22.-26.2.2021

Maanantaina vietettiin koko koulun talviliikuntapäivää läheisellä rinteellä ja pulkkamäessä! Kodassa käytiin lämmittelemässä nuotiolla ja paistamassa makkaraa. Mukava yhteistyön piirre oli se, kuinka auliisti oppilaat ottivat toisiaan kyytiin laskuvälineisiin ja lainasivat omaansa toisille.

Tiistaina muisteltiin Jaakko Jako -nimisen tontun luonnetta! Tutustuimme häneen viime perjantaina ja nyt palautimme mieleen, millainen se Jaakko onkaan. Ennen kaikkea hän on reilu kaveri, oikeudenmukainen. Hän jakaa kaikille tismalleen saman verran. Punaisessa nutussaan posket hehkuen hän touhuaa ja varpaat hänellä hikoavat niin kovasti, että saattaa potkaista tossut jalastaan toisinaan.

”Ihan kuuma, niinku minä!” koki eräs oppilas heti spontaania samankaltaisuutta. Jaakko auttoi tiistain laskutarinassa mummoa jakamaan pullat reilusti lapsenlapsilleen, eikä hämmentynyt, vaikka jakoa tuli uudistaa sitä mukaan, kun naapurin lapsia kyläili. Olemme tehneet myös numerosaneluita ja numeroarvoituksia (”tämä luku on yhden enemmän kuin viisi” jne.). Aamuisin taputamme ja tömistämme eri tyyleillä aina sataan saakka.

Aamutoimista tuli mieleen vielä mainita, että huilulla sujuu jo ensimmäinen kappale ”kukkuu käkönen”. Joka aamu soitetaan hiukkasen.

Keskiviikkona tavattiin Kerttu Kerto, Jaakko Jaon kaksossisko. Kerttu on nopea liikkeissään, kevyt kuin keijukainen ja pukeutunut keltaiseen hörselöiseen röyhelömekkoon. Kertun kultaiset hiukset vain heilahtavat ja lakin tupsu tuskin pysyy perässäkään, kun hän ripeästi tarkastaa Jaakon jaot. Kerttu on hyväsydäminen ja haluaa auttaa kaikkia löytämään tarvitsemansa. Hänellä on niin tarkat silmät, että hän aina löytää kerralla monta vadelmaa tai porkkanaa. Toiminnallisten harjoitteiden lisäksi kerron lapsille laskutarinoita, joiden vaiheita piirrämme vihkoihin. Itse piirrettyjen kuvien kautta opettelemme pikkuhiljaa ”kirjoittamaan matematiikan kieltä” eli laskuja. Paljon on pelattu pareittain tai pienessä ryhmässä noppapeliä ensin vain lukumääriä harjoitellen (kumpi heittää suuremman) ja sitten yhteenlaskien.

Satuna olen kertonut Löytölinnusta, pojasta joka joutui petolinnun kantamana puuhun ja jonka ystävällinen metsänvartija otti omaksi pojakseen ja Leena-tytölleen veljeksi. Leena ja Löytölintu tulivat parhaiksi ystäviksi ja voittivat metsänvartijan häijyn keittäjättären juonittelut erilaisilla muuntautumistempuilla. Satua seuraavana päivänä muisteltaessa oppilaat kertovat rohkeasti aina vaan pidempiä ja pidempiä pätkiä. Kahdella viikolla jo on käynyt niin, että yksi oppilas kertoo melkein koko sadun! Toiset täydentävät sitten lopuksi haluamiaan kohtia. Satua piirrettäessä moni valitsi lopusta juuri sen kohdan, jossa paha saa palkkansa: juonitteleva keittäjätär kiskaistaan lampeen.

Koululla on mukavia aikuisia harjoittelijoina ja eräs heistä on tullut osalle lapsia lähiaikoina tutuksi iltapäiväkerhon toiminnasta. Hänen opintoihinsa kuuluu harjoitella pienten tuokioiden toteuttamista ja hän oli valmistanut meille liikunnan merkityksestä kertovan pienen tietoiskun keskiviikon aamuun. Ekaluokkalaisille liikkuminen ja sen hyödyt taitaa kyllä olla aika elinehto! Hauskana mieleen jäi lopun liikuntatanssi ja yhteinen riemu ryömiä lattialla! :D

Ruotsin tuokioilla on harjoiteltu värejä. Lapset muistavat paljon värejä englannin kielellä, rinnalle opettelemme nyt ruotsin nimitykset niille leikin keinoin. Numerot menevät niin ruotsiksi kuin englanniksi sujuvasti 11-12 asti!

Kuvataiteen tunnilla olen kertonut värien laadullisuuksia kuvaavaa tarinaa jatkokertomuksena. Torstaina maalattiin suuri kullankeltainen ympyrä, kuin hehkuva, onnea tuova kultakolikko, jota ympäröi ruusunpunainen onnen ja suloisen olon hohde.

Tällä viikolla oppilaita ovat paljon puhuttaneet pelot. Monessa kuulumiskeskustelussa on noussut esille ohjelmia, videonpätkiä tai kuvia, joita oppilas on nähnyt ja joista haluaa kertoa. Väistämättä lapset erilaista materiaalia näkevät nykyaikana ja on hieno luottamuksen osoitus ja luokkayhteisön avoimuuden ilmapiiri, että he näitä kokemuksia käsittelevät ja jakavat. Pelottavat asiat voivat puhuttaa myös kotona ja muovautua kaverin kertomasta omassa mielikuvituksessa hurjaan tai itseä pelottavaan muotoon. Olemme keskustelleen siitä, kuinka eri ihmisiä voivat pelottaa eri asiat ja jos ei halua kuulla kaverin jatkavan hurjaa juttua, voi aina pyytää lopettamaan, ehdottaa muuta puuhaa tai hakea aikuisen avuksi.

Perjantaina oli jäljellä vielä retki laavulle! Retki alkoi aamupiiristä ja huiman liukkailla kävelyteillä luisteltiin retkipaikalla saakka. Perillä leikittiin lumileikkejä ja nautittiin nuotion lämmöstä ja tunnelmasta 2. ja 3. luokkalaisten kanssa. Villasukkajuoksuun oltiin varauduttu, mutta koska sää oli selvästi plussan puolella, säästettiin se nyt pakkasretken puuhaksi. Tarjosin kaikille lupauksen mukaisesti mahdollisuutta kokeilla villasukkailua, mutta nuotiovaahtokarkit ja upottavassa nuoskahangessa tarpominen kiinnostivat tällä kertaa enemmän. Hankeen upposi milloin kukakin oppilaista ja aina toiset auttoivat kaivamaan kaverin ylös.

Koululla syötiin lounas ja siinähän se viimeinen koulupäivä ennen hiihtolomaa sitten oli!