22.-26.3.2021

Viikkokatsaus vko 29

22.-26.3.2021

Koko viikon on kevätaurinko jo kutitellut poskia ja nenänpäätä!

Maanantaina juteltiin metsäretkellä eläinkorttien avulla metsäjäniksen talvi- ja kesäturkista ja tutkailtiin muitakin open eläin- ja kasvilajikortteja. Opetustuokioiden lisäksi metsästä löytyi taas monipuolisesti oman kiinnostuksen mukaista puuhaa kullekin ja rusinat ja kuuma mehu maistuivat. P aluumatkalla kerättiin muutama oksa luokkaan viemisiksi, viikolla askarreltaisiin virpomavitsat. Muualta tulleena kiirehdin virpomista jo palmusunnuntaille, mutta pian sain tietää, että sen aika on täällä päin vasta lankalauantaina.

Ympäristötiedon tunnilla koulussa koristeltiin omat pienet saviruukut ja kylvettiin kaikille pääsiäisohrat ikkunalaudalle itämään. Päivikki ja Yönsilmä joutuivat taas - juuri paettuaan! - takaisin Sammaleisen vangiksi, mutta onneksi viime hetkellä auringonsäteet lannistivat vangitsijan.

Viikon matematiikan tunneilla olen laittanut laskutapatontut hommiin pöytäteatterina opepöydällä samaan aikaan, kun oppilaat omilla paikoillaan ovat eläytyneet tarinaan omien pussien ja pähkinöiden taikka porkkanoiden ja herneiden avulla. (Värilliset jäätelötikut voivat aivan hyvin olla porkkanoita ja herneenpalkoja, huomattiin nopeasti. ”Sullahan on täällä vielä viinirypälettä ja mansikkaa”, kommentoi tikkujen palauttaja iloisesti, kun huomasi tikkukupissa myös violetteja ja punaisia tikkuja odottamassa tositoimia.) Kustakin laskutarinasta on taas piirretty matematiikan vihkoon kuvat tarkkoine ”kuinka monta”-ohjeineen ja kirjoitettu laskut numeroiden kielellä.

Pääsiäiseen liittyen on kerätty kevätaiheisia lorukortteja, joiden tikkukirjaimista ja tavuista on hyvin saatu selville esimerkiksi, että ”JOS-PA O-LI-SI NIIN SUU-RI SUK-LAA-MU-NA, ET-TÄ TAR-VIT-TAI-SIIN JU-NA!” Eräs, joka ei vielä aivan maista tavuja, saa tunnistaa kaikki kirjaimet: ”Pee-ää-ää-ss-ii-ää-ii-nn-ee-nn, aivan tuli kuuma tässä!” huokaisi hän spontaanisti päästyään lorukorttinsa loppuun.

Viikkosatuna kerroin Tuhkimosta. Oppilaat muistivat seuraavana päivänä hyvällä yhteistyöllä toisiaan täydentäen sadun vaiheet ja vielä piirsimme sadusta, kuten tavallista.

Viikon varrella on maalattu suodatinpaperia vesivärein ja leikattu niistä hapsuhöyheniä virpomaoksiin, kylvetty pääsiäisruohon lisäksi hernettä ja krassia, loruteltu liuta ruotsinloruja ja ”det var en krokodil”-laulua. Huilussa otamme vaiheittain jo toistakin kättä mukaan soittamiseen. Tällä viikolla on aloitettu osalla luokkaa tähtitunnit liittyen tehostettuun lukemisen harjoitteluun ja yksilöllisesti muihin tarpeisiin.

Perjantain odotettu hetki koitti, kun lapset saivat trullitella toisiaan. Kukin valitsi luokasta ”oman kodin” (raahasi penkkinsä sopivaan paikkaan) ja sitten vuorollaan sai pitää noidan huivia ja käydä jonkun kaverin ”oveen” koputtamassa ja virpomassa. Näin ollen lapset tuovat perjantaina kotiin yhden omatekemän virpomaoksan ja yhden kaverilta saamansa. Palkkana oli kunkin miettimä pienen pieneen yllätysmunaan mahtuva yllätys. Uskontotunnilla kerroin ”vanhan tarinan Jumalasta joka antoi kasveille siemenet, jotta ne aina nousisivat lannistumatta uudelleen ja uudelleen”. Tarinassa Paholainen koettaa repiä puutarhan kukat juuriltaan, vaan aina ne kasvavat uudelleen, sillä luonnon kiertokulussa se mikä kuolee, tulee taas elämään.