7.-8.1.2021

Pii paa puu, terve tammikuu!

Varpaat jäässä, sormet hyyssä sekä jäinen lakki päässä,

mutta punaposkinen, reipas, raikas iloinen!

Joululomalta kouluun palasi joukko ”reipas, raikas, iloinen”, kun ekaluokka tapasi toisensa torstaiaamuna. Mukava oli kokoontua yhteen ja muistella tuttuja rutiinejamme ja tapojamme.

Luokka oli vastassa hieman uudennäköisenä uuteen vuoteen ja lasten tarkat silmät havaitsivat oitis pienet muutokset: luontopöytään oli saapunut talvimaisema ja seiniä oli riisuttu syksyn taideteoksista, jotta pitkän kevätlukukauden aikana tehtäville piirroksille ja askarteluille olisi taas hyvin tilaa. Uusia lisätettäväpuuhia, palapelejä ja ongelmanratkaisupelejä oli myös saatavilla ”hiljaisuuden hyllyssämme”, puuhahyllyssä, josta nopeasti tietystä tehtävästä valmistunut löytää lisäpuuhaa.

Aamutoimissa uusia tuulia toivat talviset laulut ja huilun soittoon liittyvät tavat ja tottumukset. Soitamme huilua nyt joka aamu hiukkasen ja harjoitamme sorminäppäryyttä ja oikeaa puhallusta myös loruissa ja mielikuvaharjoituksissa. Ensitöiksemme äidinkielen saralla muistelimme vokaalihaltijoiden äänteet ja kirjainmuodot. Lisäksi tavutaputamme joka aamu sanoja tavutietoisuuden vahvistamiseksi ja liukuluimme taululta äänne kerrallaan.

Peikkoleikki, jossa opettaja arvuuttaa tiettyä sanaa, mahdollistaa oppimista monessa kohtaa lukemisen taidon kehityskaarta. Leikkiin voi osallistua arvaten kirjaimia, jolloin kirjainta ehdotettaessa keksitään myös kirjaimella alkava esimerkkisana. (”H niinkuin hanhi!”) Pikku hiljaa opitaan myös hahmottamaan, miltä pitkä tai lyhyt sana näyttää kirjoitettuna, opitaan tunnustelemaan, mikä kirjain voisi sopia sanaan, jos taululla on jo kirjain O ja I ja niiden välissä tyhjä paikka. Luokan yhteistyöllä jännitetään saadaanko sana valmiiksi, ennen kuin peikon kuva ilmestyy taululle. Kun leikimme tätä ensimmäisen kerran tälle lukukaudelle kaikki seisoivat oman penkin päällä hyväntuulisen jännittyneinä ja viittasivat vimmatusti arvaillaakseen sanoja.

Ruotsin tuokiolla oppilaita nauratti pieneksi sammakoksi eläytyminen ja laulun maistelu ruotsin kielellä. Monen muunkin vieraskielisen laulun kohdalla melodia on heille tuttu ja hiljalleen suomenkieliset sanat palautuvat mieleen ja syntyy ahaa-elämyksinä nousevia käsiä, laulun sisällöstä. Niin kuin tällä kertaa ”EI KORVIA!” innostunut kiljaus, jota seurasi ”eiku, äh” ja viittaamaan nostettu käsi, jonka toki oitis palkitsin puheenvuorolla. Pidän kiinni puheenvuoroista ja koulukulttuuri vakiintuu pikku hiljaa kaikille. Tärkeää on kohteliaasti ja arvostavasti oppia kuuntelemaan toisen puhetta keskeyttämättä, sietää pettymys siitä, että saattoi kuitenkin olla jonkun toisen vuoro vastata tällä kertaa ja samaan aikaan säilyttää oma spontaani oivaltamisen ilo.

Kuvataiteessa halusin ensimmäisenä lomalta paluupäivänä tarjota vankan kokemuksen yhdessä tekemisestä ja teimme kaikkien yhteisen metsämaiseman monesta peräkkäin teipatusta isosta paperista. Jokainen jätti siten jälkensä yhteiseen kokonaisuuteen. Myöhemmin keksimme yhteistä tarinaa tuon metsän tapahtumista.

Käsityössä valmistamme puurimasta omia neulepuikkoja, joilla siirrymme neulomaan sormineulomisen jatkoksi. Neulomme huilupussit. Neulominen kahdella puikolla ja huilunsoitto kumpaakin kättä käyttäen harjoittaa niiden kummankin hienomotoriikkaa.

Perjantain viimeinen, uskonnon tunti oltiinkin ulkosalla. Lumileikit houkuttelivat kovasti ja luokalle teki hyvää leikkiä yhdessä ohjattua sääntöleikkiä raikkaassa ilmassa. Juttelimme loman sydämenasioista kuusen alla majassa. Iloa olivat tuoneet monenmoiset grillailut ja uuninpankolle kiipeilyt ja haikeutta mm. ikävä kouluun kavereiden luo, suuttumusta sormeen sattunut terävä reuna ja tylsyyttä yksinäinen hetki. Ohjaan lapsia tunnistamaan ja nimeämään tunteita kokemuksistaan, kuvailemaan oloa tunteen vallassa, kertomaan missä se tuntuu kehossa. Oppilaat samaistuvat toistensa kokemuksiin, he esittävät tarkentavia kysymyksiä toisilleen ja kuvailevat omia vastaavankaltaisia tunemuksiaan.

Tästä jatketaan taas ensi viikolla!