Tällä viikolla jatkoimme matematiikan jakson parissa. Maanantaina jaksotunti oli koulukuvauksen vuoksi lyhyt. Tästä johtuen emme siirtyneet vielä uuteen asiaan. Sen sijaan teimme vihkoon hajotelmia luvusta kolme, jonka jälkeen valmistimme omat laskuhelminauhat. Laskuhelminauhoista tulen kertomaan myöhemmin lisää, koska emme vielä ehtineet tehdä niillä tehtäviä. Tulevaisuudessa tulemme käyttämään niitä esimerkiksi lukujonotaitojen, lukumäärien ja laskemisen harjoitteluun.

Tiistaina siirryimme työstämään matematiikassa uutta asiaa. Keskityimme tällä viikolla lukujen laadullisuuksien sijaan matematiikan merkkeihin. Steinerkoulussa ensimmäisellä luokalla oppilaille esitellään kaikki neljä peruslaskutapaa. Laskutavat esitetään oppilaille mielikuvaan vetoavasti tarinan muodossa, kuten monet muutkin tiedolliset sisällöt ja käsitteet alaluokkien aikana. Ajatuksena on, että tarinat vetoavat oppilaan mielikuvitukseen ja tunteisiin. Näin niistä jää vahvempi muistikuva, jonka avulla asian oppiminen tapahtuu kuin huomaamatta.

Ennen neljän laskutavan esittelyä haluan kuitenkin vahvistaa oppilaiden ymmärrystä laskulausekkeista ja yhtäsuuruusmerkistä. Olen opettanut 10 vuotta matematiikkaa yläkoulussa ja huomannut, että tämä on monelle "kompastuskivi". Jos ei ole ymmärtänyt yhtäsuuruusmerkin ajatusta, yhtälöiden oppiminen voi tuottaa vaikeuksia ja oppilaat saattavat ketjuttaa yhtäsuuruusmerkkiä (esimerkiksi 2 + 3 = 5 - 2 = 3). Onkin tärkeää heti ensimmäiseltä luokalta lähtien vahvistaa ymmärrystä yhtäsuuruusmerkin käytöstä. Yhtäsuuruusmerkin oivaltamisen voisi ajatella olevan jopa matematiikan ydin.

Tämän viikon jaksotunneilla keskityimme siis yhtäsuuruusmerkkiin ja lukujen suuruusvertailuun. Jo viime viikolla aloitin kertomaan oppialle tarinaa Matematiikan maasta. Tällä viikolla kerroin Matematiikan maan vanhimmasta tontusta, Mestaritontusta. Mestaritontulla oli violetit vaatteet, pitkä parta, ja kädessään hän kantoi vanhaa vaakaa. Mestaritonttu oli erittäin reilu. Hän oli tarkka, että kaikki saivat yhtä suuren määrän. Mestaritonttu punnitsi asiat aina vaa'allaan tasapuolisesti, niin että vaaka oli tasapainossa. Mestaritontun symbolina oli kaksi päällekkäin olevaa vaakaviivaa (=).



Keskiviikkona piirsimme matematiikan vihkoon kuvan mestaritontusta ja hänen vaa'astaan. Tämän lisäksi harjoittelimme yhtäsuuruusmerkin käyttöä oikealla vaa'alla. Oppilaat innostuivat vaakatehtävistä ja olisivat halunneet jatkaa harjoituksia koko lopputunnin ajan. Tein oppilaille vaakaan "arvoituksia", joissa oppilaiden piti päätellä paljonko toiseen vaakakuppiin piti vielä lisätä, että vaaka tulisi tasapainoon. Esimerkiksi 2 + 1 = 1 + 1 + ?. Tai 2 + ? = 1 + 3. Kun arvoitus oli ratkaistu, lausuimme aina laskulausekkeet yhdessä ääneen. Taitavimmat oppilaat osasivat jo muodostaa taululle vaakatehtävien laskulausekkeet näkyviin. Tätä en kuitenkaan vielä oppilailta odota, koska emme ole yhteisesti käyneet laskumerkkejä läpi.

Keskiviikkona esittelin oppilaille myös Mestaritontun lemmikkilinnun, sinitiaisen. Sinitiainen lenteli Matematiikan maan marjapensaissa ja söi aina suuremman marjatertun. "Suu auki suurempaan, pyrstö kohti pienempää", sinitiainen sanoi. Torstaina piirsimme sinitiaisesta matematiikan vihkoihimme kuvan. Kerroin oppilaille, että sinitiaisen nokasta on matematiikan kieleen vakiintunut suurempi kuin ja pienempi kuin -merkit.

<sup>Kuva: 3 > 2. Teimme vertailumerkeillä harjoituksia toiminnallisesti ja lopuksi myös vihkoon piirtäen. 

Kuva: Matematiikan maan hahmot näkyvät myös luokan vuodenaikapöydällä.</sup>

Keskiviikkona oli ekaluokan vanhempainilta. Illan päätteeksi pyysin vanhempia punomaan suuren hämähäkinseitin luokkaan. Jokainen valitsi erivärisen lankakerän, jota kiersi piirissä olevien penkkien ympärille. Lankakerän päähän vanhempi piilotti pienen lappusen, jossa oli oppilaalle oma viesti. Seuraavana aamuna lasten riemu ja into oli valtava, kun he pääsivät avaamaan "seittiä" ja kerimään omaa lankakeräänsä viestin luo.

^{Kuva: Seitin purkaminen vaati kärsivällisyyttä ja yhteistyötaitoja.}

Torstain kuvataidetunnin pidimme yhdessä 2.-3. luokan kanssa. Valmistimme nimittäin valtavan määrän tuulihyrriä, joita oppilaat pääsivätkin välitunnilla testaamaan.



Perjantaina teimme retken Kyrkösjärven lähellä sijaitsevalla Oravalaavulle. Mukana retkellä oli 2.-3. -luokkalaiset, joiden kanssa oli kiva päästä tutustumaan hieman paremmin. Retkikohde oli sen verran kaukana, että palasimme koululle vasta ruokailuun. Oppilailla tosin ei ollut kovin kova nälkä, koska retkellä olimme paistaneet makkarat ja herkutelleet vaahtokarkeilla. Oppilaat olivat myös melko väsyneitä retkestä. Retkitunnelmiin oli hyvä päättää viikko ja lähteä päivän päätteeksi syysloman viettoon.