10.-12.5.2021

Maanantai aloitettiin kirjainhommista.

Tästä helatorstaiviikosta oli tiedossa koulupäiviksi vain maanantai, tiistai ja keskiviikko ja vieläpä säätiedote lupaili hellettä maanantaista eteenpäin. Niinpä siirsimme retken keskemmälle viikkoa ja teimme maanantaina W-kirjaimen kirjoitushommia ja pelasimme vielä muutamia kirjaimiin liittyviä oppimispelejä pädeillä, seikkalimme siis ”wööldwaidwebissä”.

Muilta osin kirjainharjoittelussa ovat olleet vielä aakkoston viimeiset etapit: Z ja X! Puro ja Kaarna saivat käsiinsä Zoologian – eläintieteen kirjan – ja kartasta löytyi merkintä X, joka ohjasi meidät tarinan loppuhuipennokseen saakka. Olemme koko vuoden joka aamu laulaneet aakkoslaulun ja sen lopussa ”nyt sä tunnet aakkoset, joita aina tarvitset!” No nyt lopulta tunnemme ihan jokaisen niistä ja huolellisesti tarinan kautta työstettynä! Kirjainvihot ovat täynnä elettyä tarinaa. Kaupunginkirjastosta hain lapsille kunnon pinon isojen kirjainten kirjoja, joista valittiin mieluisat ja joita nyt luetaan osana koulutyötä. Ensi lukukaudella pääsemme varmasti jo yhdessäkin kirjastoretkelle – pyörällä tietenkin!

Tällä viikolla on valmistunut ensimmäinen huilupussi ja viittä vaille toinenkin! Eräs on ollut huilupussinsa kanssa solmussa ja hyvän tovin ja pyrkinyt pakenemaan puikoilta latautumaan maisemien katselulla tai tanssipyörähdyksillä aina muutaman silmukan välein. On myös kerätty itsetuntoa sormineuloksella, jota on valmistunut varmaan ainakin sata metriä. Tällä viikolla sinnikkyys viimein palkittiin ja jotain naksahti lopullisesti kohdilleen. Hän aivan yhtäkkiä oivalsi tuon neulomisen taidon: ”aaaaaaa, paimenpoika pikkuinen läpi portin kulkee, noutaa lampaan jokaisen ja vielä portin sulkee”, hän lasketteli neulomisen apurunoa aivan uudella, oivalluksen äänellä.

Siitä pitäen, tuo ennen käsityötä vältellyt, tulettaakin nyt ”jes, käsityö!”, ”koska saan jatkaa” ja ”KATO ope, näin mä tän osaan”.

Oppimisen ilo valaisee luokan nurkatkin. Tämän tällä tavoin äkkivalaistuneen takana istuu kaveri, jolle käsityö on aina ollutkin mieluista ja joka on itse tosi nopea työskentelemään. Kun katseemme kohtaa, huomaan hänenkin kasvoillaan lämpimän myötätuntoisen, aidosti myötäelävän hymyn. Toisen oppilaan onnistumisesta iloitseminen on taitojen taito ekalla luokalla!

Iltapäivällä on aloitettu tämä toimii! -projektin varsinaisten koneiden suunnittelua Tukan, Macon, Socan ja Waaban kanssa: aika moni on päätynyt robottiin ja rakennusmateriaalia on varsin runsaasti, kiitos siitä. Ensin lajittelimme materiaalia koon, muodon ja muiden ominaisuuksien mukaan. Sitten oppilaat piirsivät robottiajatuksensa luontovihkoihin ja kertoivat toisilleen, minkälaisesta robotista on kyse (mm. ampuu laaseria, on lainvalvoja tai robottihevonen, joka syö muttereita). Valittiin omaan projektiin sopivia tarvikkeita. Olin varautunut monimutkaiseen entten tentten/ kivipaperisakset -sovitteluun, kun kaikki varmaankin haluaisivat juuri saman tietyn pahvitötterön, mutta kas, ei tarvittu mitään sellaista. Tarvikkeet jakautuivat sopuisasti.

Tiistain ja keskiviikon iltapäivinä on nautittu helleaallosta ulkosalla, leikitty leikkejä ja käyty läpi ruotsiksi perheenjäseniä käpyjen perheessä ("saaaaaako tehdä näille kans kodin?!" Ja, det kan du vist göra! Och nu är dom där i bilden med deras hus. :) On maalattu saapuvan kesän vihreää vallankumousta.

Helatorstailomalle lähdettiin metsäretkeltä Suomen lasten metsäretkipäivänä 12.5. Lupasin, että voidaan ottaa suurennuslasit ja tutkimuspurkit taas loman jälkeen maanantairetkelle, nyt on palaamassa selvästi kiinnostuskausi heräilevien ötököiden tutkimiseen. Kyykäärmeiden tunnistamisesta ja hyvin monenkirjavista mieleen nousseista käärmeasiosta on juteltu.

Helteistä helatorstaivapaata kaikille!