17.-21.8.2020

Tällä viikolla tavattiin aurinkoisena, mutta jo syyskirpeänä maanantaiaamuna. Joukkoomme oli saapunut seitsemäs oppilas, joka lennähti ryhmään kuin utelias ja ystävällinen perhonen niitylle. Edelliseltä viikolta tutut aamutoimet esiteltiin hänellekin ja istahdimme alas juttelemaan tulevasta päivästä.

Edessä olisi ensimmäinen luontoretki! Kerroin, mitä retkellä tapahtuisi ja missä kohden tehdään yhdessä ja missä kohden saa leikkiä vapaammin. Kaikki olivat innoissaan ja tohinalla vaihdoimme retkeilykamppeita päälle. Jokainen kantoi omaa reppuaan ja parijonossa kuljettiin kappale matkaa retkipaikalle. Perillä vehmaan pihlajakaton alla leikittiin ja tehtiin keräilyliinan päällä muutama metsätehtävä, joissa piti etsiä, järjestellä, laskea.. Keräilyliina on pala yksiväristä kangasta, usein valkoista tai talvella tummaa, jonka voi levittää maastoon ja jonka päältä on helppo erottaa yksityiskohtia luonnonesineistä. Eväänä syötiin open repusta rusinoita ja pähkinöitä, omasta pullosta hörpittiin vettä. Hippa- ja piilosleikit kiinnostivat eräitä, toiset kiipeilivät puissa ja eräät löysivät ja tutkivat sieniä. ”Kato ope KATO!” huudahdukset kaikuivat puunrungolta toiselle.

Paluumatkalla käveltäessä opelle listattiin ja kuvailtiin kotona odottavia lemmikkejä - ja koululla odotti ruoka! Söimme - Seinäjoen erikoisuutta, kuulin - pinaattilettuja jauhelihakastikkeen kanssa. Koska olimme olleet koko aamupäivän ulkosalla, kokosin lapset ruokavälkältä sisälle ja rauhoituimme ja keskityimme vielä pihlajanmarjojen pujottelutehtävään. Ulkoiluun päälle ja vatsa täynnä luokassa vallitsi taas ihana keskittymisen työrauha! Luin pujottelijoille ensimmäistä luokkasatukirjaamme: Aili Somersalon Kimmon matka satulinnaan. Osana opetusta kerron joka viikko oppilaille ulkomuistiin opettelemani kansansadun, jota sitten käsittelemme eri tavoin. Lisäksi kerron paljon sepittämääni opetuksen kuvallistavaa satuaineistoa, mutta kirjasta luetulle sadullekin on tärkeä paikkansa steinerkoulussa. Somersalon kuvaileva satukieli on elävää ja taianomaista.

Päivän päätteeksi minulla oli vielä oppilaille yllätys! Vakuutusyhtiö on jo pitkään kampanjoinut valtakunnallisesti ekaluokkalaisille ”keltanokka liikenteessä” -lippikset pienten kulkijoiden liikenneturvallisuutta lisäämään. Sellaiset jokainen meidänkin porukkamme koululainen nyt sai painaa päähänsä.

Seuraavana päivänä tutkittiin suoraa. Harjoiteltiin kävelemään lattiaan teipillä merkittyä, maton reunaa mukailevaa ja vielä näkymätöntä suoraa. Lisäksi kuljettiin ylösalaisin käännetyn penkin keskiortta pitkin kieli keskellä suuta. Ope oli aamulla ennen oppilaiden saapumista pannut merkille, että kouluun oli unohtunut ystävällisen pikkunoidan huivi ja erityinen taikasauva, joka osasi löytää luokasta suoria. Jokainen sai vuorollaan huivin ja sauvan ja sai piirtää esille jonkin luokassa esiintyvän suoran: oven karmin, penkin reunan tms. Toiminnallisen osuuden lopuksi piirrettiin ilmaan näkymättömiä suoria kummallakin kädellä opea jäljitellen ja lopulta saatiin omat suuren suuret muotopiirustusvihot. Vihot ovat suuret, jotta oppilaat saavat piirtäessään kokea näkyväksi tulevan muodon ison liikkeen kautta. Vihkoihin tehdään ensin open perässä näkymättömällä ja sitten liidulla. Harjoiteltiin värittämään kuvalle tasainen tausta liidulla ”maalaten”.

Välitunnilla annoin lasten leikkiä ja juosta hieman isompia oppilaita kauemmin, jotta keskittyminen koulutyöhön olisi seuraavalla oppitunnilla helppoa. Välkän jälkeen kerroin sadun Peukaloisesta. Satu oli pitkä ja vaiheikas, ja siinä oli lasten mielestä hassujakin kohtia. Kaikki kuuntelivat tarkasti ja keskittyneesti. Sadun jälkeen tehtiin ruokailuvalmistelut ja syötiin. Loppupäivä leikittiin ryhmäytymismielessä pihalla. Erimielisyys peilileikissä ohjasi meidät tärkeän tunnekasvatusaiheen äärelle, kun selvitin tilannetta osallisten kanssa.

