24.-28.5.2021

Maanantaina mentiin metsään!

Metsän selkärangattomat, kaikki heräilevät hyönteiset ja nilviäiset ovat olleet monen oppilaan kiinnostuksen kohteena jo pitkän aikaa, joten otin mukaan lajikortteja niihin liittyen. Levitimme kaikki kortit kalliolle ja äkkiä oppilaat huomasivat, että kutakin saattoi löytää pareittain. ”Muistipeli!” kuului riemukas oivallus ja ensi oppilaat päättivät etsiä kaikki kuvaparit vierekkäin ja tavailivat nimiä korteista. ”Ki-vi-ko-va hä-mä-häk-ki!!” esitteli eräs korttiaan niin voitonriemuisena ja vakuuttuneena, että annoin kivikovuuden säilyä pääasiana ja maltoin olla korjaamatta ”kivikko-” heti kättelyssä. 1. luokalla lajitunnistuksessa on tärkeää erottaa hämähäkki ja perhonen taikka orava ja vaikkapa jänis nimeämistasolla. Eroavaisuuksia lapset havainnoivat kyllä tarkasti: ”tolla on punaiset silmät, tolla on musta täplä poskessa jne.” Tarkemmalle lajin nimeämiselle on aikansa ja paikkansa vuosien varrella ja se näkökulma alkaa kiinnostaakin oppilaita enemmän myöhemmin.

Muutama oppilas kehitteli lajikorteista leikin, jossa vuorotellen esitettiin pantomiimina kutakin ötökkää. ”Mitenköhän jaksavat arvuutella ja esittää noin pieniä ja samankaltaisia otuksia”, mietin, mutta häkellyttävällä tarkkuudella lapset onnistuivat saavuttamaan kunkin otuksen olemusta niin, että arvaajat osuivat nopeasti ja usein oikeaan. Uskomaton on tämänikäisten kyky vielä eläytyä havaitsemaansa, olla ikään kuin yhtä ilmiöiden ja asioiden kanssa. Tämä leikki viihdytti osaa porukasta melkein lähtöpiiriin saakka.

Retkellä myös rakennettiin upeita, runsaasti varusteltuja ja monimutkaisia majarakennelmia. Majaseurueita oli selvästikin kaksi erikseen, mutta majat sijaitsivat naapureina ja majasta toiseen osoitettiin kiinnostusta.

Ympäristötiedon tunnilla koululla laiteltiin liikkuvia koneita taas eteenpäin. ”Pian jo maalataan!” iloitsi moni oppilaista. Mutta millä värillä? Open täytyisi hakea sopivia maaleja kaupasta ja tehokkaasti jo oman robottinsa valmiiksi saattanut lupautui laatimaan kauppalistan. ”BLÄK. MUSTA. VIHRE. VALKONE. PUNANEN. KELTAINEN. HRMA. VIOLETI. SININEN, RUKSKEE” tarkasti ja itsekseen mumisten hän harkitsi jokaista kirjainta. Tuore, uutukainen kirjoittamisentaito laski operaation ylle juhlallisen tunnelman ja säntillinen kirjuri sai listan valmiiksi kyseltyään kohteliaasti kavereiden toiveita. Arvelisin oppilaiden olevan erittäin valmiita avustamaan kotonakin kauppa- tai muiden listojen laatimisessa paperille. Kirjainten sanelulle voi vielä olla tarvetta, mutta tärkeää on saada tulla ymmärretyksi, tuntea itseään taitavaksi ja uusi, maaginen taito tarpeelliseksi. :)

Maanantaina luokan oveen vielä koputettiin ja sisään astuivat reippaat mainostajat: tervetuloa kakkosten kyläkauppaan huomenna, kertoi mainosjuliste! Lupasimme tietenkin tulla.

Jaksotunneilla on aloitettu viimeisiksi viikoiksi muotopiirustusjakso. Työstettävä muoto pyritään ensin saamaan kehoon, liikkeeseen, jaloilla kuljettavaksi reitiksi, joten tällä viikolla penkit on tuon tuosta sysätty syrjään. Muoto piirretään myös monta kertaa koko kädellä ilmaan ja vasta lopulta vihkoon suuressa koossa ja koettua liikerataa tavoitellen. Muotojen piirtämien auttaa hahmottamaan kirjoitussuuntaa, kirjainten ja numeroidenkin piirtämistä ja paitsi silmän ja käden yhteistyötä, myös kehon hallintaa ja kehon puolien hahmottamista. Muotopiirustus tukee muuta opetusta ja kun vuodet vierivät, alkaa se liukua enemmän ja enemmän matemaattisen piirtämisen suuntaan, geometriaan jne. Alaluokilla pysytellään kuitenkin vielä paljolti kehon liikkeen alueella ja pyritään ymmärtämään muotoa enemmänkin rytmisenä ilmiönä eikä niinkään teknisesti ja älyllisesti.

Muotopiirustustunnin jälkeen oli aika siirtyä asioimaan kyläkaupalle. Kakkosluokka oli laskenut tarkasti ekoja varten pienet rahanyssäkät, joissa oli oikeiden eurojen näköisiä ja suuruisia leikkirahoja ja myytävänä oli oikeita vihanneksen ja hedelmänpaloja, kaurakeksejä ja mehua sekä kirjoja ja pelejä. Monella tapaa kauppaprojekti tukee kummankin ikäryhmän usean oppiaineen sisältöjä. Lapset harjoittelivat asioimaan kohteliaasti, laskivat paljonko mikäkin maksoi ja miettivät, mitä olisi mukava ostaa. Kakkoset olivat tehneet mainoksia ja sisustaneet kauppaa oikean kyläkaupan tapaan.

Kepparit on herätetty talviunilta tallistaan ja ratsasteltu muotopiirustusreittejä ja tarkkoja rytmiaskelia. Huilupusseja on saatu taas muutama valmiiksi ja huomaan kuinka juhlavaa on ensimmäistä kertaa riisua huilu omasta pussistaan soittoa varten ja sujauttaa sitten taas hyvään talteen.

On valmisteltu vanhempia varten pientä näytelmää jo osaamistamme lauluista ja loruista, valmistettu siihen roolipäähineitä ja järjestelty lavasteita. Lapset ovat suurelta osin ideoineet toteutusta ja koreografiaa laulujen eleisiin. Osa on ehtinyt useamman sivun lukea luokkakirjaansa ja osalla robotin maalaus on vienyt enemmän aikaa.

Perjantain uskontotunnilla vielä pohdittiin, että mitäs kaikkea nyt on koettu ensimmäisellä luokalla yhdessä ja mitä ajatuksia tai tuntemuksia on siitä, ettei ensi vuonna ollakaan enää koulun pienimpiä. Muisteltiin koulua vaihtanutta ystävällisellä haikeudella ja iloittiin siitä, että nyt ollaan tässä tällä porukalla. Onhan meillä niin kiva luokka! Sydämenasiat huipentuivat monenlaisten tunteiden kuvailuun ja tähtitavoitteen täyttymiseen liitutaululla. Ensi viikolla järjestetään siis vielä ulkolelupäivä, perjantaina. ”JEE!” kaikui mojova tuuletus kaikkien suusta!