28.9.-2.10.2020

Mikael-juhlaviikonlopun ja kaiken valmisteluhulinan jälkeen oli mukavaa taas aloittaa tuttuihin rutiineihin nojaava kouluviikko.  

Maanantaisella luontoretkellä suuntasimme tarkastelemaan ihanaksi ruskan maalaamaa lähiseutua. Keräsimme värikkäitä vaahteranlehtiä isoon kassiin ja aloitin vaahteranlehtikruunujen solmimisen kaikille luokan lapsille. Lehtiretkellä kiipeiltiin puussa ja oppilaat kehittivät josjonkinmoisia omia hippaleikkejä, joihin neuvottelivat ja laativat sääntöjä. Yhteistyöprojektiksi heistä virisi suunnitelma kasata lehtiä isoksi kasaksi, johon sitten hypättäisiin. Tomerina ja ahkerina lehtiä kasattiin käsin ja sitten otettiin vauhtia ja… hypättiin! Sain tarkastella koko tätä tapahtumaa solmimispuuhani ääreltä valmiina auttamaan tarvittaessa, mutta yhteinen päämäärä kannusti yhteistyön toimimaan ihan ilman eripuraa. Myöhemmin korvani tavoittivat toisen leikin alkutahdit ”mä oon nytte lohikäärme ja te ootte kaks Mikael-enkeliä!” Leikki on opin uuttera renki. ”Oo säkin ope lohikäärme!” kaikui seuraava huomaavainen kutsu. Iso lohikäärme oli asettunut juuri seppeleen solmimispuuhaan, joten tiedustelija ratkaisi tilanteen ”se on kesytetty”. 😊

Luokassa ”taioimme” lehden muotoa paperille värittämällä vahaliidulla ohuelle paperille, jonka alta lehden kohoumat piirtyivät näkyviin. Harjoittelimme leikkaamista ja liimaamista liittäessämme nämä vihkoon.

Tiistaina Puro ja Kaarna seikkailivat taas kirjaintarinassa. Kaarna löysi kimaltavan punaisen napin ja yhdessä kaverukset lähtivät jatkamaan matkaansa ja etsimään napin omistajaa. Napin neljään reikään oli takertunut kultalankaa sattumalta juuri N-kirjaimen muotoon. Askartelimme omat suuret napit ja pujotimme langan. Vihkokin sai uudet sivut. N-sanoja oli hauska keksiä, käsiä pongahteli kattoon ja vapaa assosiaatio toi mieleen esimerkiksi: ”tissi eeeeiku NÄNNI!” N-kirjaimen harjoitukset jatkuivat keskiviikkoon.

Tiistain tarina olikin tällä kertaa pidemmän kertomuksen ensimmäinen osa. Se kertoi neljästä erilaisesta varsasta, jotka lähtivät seikkailemaan ja etsimään vanhan tamman kertoman tarun lupailemaa lohikäärmeitten aarretta. ”Jäi jännään kohtaan”, huokasi eräs, kun satutuokion loppusävelet vielä kaikuivat lyyrasta satunurkassa. Käsitöissä keppiheposet saivat taas edistystä osakseen.

Käsityö on ensimmäinen oppiaine, joka tuntuu aavistuksen jakavan oppilaiden mielipiteitä, ainakin puheissa. Luokassa on eräs superinnokas, joka kysyy aina toisinaan toiveikkaana ”milloinka on käsityötä” ja heti tiistaiaamuna toteaa ”jesss! Tänään mä oon niin onnellinen!!” ja toinen, joka huokaisee syvään ja toteaa ”mä teen taas VAAN viis minuuttia” (onneksi emme vielä harjoittele kellonaikoja sen kummemmin, joten ”viisi minuuttia” on aika liukuva käsite - työn edistymisen hyväksi).

Loppuviikosta maalasimme ruusunpunaista ja lapset saivat ennen maalaustuokiota tunnelmaan virittäytymiseksi satuhahtuvaiset, jotka tuoksuivat ruusulta. ”Nää on Intiasta!” tokaisi eräs heti ilahtunut tunnistamisen valo kasvoillaan. Ruusutarina laski ihanan maalausrauhan luokkaan.

V-kirjaimeen tutustuttiin, kun Puro ja Kaarna löysivät hienon linnan, jonka muureilla ja portilla riippui Vvvv… viirejä! Piirsimme viirejä kankaalle, leikkasimme ja pujotimme lankaan.

Perjantaina sitten koko koulu sai vieraakseen valokuvaajan, joka lämpimällä otteella ohjeisti meitä selviytymään rennosti vähän jännittävästä hetkestä. ”Siili” ja ”salaatti” oppilaat hymyilivät kuuliaisesti kuvaajalle. Oman luokkamme kohdalta kuvaus oli nopeasti hoidettu, mutta koska kuvaustilat olivat alakerran luokkatiloja, jouduimme hiukan uudelleenjakamaan koko koulun työtiloja tuona päivänä. Me pääsimme vierailulle yläkertaan ns. vip-tilaan, joka on yläkerran rauhaisa nurkkaus isojen välitunnin viettoa varten. Sieltä löytyy myös koulun oppilaskirjasto. Vaikka tila oli eri, loin turvan ja tuttuuden oppilaiden päivään tutuilla aamutoimilla, tutulla vihkotyöskentelyllä jne. Olimme pakanneet kaikki tarvittavat työvälineet mukaan.

Välitunnilla leikimme metsässä ja taas oli metsä täynnä Pikkunoidan viestejä, joita hihkaistiin opettajalla tuon tuosta. Yhä vain ne liittyvät aina käsiteltyihin asioihimme, aivan kuin Pikkunoita koittaisi toisintaa touhujamme omalla tavallaan. Ruokailussa pääsimme vierailulle kummiluokkaan (4.-5.lk), jossa kukin oppilas sai syödä oman viidesluokkalaisen kumminsa vieruskaverina.

Opettajainkokouksessa nousi esille unelmien työpäivä, teemapäivä, joka on puolivirallisesti nimetty perjantaille 2.10. ja josta inspiroituneena mietimme oman yhteisömme unelmien aineksia. Ilo, nauru, kohtaaminen, luottamus, oivalluksen riemu, luonto ja rauha olivat arvoja, joita äkkiseltään nousi esille yhteiseen unelmakarttaamme.

Opettajakunnan lämmin henki ja yhteisöllinen asenne pitävät osaltaan koko kouluorganismin raikkaana ja eloisana. Näitä tulee kuitenkin tietoisesti herätellä ja ylläpitää ja sen työn parissa olemme joka torstai.