Kaarna ja Puro räpyttelivät silmiään, kun tulenhaltija oli haihtunut näkyvistä. Nuotion lämpö ja tuulen vaimea viuhuna kuusiseinien takana alkoivat pikku hiljaa painaa niiden kummankin silmäluomia. Vaikka kuusenneulasten pureskelu oli ollut vähän kummallinen aamupala, tunsivat ne nyt vatsansa täydemmäksi ja olonsa väsyneeksi. Ne alkovat pikku hiljaa vaipua istumasta loikoilemaan maahan mukavammin ja mukavammin… Nuotio kyti hehkuttaen palanutta puuta punaisena ja hento savukiehkurat kohosivat kohti kuusimajan kattoa.

”Uu-uu-uu-uu-uu” alkoi aivan hento hyräily hiipiä kuusiseinien raoista sisälle majaan. Kaarnan ja Puron silmät painuivat syvemmin kiinni ja he hengittivät tuon unisen hyräilyn tahdissa ”uu-uu-uu…” Ne alkoivat vaipua kokonaan uneen ja niiden nukkuessa oli niitä nukuttamaan hiipinyt joku. Ametistinviolettina hehkuvaan viittaan verhotunut hopeahiuksinen haltija vaelsi hiljaa kuusimajassa ja ripotti sormistaan hienoa hopeaista unihiekkaa niiden kummankin silmille. ”Uu-uu” hän lauloi pehmeällä, huokaavalla ääneellä. Unessa Kaarna ja Puro tunsivat vaipuvansa alemmas ja alemmas tukevaa ja kannattelvaa maata vasten. Ne tunsivat kaikki jäsenensä unenraskaiksi ja nukkuivat hiljaa hengittäen. Unen haltija hiipi hiljaa kuusimajassa kunnes alkoi haihtua pois....