26.-30.10.2020

Luontoretkelle lähdettiin sadepisaroiden saattelemana. Sateisessa retkisäässä on aina oma lumonsa: luonnossa tuoksut, äänet, värit kaikki saavat oman säväyksensä sääolosuhteista. Veden tutkiminen on kiinnostavaa, purojen virtauksia on hauska ohjata ja metsässä voi rakentaa majaan kattoa aivan uuden motivaation ohjaamana, kun valmis maja suojaa sateelta. Lämmin mehu tai tee maistuu ihan erilaiselta sateen ropistessa kuusen oksiin ympärillä.

On tärkeä arvo retkeillä säällä kuin säällä, koettaen löytää kaikista olosuhteista hyviä ja aidosti innostavia puolia. Sateessa hyvät varusteet ovat ensiarvoisen tärkeät. Märissä sukissa tai palelevilla sormilla retkeily ei ole miellyttävää. Oppilaat tuovat kouluun retkipäiviä varten kuivia sisävaatteita, joihin voidaan heti koululla vaihtaa: sukat, housut ja paidan. Vaikka emme kalsareita myöten metsässä kylvekään, voi hihan tai lahkeensuu imaista kosteutta ja olla sisällä märkänä ikävä. Vähintään yhdet varahanskat ovat myös tärkeät, sillä metsäretken lisäksi oppilailla on maanantaisessa koulupäivässään vielä välituntikin ja osalla iltapäiväkerho. Jotta oppilaan vireys säilyy koko päivän, on ulkona perusteltua käydä happihypyllä moneen otteeseen ja myönteisyys säilyy vaihtovarusteilla. 😉

Kiitos siis teille kotiväki, kun huolehditte lapsenne varusteista ja siten mahdollistatte miellyttävän metsäretken (joka on myös opetussuunnitelman mukaista liikunnan ja ympäristöopin opetusta). Positiivinen luonto- ja ulkoilusuhde kantaa aikuisuuteen ja hyödyttää tulevaisuudessa monella tapaa. Kaikki kuivattelu ja varustehuolto vie oman aikansa, mutta on sekin tärkeää omista tavaroista huolehtimisen oppimista, osa ulkoilua.

Luokassa piirrettiin ohjatusti kuva sienistä ja lehtiään pudottavista syyspuista (liitutekniikan harjoittelua ja pieni perspektiiviharjoitus). Lisäksi sai vapaasti piirtää retkimuiston ja luin Kimmon matkaa.

Tiistaina jatkettiin Matematiikka-aluksella seilaamista ja laiva purjehti kauas pohjoiseen kolmikulmaisen jäävuorenhuipun äärelle. Käsittelimme luvun kolme esiintymistä luokassa, maailmassa, kerrotussa tarinassa jne. Teimme vihkoon kolmikulmaisen kolmion ja roomalaisen kolmosen. Seuraavana päivänä jatkoimme käyttökolmoseen ja harjoittelimme numeron kirjoittamista oikein päin. Matematiikan opetus on hyvin toiminnallista: laskemme pieniä esineitä (kastanjat ja Seikkailija Saaran jäätyneet (lasi)helmet), käytämme helmitauluja lukumäärien hahmotuksen tukena, leikimme leikkejä, joissa jokin toiminto toistuu tietyn määrän kertoja, laitamme laskulasit päähän ja taikaiskusta tavoitamme yhä enemmän laskettavia lukumääriä jne. Tällä viikolla teimme myös kastanjoilla ensimmäisiä hajotelmia kokonaisuudesta osiin ja piirsimme ne vihkoon. Aluksi kaikki saavat vaikkapa kaksi, neljä tai kuusi kastanjaa ja yhdessä mietimme, miten monella tapaa ne voikaan ryhmitellä erilleen. Ikuistimme näitä vihkoon.

Keskiviikkona jaksotunnilla opetusta oli seuraamassa koulussamme koulunkäynninohjaajan tutkinnon harjoitteluaan suorittava aikuinen. Aamutervehdyksen jälkeen lapset tottuivat nopeasti toisen aikuisen tarkkailevaan läsnäoloon ja hänen roolinsa luokassa oli seurata ja tutustua opetukseen.

