14.-18.12.2020

Vuoden viimeinen kouluviikko on nyt takana. Maanantaista keskiviikkoon tapasimme vielä viimeiset vokaalihaltijat: haltijatarsiskokset Å:n ja Ä:n sekä jykevän Ö:n! Lopulta kaikki haltijat saapuivat sadussa yhteiseen joulujuhlaan, kun muistelimme heidän erityispiirteitään.

Maanantain viimeisellä tunnilla oli sopiva hetki viettää luokan joulukuisen seitsenvuotiaan syntymäpäiviä. Kultaviitta harteilla hän kuunteli kavereiden kultaisia mielikuvituslahjavalintoja ja valitsi yhteiseksi lautapeliksi dominon.

Tiistaina kerroin sadun vanhasta hedelmätarhasta, jossa aivan erityinen päärynäpuu luovutti muutaman oksansa vanhan puutarhurin käsiin. Noista oksista puutarhuri vuoli pojanpojalleen ja tyttärentyttärelleen huilut. Hän innostui huilujen taidokkaasta vuolemisesta niin kovasti, että vanhoilla päivillään hänestä tuli soitinmestari ja hän valmisti huiluja niin hurjan määrän, että opekin oli saanut niitä lähetyksen käsiinsä. (Koko tarinaan voi tutustua ekaluokan peda.net-sivulla!) Jokainen sai oman huilun, joka asuu alaluokkien ajan koulussa ilahduttamassa ja jonka saa sitten lopulta kotiinkin muistoksi. Juhlallinen oli se hetki, kun jokainen vastaanotti odotetun huilun ja sai ensi kertaa siihen puhaltaa...

 

”Soi huiluni laula huiluni päärynäpuinen.

Soi huiluni laula huiluni iloksi muiden.”

 

Huilua soitettaessa lämmitämme sitä ensin käsien välissä hetkisen laulaen huilulaulua, jonka jälkeen on hyvä ruveta harjoittelemaan sormiotteita. Ensimmäisiä harjoituksia on otettu tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Käsityötunnilla ensimmäiset ovat siirtyneet sormineulomisesta puikkojen terottamiseen. Valmistamme itse neulepuikot puusta ja aloitamme neulomisharjoittelun pikkuhiljaa.

Keskiviikkona pääsimme vierailuretkelle veistoluokkaamme, joka sijaitsee Piirin alueella lähikoulun kanssa yhteisenä. Veistonopettaja oli nimittäin meidät - kolmasluokan kanssa yhdessä - kutsunut sorvausnäytökseen! Upeita puukukkia syntyi taitavista vuosikymmenten kokemuksen omaavista käsistä noin vain. Lapset katselivat tarkkaavaisina.

Luokan pehmoinen, pyöreä villamatto oppilaiden sormineuloksista on edistynyt, kun olin koko keskiviikon mukana iltapäiväkerhossa. Lapset odottivat kovasti, että tulen sinne vierailemaan ja he saavat sitten kertoa milloin mitäkin siellä tehdään. Ohjelmassa oli ulkoilua, piirustusta, joulusatu, piparien leivontaa, pieni leffatuokio ja vaikka mitä mukavaa. Villamaton ompelu onnistui hyvin lasten kuulumisia kuulostellessa. Iltapäivätoiminta on monelle tärkeä ja odotettu osa koulupäivää. Tutut aikuiset siellä ovat luoneet selkeän rakenteen jokaiselle kerhopäivälle, joten lasten on helppo viihtyä mukana kerhon toiminnassa.

Torstaina koulun alakerran väki, 1.-3. luokkalaiset viettivät pajapäivää askarrellen pienissä tonttupajoissa kunkin alaluokkien opettajan kanssa! Syntyi hienoja joulukoristeita. Jouluateria nautittiin ja viimeisellä tunnilla vielä paketoitiin nuo kaikki lahjat. Valkoiseen paperiin sai piirtää haluamiaan kuvioita.

Perjantaina joulutarina saatiin juhlalliseen päätökseen. Avasimme viimeisen joulukalenterin ikkunan ja katselimme vielä kaikkia jo avattuja. Jaoimme pienet lahjat, jotka joulupukki (vai pikkunoitako?) oli luokkaan tuonut oppilaita odottamaan. Heitä ihmetytti ja ilahdutti, kun kotona odottavalle sisaruksellekin sai viemisiä. Luokkakavereilla oli myös toinen toiselleen kortteja. Oppitunnilla muistelimme kulunutta syksyä ja piirsimme kuviksi muistoja koulutien varrelta. Huilukuvia syntyi monta, eräs muisteli syntymäpäiväänsä ja käsityökuviakin piirrettiin useampi. Välituntileikitkin pääsivät kuvaan.

Koulun joulukalenteri on tuonut digilaitteita lapsille tutummiksi, kun opettajakunta on tallentanut materiaalia sen luukkuja varten. Koulussamme järjestetään usein avoimien ovien hengessä steinerkoulu tutuksi -tapahtuma, mutta tänä kokoontumisrajoitusten syksynä päädyimme toteuttamaan koulun toimintaa esittelevät pikku videot joulukalenteriksi. Viimeisenä koulupäivänä oli mukava katsella noita videoita iltapäiväkerhon ”elokuvateatterissa”.

Joulupuuron söimme koko konkkaronkka yhteisen penkeistä muodostetun pöydän ääressä. Sitten sai vielä juoksennella ulkona välkällä ja siirtyä iltapäiväkerhoon tai kotiin.

Lempeää joulun aikaa jokaiselle ja kiitos kuluneesta lukukaudesta!

Viime aikoina on kuvattu niin monta videota, että ainoa valokuva tältä jouluviikolta on tämä lumivuorella kiipeily metsäretkeltä!