Tällä viikolla jatkoimme matematiikan jakson parissa. Keskityimme lukujen 6 ja 7 harjoitteluun. Kävimme läpi lukujen laadullisuudet, laskimme yhteenlaskuja lukualueella 0-7 sekä harjoittelimme lukujen hajotelmia. Nämä sujuvat oppilailta jo hyvin! Päässälaskuissa olenkin tarkoituksella lisännyt hieman haastetta ja kasvattanut lukualuetta, jotta näen, millä lukualueella laskeminen oppilailta onnistuu. Päässälaskuja laskiessa pyydän myös oppilaita aina kertomaan muille, miten tehtävän laski. Näin kehittyy kyky ilmaista omaa matemaattista ajattelua suullisesti. Kirjoitamme lopuksi laskulausekkeet taululle näkyviin. Oppilaat ovat lisäksi saaneet viikon aikana keksiä itse kuvakorteista laskutarinoita ja kertoa niitä toinen toisilleen. Ensi viikolla käymme matematiikassa läpi vielä luvut 8 ja 9 sekä tutustumme vähennyslaskuihin. Kymmenylityksen jätämme seuraavalle matematiikan jaksolle.

Aamutoimissa olemme tällä viiikolla jatkaneet huilun soittoa. Torstaina huomasin, että oppilaat osaavat soittaa jo ensimmäisen laulun; Kukkuu käkönen. Oppilaat ovat innokkaita harjoittelemaan huilun soittoa ja moni heistä haluaa soittaa vuorollaan yksin huilua koko luokalle. Ensi viikolla täytyykin lisätä haastetta huilun soittoon ja ottaa uusia lauluja harjoiteltavaksi!

Tämän viikon lukutunnilla kerroin oppilaille Grimmin sadun Holle-muori. Pyrin kertomaan vähintään yhden sadun joka viikko, mutta usein tarinoita tulee useita, koska myös äidinkielen ja matematiikan sisällöt opetetaan alkuopetuksessa tarinan muodossa. Steinerkoulussa tarinat ovat oleellinen osa alkuopetusta ja niitä kerrotaan paljon. Tarinoissa ja kertomuksissa on taikaa. Sadut siivittävät mielikuvituksen lentoon ja muokkaavat kuulijoiden ajatusmaailmaa. Tarinat ja kertomukset opettavat jotain ihmisen sisimmästä. Satujen avulla lapset pystyvät harjoittelemaan turvallisesti erilaisten tunteiden kokemista, ja samalla he saavat kosketuksen omaan tunne-elämäänsä. Saduissa voidaan käsitellä vaikeitakin tunteita, kuten häpeää, ulkopuolisuuden tunnetta, kateutta, vihaa ja raivoa. Kuvitteellisia kertomuksia kuunnellessaan lapsi voi muodostaa mielikuvia monenlaisista uusista tilanteista ja olla kuitenkin tietoinen siitä, että tarinat eivät ole totta - ja juuri se tekee satujen kuuntelemisesta helpottavaa ja turvallista. Erilaiset selviytymistarinat antavat lapselle uskoa siihen, että haastavista tunteista ja kohdatuista vaikeuksista on mahdollista selvitä. Kun lapset eläytyvät satuihin ja niissä seikkailevien hahmojen elämään, he oppivat samalla myös elämäntaitoja, empatiaa ja myötätuntoa, jotka ovat erittäin tärkeitä mielenterveyden suojatekijöitä.

Steinerpedagogiikassa tärkeää on, että tarinat kerrotaan omin sanoin. Oma paikkansa on myös ääneen luetuille kirjoille ja tarinoille, mutta nämä omin sanoin kerrotut tarinat ovat osa steinerkoulun kertomusaineistoa. Kertomusaineisto koostuu kerrotuista tarinoista, joita voidaan kertoa muiden kouluaineiden lomassa tai jaksojen yhteydessä. Steinerkoulujen opetusuunnitelmassa kertomusaineistolle on määritelty luokka- ja ikäkohtaiset aiheet, jotka tulevat ja liittyvät sekä oppiaineisiin että lapsen kehitysvaiheisiin. Kertomusaineisto tukee ja seuraa kullakin luokalla lapsen kehitysvaiheen teemaa. Jokaisella ikävaiheella on ihan oma luonteensa, laadullisuutensa. Ensimmäisellä luokalla kertomusaineiston muodostavat viisauksia täynnä olevat kansansadut, vuodenaikoihin ja ympäristöön liittyvät tarinat sekä opetukselliset kertomukset.

Tällainen tarinallisuus pedagogiikassa lisää oppimiseen merkityksellisyyttä. Se edistää kiinnittymistä opetettavaan aiheeseen monin mielikuvitustakin hyödyntävin tavoin. Mielikuvien avulla asia painuu myös syvemmälle mieleen. Jos oppilas pystyy luomaan elävät kuvat kuulemastaan, niin hänen on helpompi ymmärtää ja muistaa kuulemansa. Yleensä seuraavana päivänä opettajan kertomus jälleenkerrotaan luokassa. Samalla tulee harjoiteltua suullista esitystä. Jokainen oppilas kertoo vuorollaan tietyn kohdan sadusta ja näin koko tarinan kulku saadaan hiljalleen palautettua mieleen. Saduista piirretään usein vielä kuva, jossa oppilas piirtää häntä puhutelleen kuvan sellaisena, kuin hän sen on mielikuvassaan nähnyt. Piirtämisen lisäksi tarinoita voidaan työstää myös maalaten, leikkien, keskustellen ja näytellen. 

^{Kuva: Torstain kuvataidetunnilla askartelimme valmiiksi lyhdyt ensi viikon lyhtyjuhlaan.}

Perjantaina teimme jälleen retken meille jo kovin tuttuun luonnonsuojelumetsään. Retkelle lähtiessä oli mukava yllätys, kun koulun pihassa pääsimme rapsuttelemaan koiranpentuja. Eräs koulumme vanhempi oli tuonut pihaan oppilaiden iloski yhteensä 11 koiranpentua! Siinä riitti oppilailla seurattavaa ja rapsuteltavaa. Saimme samalla koiranpennuista hyvän laskutehtävän. Oli nimittäin aikamoinen työ pysyä laskuissa, että kaikki 11 pentua olivat tallessa!

Retkemme jäi koiranpentujen vuoksi hieman suunniteltua lyhyemmäksi, mutta ehdimme silti hyvin syödä eväät, tutustua viikon eläimeen (kettuun) ja leikkiä hetken vapaasti. Ympäristöopin tunnilla aiheena oli oma keho. Leikimme leikkiä, jossa oppilaiden piti nimetä kehonosia. Tämän jälkeen mietimme, mikä sen kehonosan tehtävä tai tarkoitus on. Esimerkiksi: kädet, pää, sydän, keuhkot.. Tämän jälkeen keskustelimme siitä, miten jokaisen keho on ikioma, eikä kukaan saa koskettaa toista niin, että sattuu tai tuntuu ikävältä. Pohdimme myös, miten ilmaista omat tunteensa ja sanoa ei toiselle. Päätimme tunnin satuhierontahetkeen. Satuhieronnassakin aina ensin kysytään kaverilta, saako tätä hieroa. Satuhierontahetkeen oli mukava yhdessä päättää kouluviikko.