Aika monta kepparia on nyt valmiina ja valjastettuna tiistain ja perjantain käsityötunnin tuloksena. Niille alkaa kehkeytyä omia persoonallisuuksia ja niille makustellaan nimiä. Kuvataiteen tunnilla maalasimme merensinistä siihen liittyvän tarinan saattelemana. Maalasimme tällä viikolla toisenkin kerran: lämpimänä hehkuva oranssin maalaaminen aloittaa pimeään vuodenaikaan liittyvän lyhtyaskartelumme. Lyhtyjä myös taiteltiin ja leikattiin valmiiksi perjantaina. Maanantaina etsittiin retkeltä lyhtykepit. Musiikintunnin leijonanmetsästyslaululeikki oli ilohihkuisesti mieleen oppilaille, kertoi Suvi-opettaja terveisiä.

Viikkosatuna on käsitelty Peetua ja papukaijaa. Peetu-poika pöyristytti lapsia käytöksellään, hän näet oli aivan pienenä tyytyväinen leikeissään, mutta mitä vanhemmaksi varttui sitä tyytymättömämmäksi kävi. Ei yhtään voinut tietää miksi, sillä vanhemmat kyllä suostuivat hänen jokaiseen oikkuunsa ja antoivat hänelle kaiken, mitä vain poika keksi pyytää. Kun Peetu sai aina tahtonsa läpi, kyllästyi hän nopeasti ja lemmikitkin jäivät hoitamatta. Lopulta Peetu päätyi haaksirikkoisena saareen papukaija ainoana ystävänään. Papukaija oli hänelle mieluinen toveri, se näet ei väittänyt vastaan, toisti vain mitä hän milloinkin sanoi. Pelastuttuaan Peetu muutti tapojaan.

Englannin tuokioilla on laulettu Popocatepetl big volcanosta, anytime you need a calypsosta ja käyty visiitillä doctorin luona, joitain mainitakseni. Paljon ruumiinosia on keksitty kipeiksi, onneksi kaikki mainitut kivut parantuvat yhtä nopeasti kuin ilmaantuvat. On myös laskettu englanniksi.

Perjantaina kouluun sai pukeutua naamiaisasuun koko päiväksi! Kotitehtävänä olimme tiedottaneet tämän kirjoitettuna viestinä kotiin. Jäljennöskirjoittaminen mallista on tärkeä osa steinerkoulun lukemaan ja kirjoittamaan opetusta. Lapselle elämys siitä, että hän piirtää merkkejä paperille ja muut ihmiset pystyvät ymmärtämään kirjoitetun, on tärkeä ja arvokas, vaikkei oppilas vielä itse osaisi lukea tai ilman mallia kirjoittaa. Näitä viestejä tulee ihailla ja vaikka jokin kirjain olisi nurinperin, tavutus seuraavalle riville vielä luova tai kirjaimia järjestelty omintakeisella tavalla on tärkeää, ettei aikuisen huomio kiinnity näihin, vaan viestin ymmärtämiseen. Oikeinkirjoitus kyllä vakiintuu myöhemmin, nyt vankistetaan yhteistuumin lapsen itsevarmuutta koululaistaidoissaan. Vaikka aikuinen tarkoittaisi hyvää osoittaessaan jonkin virheen ja pyrkisi korjaamaan sen lapsen kanssa, se ei ole tarpeen tässä kehitysvaiheessa, tärkeämpää on luoda myönteinen ilmapiiri tämän monelle ekaluokkalaiselle vielä mystisen, kirjoitetun kielen, opettelun ympärille. Kiitos avustanne tässäkin asiassa!

Koulussa aamutoimet suorittivat Musta haamu, Sammakko, Prinsessa Anna, Batman, Poni ja Luurankohaamu! Lauloimme aamulaulun paitsi oppilaiden omilla nimillä, myös näillä roolinimillä, se hymyilytti oppilaita. Perjantain puuhana luontevasti oli draamaharjoittelu. Naamiaishahmoissa luotiin kahdessa ryhmässä näytelmät tarinoineen, lavastuksineen, musiikkeineen ja valaistuksineen. Näimme action-esityksen pahan tytön mutkikkaasta suhteesta lepakkoon ja haamuun, joka dramaattisten taistelujen kautta lopulta huipentui yhteiseen säveleen. Toinen näytelmä oli vuorosanojen sijaan painottunut musiikkiin ja siinä prinsessa löysi sammakon, jonka kanssa yhdessä kulki linnalle, haamu pelotteli ja tämäkin porukka lyöttäytyi siten ystävyydessä yksiin soittelemaan soittimia. Näytelmistä oli ryhmissä piirretty kuvakäsikirjoitukset.

Perjantaina kerroin oppilaille ja kotiväelle ilouutisen: aiemmin luokaltamme toisaalle siirtynyt oppilas palaa takaisin. ”Tuntuu kivalta sydämessä” totesivat oppilaat. Maanantaina tavataan!