8.-12.3.2021

Putte lisää yhdistää ja katso mikä kumma?

Kun luvut saadaan yhteen nää, on meillä niiden summa.

Mindi poistaa vähentää, luvun toisen pienentää.

Mikä näistä jälkeen jää, on erotus, ei enempää.

Kerttu kertaa laventaa, luvun vinhaan suurentaa.

Kun väliin kertomerkin saa, tulo lukujen näin ratkeaa.

Jaakko jakaa supistaa, jokainen nyt osan saa.

Kun luku toisella jaetaan, osamäärä on tulos vaan.

M aanantaina lumisessa metsässä hanki kantoi upeasti lapsia ihan naulakkopuulle saakka. Jäljet lumen pinnalla herättivät kiinnostusta ja niitä pohdimme yhdessä, jolloin niiden bongailu siirtyi leikkeihinkin osalla porukasta.

Koululle palattuamme ehdimme ennen ruokaa vielä harjoitella yhteenlaskua ja suurempi-pienempi -asioita noppapelin avulla. Lisäksi askartelimme jokaiselle oman hiihtäjän piirtäen, leikaten ja liimaten. Hiihtäjät laskettelevat vuodenaikapöydän hangilla. Näin matematiikan jaksolla kiinnitämme erityistä huomiota lukumääriin piirtäessäkin (”Montakos raitaa teit noihin suksiin?” ”Piirrä tarkasti viisi sormea” yms.) Lopuksi sai rentoutua huovan alla kuunnellen luokkakirjaa (Päivikin satu).

Tiistaina juttelimme neljästä vuodenajasta. Totesimme, että kolme niistä osuu kokonaisuudessaan kouluvuoden varrelle ja se neljäskin ujosti kurkistelee kunkin luokan alkua ja loppua. Piirsimme suuret julisteet, johon kerrattiin koulun touhuja kunakin vuodenaikana.

”Synttärit!”

”Välkkä!”

”Ruokailu!”

”Metsäretki!”

”Se satu, jossa oli se vahva pieni aasi ja ne neljä kynttilää kun aina oli pöydällä…” adventin aika siis.

”Piparien leipominen.”

”Lohikäärmesatu.”

Me aikuiset helposti miellämme koulupolun alkamisen erityisesti kirjaimiksi, numeroiksi ja kotitehtäviksi, mutta tämän tyyppinen keskustelu herättää ihanasti huomaamaan, että pienten ekaluokkalaisten sydämissä sykähdyttävät monet muutkin koulun asiat. Koululaiseksi kasvu, koulukulttuuriin tutustuminen, kaverien kanssa toimiminen, koulumatkojen kulkeminen... On tärkeää, että rauhassa, lukuisten toistojen avulla saa oppia laskemisen ja lukemisen lisäksi myös miten ruokailu aloitetaan, mitä välitunnilla tehdään ja keneltä siellä mennään kysymään apua, jos tulee pulmia. Miten luokkakaverien kanssa käyttäydytään opetuksen aikana yhteistyössä ja ymmärryksessä ja miten välitunnilla ja iltapäiväkerhossa.

Tiistaihin mahtui myös viikkosatu kristallipallosta. Siinä mahtavan noidan kolme poikaa yhteistyössä lopulta voittivat tuhannen auringon linnan velhon, joka piti vankina loihdittua kuninkaantytärtä. Esitellyksi tuli myös Roope! Kerroin oppilaille löytäneeni talvilomalla lohikäärmeen munan, josta kuoriutui esille painava lohikäärmeenpoikanen. Koska se on vielä vastasyntynyt, nukkuu se hyvin paljon ja kaikista mieluiten se nukkuu jonkun lapsen sylissä. Silloin sitä saa hiljaa silitellä selkäsuomuista tai vain antaa nukkua siinä. Jos vaikkapa satua kuunnellessa jalat meinaavat lähteä kuljettamaan muihin puuhiin tai ajatukset alkavat poukkoilla aivan muihin asioihin, on Roopella rauhoittava ja kierroksia laskeva vaikutus (aikuisten kielellä Roope on pitkula kaurapussi, painopötkö). Kaikki haluaisivat oikein mielellään omalla vuorollaan silittää Roopea sylissään, pystyyn ponnahtivat kaikki seitsemän kättä.

Keskiviikkona kerroin, kuinka laskutapatontut löysivät upean linnan. Linnaa vihkoon piirtäessä teimme useita lukusuora-, päässälasku- ja päättelytehtäviä: linnan rakennustiilinä oli suuri joukko numeroita.

