16.-20.11.2020

Maanantai vei meidät metsäretkelle kummioppilaiden kanssa. Viidesluokkalaisia hymyilytti aamupiirissä ekaluokkalaisten aamuruno ja vielä ujostellen asetuttiin kummin kanssa pariksi kunnes lähdettiin marssimaan kohti metsäpaikkaa.

Metsässä puikkelehdettiin tuulen kaatamien puiden ali tutulle aukiolle, jossa vitoset ja harjoittelija ohjasivat meitä mukavien leikkien pariin. Kummipareittain suoritettiin vitosten askartelemat metsädiplomit, joissa suoritettiin erilaisia pieniä metsätehtäviä: sammalen silittämistä ja kivelle kiipeämistä. Leikkien jälkeen syötiin eväitä ja lähdettiin vielä hiekkakentälle leikkimään tuttuja juoksuleikkejä.

Retki meni tälläkin kertaa hienosti ja oli mukava huomata, miten hyvin kaikki olivat mukana. Koululla odotti taas kuuma keitto ja luontovihon tehtävät: piirsimme retken tapahtumia ja kiinnitimme diplomit seinälle!

Maanantaina saimme myös toivottaa tervetulleeksi uuden oppilaan luokallemme! On mukavaa, kun ryhmän koko hieman kasvaa ja nyt meitä on taas parillinen määrä erilaisten paritehtävien tekemiseen!

Viikon pääainetunneilla on tutustuttu numeroon kahdeksan kahdeksanjalkaisen hämähäkin kautta ja harjoiteltu oikein urakalla lukusuoran sujuvuutta. On kerrattu tähän asti opittua ja harjoiteltu aamurytmeissä luettelemaan vuoroin parillisia ja parittomia numeroita. Englannin tuokioilla on saatu tuntumaa viikonpäiviin ja numeroihin myös englannin kielellä.

On huomattu, että välillä lalujen tai lorujen sanat unohtuvat kaikilta – ei vähiten opelta, ja silloin voi koittaa lennosta paikata virheensä tai aloittaa tyynesti alusta. Ja, kun joku muistaa, hyödymme kaikki. Yksilön vahvuudet hyödyttävät koko yhteisöä, eikä kaikilla tarvitse – tai voikaan - olla tismalleen samoja vahvuuksia. On tärkeää saada elää koulukulttuurissa, jossa voi turvallisesti mokata ja yrittää uudestaan ja harjoitella, vaikka yrityksiä tarvittaisiin oikein monta ennen kuin uusi taito on saavutettu!

Viikkosatuna on kuultu ja käsitelty tarinaa Martista, ryysyritarista, joka seuraten näkemiään välähdyksiä lempeäsilmäisestä Armo Charitas -neidosta matkusti ympäri maita ja mantuja auttaen kaikkia apua tarvitsevia.

K äsityötunnilla on viimeisetkin keppihevosen valjaat punottu ja on aloitettu sormineulomista. Neulomisessa tulee noudattaa tiettyä toistuvaa logiikkaa, hahmottaa lukumääriä ja suuntia – ja olla sinnikäs! Valmiista pötköistä teemme jotain yhteistä ja värikästä luokkaan…

Välituntien leikkiryhmiä on ollut ilo seurata ja olemme muutamana päivänä tulleet välkälle hippusen muuta koulun porukkaa myöhemmin jaksotunnilta ja olleet siis muutamamn minuutin heitä pidempään pihalla, saaden ”pidemmän välkän”.

Minusta on tärkeää, että paitsi metsäretkille, lapset tottuvat myös välitunnille menemään säässä kuin säässä ulos asti, kunnon varusteissa toki, jolloin aivot ja keho saavat kaipaamansa happituuletuksen. Varusteissa, lahkeensuissa, vetskareissa ja hanskoissa pienillä koululaisilla kuitenkin siirtymät venyvät, joten on suuri etu, että ekalla saa ulkona hetken juostakin, kun on juuri saanut urakoitua itsensä ulos. Sitä paitsi uusiin keinuihin mahtuu varmasti, jos tulee välkälle rippusen eri aikaan kuin muut! ;)

Maalaustunnilla keltainen ja sininen tapasivat saaden aikaan uuden ihanan värin: vihreän. Perjantaiaamuksi saatiin lumikuorrutus pihamaalle ja päästiin katsomaan 3. luokkalaisten valmistamia hauskoja hölmöläisnäytelmiä.

Uskontotunnilla on pohdittu lapsen oikeuksia, Lapsen oikeuksien päivänä 20.11. Tuli esille monia oikeuksia: oikeus herätä painajaisesta niin, ettei kukaan peitä silmiä, oikeus päästä pois huoneesta, vaikka kaveri estäisi, oikeus omaan kotiin ja perheeseen oikeus ruokaan ja juomaan, oikeus kavereihin. Oppilaista kumpusi hieno ajatus siitä, että lapsilla on oikeus vanhempiin, jotka kertoo koska pitää lopettaa pelaaminen. Oikeus turvallisiin, sinua rakastaviin aikuisiin. Kappas, ekaluokkalaisia! ;)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille pienille koululaisille ja heidän kotiväelleen!