12.-16.4.2021

Huhtikuun puolivälin paikkeilla jo mennään kevättä!

Maanantain metsäretkellä jo saatiin leikkiä aika lailla lumivaippansa karistaneessa metsässä vaikka vielä pääsi aika hurjaan kurahousuliusuun pohjoisen puolen kalliorinteillä sinnittelevällä lumella. Metsässä keskustelimme lajikorttien avulla kevään merkeistä ympärillämme ja spontaanisti oppilaat alkoivat jutella myös roskista luonnossa ja näkemistään televisio-ohjelmista teemaan liittyen. Keräsimme kaikki lähiympäristössä silmiin pistävät roskat roskikseen vietäväksi. ”Pitää muistaa ottaa pussi ens kerralla”, totesi eräs.

Luokassa piirsimme jokaiselle omat kevätseurantajulisteet, joihin saa käydä ruksimassa näkemiään kevään merkkejä. Pajunkissat ja kevätsade ruksittiin heti maanantaina, vielä jäimme odottelemaan leskenlehden, hiirenkorvien, oikein kuuman auringonsäteen, oravanpoikasten ja leppäkertun ilmaantumista. Myöhemmin viikolla lisää havaintoja karttui!

Tiistaista torstaihin on jatkettu harjoituksia koskien D-kirjaimen muotoa, äännettä ja asettumista kirjoitettuihin sanoihin alkuun tai keskelle. Loppuviikosta, ihanan daalian kukan jälkeen Puro ja Kaarna saivat maistaa tuoksuvaa basilikaa ja saimme harjoitteluun B-kirjaimen. Minulla oli luokassa muutama lehti oikeaa basilikaa, jonka avulla eläydyimme tarinaan. Viikkosatuna olen kertonut mehiläiskuningattaresta, joka auttaa nuorinta kuninkaanpoikaa saatuan häneltä aiemmin apua.

Jaksotunneilla on luokalla myös kahtena päivänä ollut vierailuja 2. ja 3. luokkaan leikkimään ja harjoittelemaan, kun olen itse järjestänyt tulevien syksyn ensiluokkalaisten kouluun tutustumista. Kyllä tuntuivat omat oppilaat isoilta ja jo taitavilta koululaisilta, kun koulutulokkaiden jälkeen sain oman porukan taas kotiluokkaan. Torstai oli varsinainen koko luokan yhteisten onnistumisten päivä, jolloin kartutimme kultaisten tavoitetähtien taivasta taas maaliin saakka. Perjantaina leikimme kaikki lasten toiveleikit (he pareittain miettivät ehdotuksiaan ”toimikuntina” ja kukin esitteli sitten ehdotuksensa toisille. Valikoitui paljon pihaleikkejä. Lisäksi palkintoon liittyi, että ruokailussa sai valita, minkä paikan halusi.

Olemme muutenkin harjoitelleet nyt keväällä enenevästi turvallista ja rauhallista esiintymistä muille: sitä, että yksi omalta paikaltaan tai luokan edestä (miten toivoo) näyttää toisille esimerkiksi läksyjään ja toiset saavat kommentoida kauniisti tai esittää kysymyksiä. Persoonallisuuserot näkyvät hurmaavasti: muutama oppilas on selvästi miettinyt monta harkittua lausetta, jotka haluaa työtään esitellessään jakaa ja toiset taas mielellään heti antavat kavereille puheenvuoroja kysymyksiin ja vastaavat sitten suoraan niihin. Eräs haluaa aina hoitaa oman osuutensa kiipeämällä päättäväisesti open syliin asti opettajanpöydän taakse ja yhdessä näytetään sitten siitä.

Oppilaat tuntuvat nauttivan näistä tilanteista, kun toiset osoittavat kiinnostusta heidän työtään kohtaan ja olen ohjannut kommentointia tietoisesti positiiviseksi. Olemme myös keskustelleet siitä, miltä voi tuntua se toisenlainen, arvosteleva kommentointi ja että toisen tietoon ei ole oleellista tuoda, miten itse olisi tehnyt jonkin asian eri tavalla hänen työssään: kukin tekee omanlaisensa. On tärkeää, että lapset näkevät miten erilaisia tulkintoja voi syntyä, kun tehdään kotona, vaikka kaikki ovat tehneet huolellisesti ja saman tehtävänannon mukaan. Kavereiden katseen alla oleminen ja oman työn näyttäminen on kutkuttavaa ja jännittävää. Positiivista, hyväksyvää huomiota on tärkeää harjoitella vastaanottamaan ja antamaan.

Käsitöissä on edetty puikkoja heilutellen, kuvataiteessa maalattu paratiisilintumaalaukseen taustaa ja kielituokioilla tutustuttu viikonpäiviin ja vaatesanastoon ruotsin kielellä. Huilua soitetaan paitsi musiikintunnilla, yhä myös joka aamu. Uskontotunnilla juteltiin tilanteista, joissa on ollut eri mieltä jonkun kanssa ja toisaalta tilanteista, jolloin koko luokka on ollut samaa mieltä! Erimielisiä tilanteita oli syntynyt edeltävältä leikkitunnilta. Samanmielisiä hetkiä tunnistettiin niin ikään koko luokan yhteisistä leikeistä. Tulimme tulokseen, että on tärkeää kaikkien joustaa pikkuisen, jotta yhdessä voidaan olla riittävän samaa mieltä jostain.