Torstaiksi olin luvannut lapsille matikkatemppukoulun eli rakensimme yhdessä toimintapisteitä: liukumäen, kuperkeikkapaikan, akrobaattipisteen, tasapaino-orren, tarkkuusheittopaikan ja lepokolon. Pisteet oli numeroitu 1-6.

Lapset saivat laskukortteja yhteen- ja vähennyslaskutoimituksilla ja omat kotipesät, joissa kukin suoritti laskuja. Kussakin kortissa oli muutama lasku ja aina laskun laskettuaan sai tulla open pöydän ääreen laskun tarkastukseen ja heittämään noppaa. Noppa kertoi, mille temppupisteelle pääsi, kunnes taas kotipesään ja uuden laskukortin kimppun. Laskukivien avulla laskuja havainnollistettiin tarvittaessa. Temppukoulun varrella oli luontevaa eriyttää ylöspäin taitaville laskijoille jo haastellisempia laskuja ja useamman tehtävän laskukortteja sekä vielä perustaidossa harjaantuville riittävästi onnistumisen kokemuksia helpompien laskukorttien avulla. Välkkä taisi monen mielestä tulla tällä kertaa turhankin aikaisin. :)

Erityisen maininnan saa luokan sujuva yhteistyö, kun luokkahuone laitettiin kuntoon välkän jälkeen! Jykevät penkit päätyivät paikoilleen suitsait ja päästiin pian piirtämään sadusta. Torstaina maalattiin sinistä merta ja pinnan alla kuultavia punaoransseina hehkuvia kaloja. Punainen ja sininen pysyivät erillään tarkasti.

Perjantaina tehtiin taas matematiikan vihkotyötä linnatarinan parissa ja lopputunnista toiminnallisia, eriytettyjä puuhia, matematiikkapelejä jne. Eräs oikein kynä sauhuten laskeva pikku matemaatikko selvitti kaikki temppukoulusta yli jääneet laskukortit ja muitakin kynätehtäviä intoa puhkuen ja jo hyvin itsenäisesti. Hänelle riitti, että sai jokaisen pitkän kortin jälkeen tulla open kylkeen kiehnäten ne näyttämään ja tarkistuttamaan. Toinen, joka kaipasi perustaidon vahvistamiseen ja vihkotyön loppuun saattamiseen apua, sai sitä suoraan opelta toiminnan eriytyessä tällä tavalla pisteisiin. Pienessä porukassa neuvominen ja auttaminen on helppoa, kun kaikille toiminnan saa tällä tapaa alulle ja kaikilla on omaan taitotasoon sopivaa harjoiteltavaa ja tukea.

Toisella tunnilla eriytin myös käsityön tekoa. Osa porukkaa koristeli omia kangaskasseja, sillä naulakko on usein hieman hujan hajan, kun talvella vaatetta on niin monenlaisia ja niitä puetaan ja riisutaan eestaas. Oma kassi ripustetaan omalle paikalle naulakolle ja sinne mahtuu nyt runsaasti varavaatetta. Kassiin toiselle puolelle tehtiin oma nimi ja kuva, sekä koulun kuva ja toiselle puolelle mielipuuha koulussa (tässäkin esiin nousi klassikko: ”syöminen”, mutta sydäntä pakahduttava oli eräs silmät säihkyen mielipuuhansa ilmoittava: ”mä halaan siinä Rauha-nallea, sen piirsin!”) Neulomisessa lähiapua tarvitsee vielä yksi jos toinenkin ja kun teimme vuoroissa kassia ja neulomista, on helpompi auttaa jokaista.

Perjantain huipennus oli kutsu näytelmän katsomoon! Vitosluokka (kummiluokkamme) oli valmistanut hauskan näytelmän erilaisia ihmelaitteita noutavasta köyhästä ukosta, joka hyväuskoisena joutui helposti höynäytetyksi. Lapsista näytelmä oli hurjan hauska ja upea!Näytelmän jälkeen sytytimme vielä omassa luokassa uskonnontunnin kynttilän ja keskustelimme sydämenasioista: kukin vuorollaan sai kertoa Rauha-nallea pidellen. Iloa tuottavia onnen hippuja välkkyi ainakin mummolavierailuissa, kaverisuunnitelmissa, herkuttelussa ja eräs tylsyyttä tuottavakin: siivoaminen.

Mukavaa viikonloppua kaikkiin koteihin, myös niihin, joissa siivotaan. ;)