Keskiviikkona piirsimme edellisen päivän pystysuorien kaveriksi aukeaman täydeltä vaakasuoria ja etenimme neliön tarkasteluun. Kuljimme suurta, ”neliöistä” reittiä vartalo jäykkänä luokan lattiaan ja oppilaat piirsivät niin ikään lattiaan toisilleen vuorotellen eteen näkymättömän neliön, jonka pari koetti toisintaa saman kokoisena. Kiinnitimme erityistä huomiota kulmikkuuteen, siihen kuinka kulmat ja sivut tekevät neliön. Neliöt piirrettiin vihkoihin samanlaisen huolellisen kaavan mukaan kuin edellisenäkin päivänä. Lisätehtävänä pujoteltiin pihlajanmarjaletkaa valmiiksi ja nopeimmilla rautalanka jo täyttyi. Lopputunnista annoin oppilaiden pelata luokan pelejä ”hiljaisuuden hyllystä”, johon vakiinnutan lisätehtäviä nopeille. Palapeli oli suosittu, kuten myös sanaselityspeli ja domino. Pelien kohdalla tarkoitukseni on tutustuttaa ja ryhmäyttää lapsia vaihteleviin pareihin, harjoittelemme sääntöjä jne. Pelaan itse lasten kanssa tai autan verkkaisampaa työskentelijää, joka viimeistelee tunnin varsinaisia tehtäviä. Annoin peleille riittävästi aikaa ja pidimme välkän omassa rytmissä hieman muuta koulua myöhemmin. Pienessä koulussa voimme hyvin - ja varsinkin tässä alussa -  kulkea hiukan omassa rytmissä, koska valvon itse ekaluokan välitunnit.

Välkän jälkeen oli aika taas ottaa esille ystävällisen pikkunoidan huivi ja tällä kertaa se muuttikin open kokonaan englanninkieltä puhuvaksi! Huivi harteilla en puhunut suomea, ainoastaan englantia ja se oli oppilaista hykerryttävän hauskaa ja jännittävää. Lauloimme lauluja ja piirsin kuvia taululle laulun mukaan ja lasten silmien eteen havainnollistuivat laulun apple, pear, banana, orange, star ja boat. Lopuksi sanoimme ruokasanat englanniksi. Ruokajonossa kuulin kuinka rowley-powley-rowley-powley -leikki vielä hyrräsi aiheesta erityisen innostuneen kielellä.

Iltapäivällä tultiin vielä luokkaan muistelemaan edellisen päivän sadun kulku yhdessä. Oppilaat palauttivat mieleensä hienosti yksityiskohtia ja opettajan vuorottelu täsmäkysymyksillä (”Pääsikö Peukaloinen nyt jo kotiin?”) ja avoimemmilla kysymyksillä (”Mitä sitten tapahtui?”) auttoivat kutakin osallistumaan temperamenttinsa mukaan. Jos joku vaikutti arkailevan pitkää vastauspuheenvuoroa, ponnahti käsi napakasti kohti kattoa selkeää ”kyllä” tai ”ei” vastausta tarjoamaan.

Loppuviikosta tutkittiin vielä kolmiota ja ympyrää, kehollisten harjoitusten, pyöreiden piirileikkien lisäksi pihamaan suorin kepein ja nyörittämällä omat nyörit, joilla pyöräyttää ympyrä. Kookas kolmio ja pyöreä ympyrä tehtiin vihkoon näkyväksi taas isolla liikkeellä. Harjoittelimme olemaan nostamatta kynää paperista ja uskaltautumalla yhtenäisen, katkeamattoman, päättäväisen viivan vietäväksi.

Muotopiirustuksen lisäksi lapset muistelivat Peukaloisen sadun kulun tarkasti ja piirsimme satuvihkoihin siitä.

Kerroin syntymäpäivän vietosta koulussa ja jokainen piirsi korttiin syntymäpäiväkuvan. Näistä korteista arvon aina kullekin sankarille jonkun kaverin tekemän kortin. Perjantaina sitten kesän syntymäpäiväsankari sai tulla edeltä open kanssa luokkaan, jossa vallitsi hämyisä juhlatunnelma ja pieni koristelu. Hän sai istua open tarinatuoliin valtaistuimelle, sai päähänsä sateenkaarikruunun ja harteilleen kultaviitan ja odotti siinä juhlallisena, kun ope haki kultasoitinta soittaen kaverit luokkaan. Sankarille lauletaan, annetaan ”kultaiset mielikuvituslahjat” eli kukin saa kertoa vuorollaan, mitä mukavaa haluaisi sankarille antaa ja lausutaan syntymäpäiväruno. Sankari avasi pienen paketin, josta paljastui pieni lahja ja sai korttinsa. Lopuksi sankari sai valita uusista peleistä mieluisen, josta nyt tulisi uusi peli hiljaisuuden hyllyyn ja pelasimme sitä kaikki yhdessä. Kruunua ja viittaa sai pitää pelituokion ja ruokailun ajan ja olipa se juhlavaa. ”Saanko pitää tätä kruunua ip:ssä” sankari vielä tiedusteli toiveikkaana. Perjantain koulupäivä päättyi ulkoleikkeihin.