Syysloman jälkeen kouluun palasi ryhmä iloisia ekaluokkalaisia, joilla oli kaikilla kovasti syyslomakuulumisia kerrottavana. Maanantai alkoikin kuulumisten vaihdolla, jolloin jokainen sai vuorollaan kertoa muutaman asian lomaviikostaan. Tämän jälkeen palautimme mieleen matematiikan sisältöjä. Kuluneen viikon aikana tutustuimme lukujen 4 ja 5 laadullisuuksiin. Teimme niistä vihkotyötä. Harjoittelimme esimerkiksi numerosymbolien piirtämistä ja teimme lukujen hajotelmia näkyväksi vihkoon. Lukujen hajotelmia oli mukava kirjata ylös omalla hajotuskoneella laskien, jotka askartelimme maanantaina. Käymme lukujen 1-10 hajotelmat huolellisesti läpi, koska niiden sujuva osaaminen helpottaa kymmenylitystä. Hajotelmista on tulevaisuudessa hyötyä myös esimerkiksi kertotaulujen oppimisessa.

<sup>Kuva: Oppilaiden tekemät hajotuskoneet ovat tunnilla olleet ahkerassa käytössä.

Kuva: Käytämme matematiikan oppimisessa paljon toiminnallisuutta ja välineitä apuna. Tässä osaa matematiikan tunneilla käytössä olevista välineistä.</sup>

Tiistaina jatkoin Matematiikan maan tarinaa eteenpäin. Tutustuimme tarkemmin neljästä tontusta Pessi Plussaan. Pessi-tonttu oli pukeutunut aina vihreisiin vaatteisiin. Hän mielellään keräili asioita ja pohti aina, miten voisi kerätä enemmän ja enemmän. Pessin mielestä hänen tavaransa olivat ihmeellisiä aarteita! Hän opettikin muille tontuille, miten keräillessä voi kätevästi laskea tavarat yhteen, ettei mitään katoa. Näin opimme Pessi Plussan yhteenlaskun.

Pessi lisää, yhdistää,
ja katso mikä kumma,
kun luvut saadaan yhteen nää,
on meillä niiden summa!

^{Kuva: Pessi Plus laskee jalokivien summan.}

Tällä viikolla ekaluokkalaiset saivat myös omaksi pentatoniset choroi-huilut. Choroi-huilu on pieni puinen huilu, jota soitetaan steinerkoulussa joka aamu luokanopettajan johdolla. Pentatoninen huilu on käytössä alkuopetuksessa ja diatoninen huilu otetaan käyttöön tämän jälkeen. Huilu on valmistettu yhdestä puukappaleesta ja siinä on pehmeä, ilmava ääni.

Ennen huilujen jakamista, kerroin oppilaille tarinan vanhasta miehestä, joka liikkui mielellään luonnossa ja kuunteli linnunlaulua. Hän halusi tuoda tuon kauniin linnunlaulun myös kotiinsa, jotta voisi kuunnella sitä aina. Niinpä hän otti puutarhansa päärynäpuusta yhden oksan ja kaiversi siitä huilun. Teki oksaan reikiä eri kohtaan, jotta saisi aikaan erilaisia äänensävyjä, jotka vastasivat hänen lempilintujensa laulua. Nyt hän pystyi soittamaan kaikki kauniit linnunlaulut ja tuomaan musiikin kotiinsa! Hiljalleen tieto linnunlaulua muistuttavasta musiikista kiiri koko kylään ja ihmisiä virtasi vanhan miehen mökkiin kuuntelemaan hänen soittoaan. Pian mies ymmärsi, että ihmiset kaipasivat musiikkia elämäänsä ja niinpä hän alkoi valmistaa lisää huiluja päärynäpuunsa oksista. Noita päärynäpuisia huiluja on kulkeutunut muutamia jopa Suomeen asti! Nostin esiin korillisen huiluja ja jaoin jokaiselle oppilaalle oman.

Aloitimme oppilaiden kanssa harjoittelemaan huiluun puhaltamista ja oikeaa huiluotetta. Puhaltamista harjoittelimme ensiksi höyhenen avulla, jotta oppilaat oppisivat oikean puhallusvoimakkuuden. Nimittäin, jos huiluun puhaltaa liian kovaa, ääni särkyy. Huilua tuleekin puhaltaa yhtä varoen kuin höyhentä, joka ei saa pudota penkin päältä. (Puhallusvoimakkuutta voi harjoitella myös kynttilän liekkiä puhaltamalla). Oikean otteen harjoittelun aloitimme vasemman käden sormilla lorun avulla. Ensiksi etsimme äiti-linnun (keskisormen) paikan, joka lepää huilun kohdassa, jossa ei ole reikää. Äiti-lintu ei nouse lentoon oksalta lainkaan, vaan istuu aina paikoillaan.

^{Kuva: Oppilaat saivat jokainen oman pentatonisen Choroi-huilun.}

Lausumme aina ennen huilujen soittamista huilun lämmitysrunon. Runon aikana lämmitämme samalla huilua käsiemme välissä.

Soi huiluni,
laula huiluni päärynäpuinen.
Minä lämmitän sinua käsilläni, 
jotta soittaisit iloksi muiden.
Soi huiluni,
laula huiluni päärynäpuinen.

^{Kuva: Maalaustunnilla maalasimme ultramariinin sinisen paperin lyhtyjä varten. Ensi viikolla jatkamme lyhtyjen tekoa taittelemalla.}

Perjantaina oli jälleen retkipäivä. Nyt säät jo viilenevät, joten lämpimät vaatteet ovat retkellä tärkeät. Myös vaihtovaatteita on hyvä olla, koska helposti metsässä leikkiessä sukat tai lapaset kastuvat. Ilokseni huomasin, ettei kukaan oppilaista valittanut kylmää säätä, eikä pieni vesisadekaan heitä haitannut. Teimme retkelle mennessä jälleen matikka-kävelyn ja tällä kertaa bongasimme matkalla lintuja. Jokainen oppilas laski nähdyt linnut mielessään yhteen. Lopuksi laskimme yhteen koko luokan näkemät linnut. Tässä tehtävässä vaadittiin jo tarkkuutta ja hyvää muistia. Päädyimme ylittämään kymmenet heittämällä. Sekin onnistui hyvin yhteistyössä laskien. Linnut valikoituvat matikka-kävelyn aiheeksi siitä syystä, että tällä viikolla ympäristöopissa aiheena oli muuttolinnut. Lintuja bongatessa oli hyvä samalla kiinnittää lintujen lajintuntemukseen huomiota. Tunnistimme variksen, talitintin ja naakan. Vaikkeivat kaikki muuttolintuja olleetkaan, saimme hyvää pohdintaa, miksi osa linnuista muuttaa ja osa jää Suomeen talveksi. Tarkemmin tutustuimme retkelllä laulujoutseneen, Suomen kansallislintuun. Kerroin laulujoutsenen pesinnästä, ravinnosta ja elinympäristöstä. Retkeltä palattuamme teimme muuttolinnuista vihkotyötä ympäristöopin vihkoihin.

^{Kuva: Pimeä aamukaan ei retkelle lähtöä haitannut, sillä saimme lahjoituksena upouudet heijastinliivit! Kiitos LähiTapiola Etelä-Pohjanmaa!}