohtaan, siirryimme ulos sahaamaan harjanvarret. Oppilaat olivat innokkaita sahaamaan ja auttoivat toinen toisiaan. Jos jonkun käsi väsyi, niin kaveri tarjoutui jatkamaan. Samalla käsityötunnilla ehdimme vielä täyttää keppihevosten villasukkapäät. Tiistaina jatkoimme keppihevosten työstöä leikkaamalla hevoselle harjan ja pujottelemalla harjalankoja kiinni hevosen villasukkapäähän. Oppilaat pitävät käsityötunneista paljon ja keppihevoset valmistuvat hyvää vauhtia. Oppilaiden tehdessä käsitöitä, luin heille samalla kirjaa neljästä varsasta, jotka lähtevät etsimään lohikäärmeen aarretta.



Keskiviikon tarinatunnilla kerroin oppilaille jälleen Grimmin sadun. Tällä kertaa valitsin kerrottavaksi sadun Kalastaja ja hänen vaimonsa. Tarina oli oppilaista hulvaton. Hörsyävän naurun sai aikaan etenkin tarinan alku, jossa henkilöt asuvat vaatimattomassa potassa. Vaimo kuitenkin on asuinpaikkaan tyytymätön ja vaatii miestä pyytämään koko ajan parempaa taloa meressä uivalta kampelalta, joka toteuttaa toiveita. Kampela toteuttaakin toiveet, kunnes lopulta toiveet käyvät liian suureelliseksi. 

Torstain kuvataidetunnilla paperille tuli esiintymään preussinsininen sävy. Harjoittelimme eri voimakkuuksilla maalaamista ja oppilaat onnistuivatkin melko hyvin saamaan paperille aikaan sävyt ihan vaaleasta sinisestä tumman yötaivaan siniseen. Maalaukset valmistuvat usein eri tahtia, joten kuvataidetyön valmistuttua olen antanut oppilaiden leikkiä vapaasti. Ilokseni olen tällä viikolla huomannut, että näissä vapaissa hetkissä yhä useampi luokan oppilas on hakeutunut kirjojen pariin. Lukutaidottomatkin toisinaan ovat "lukemassa" keksimällä tarinaa itse. Ajoitus onkin juuri sopiva, koska ensi viikolla siirrymme muotopiirustuksesta äidinkielen ja kirjainten pariin! 

Viikon viimeisenä koulupäivänä aamu alkoi tuttuun tapaan retkellä. Teimme hieman pidemmän kävelylenkin Piirin alueen ympäri. Samalla harjoittelimme turvallista tien ylitystä ja kiinnitin oppilaiden huomiota suojatien sekä jalkakäytävän/pyörätien merkkeihin. Kävelylenkin päätteeksi istuimme vilttien päälle eväitä syömään koulun lähellä sijaitsevaan metsään. Oppilaiden syödessä eväitä, kerroin heille tarinaa, jossa esittelin kirjainten maan hahmot; Pyryn ja Pihlan. Oppilaat tosin eivät vielä tiedä tarinan liittyvän kirjainten maahan. Se heille selviää ensi viikolla, kun jatkamme Pyryn ja Pihlan seikkailujen parissa!



Kouluun takaisin palattuamme kertasimme vielä yhdessä retken aikana opittuja liikennesääntöjä. Keskustelimme myös siitä, miten koulussakin on omat järjestyssäännöt, kuten liikenteessä liikennesäännöt. Keskustelimme myös siitä, miten säännöt luovat turvaa ja rauhaa kouluympäristöön. Lopputunnista ennen ruokailua jäi hieman aikaa, joten otimme yhteisen penkkileikin, jossa jokainen oppilas teki penkin päälle itsestään patsaan ja yksi oppilas kerrallaan pyrki kävelemään penkeillä koskematta patsaisiin. Oppilaat innostuivat leikistä kovasti, mutta ehdimme leikkiä vain yhden kierroksen, kun ruokailu jo kutsui. Lupasin kuitenkin oppilaille, että voimme ensi viikolla sopivana hetkeä ottaa leikin uusiksi.