Peili näytti hehkuen ystävyksille tietä, kun he kulkivat lämpimässä, hiljalleen hämärtyvässä illassa kohti pohjoista. Tuon tuosta he pysähtyivät tarkastameen reittinsä peilin lasilta ja varmistamaan, että suunta oli oikea. Mummo oli auttanut heitä pakkaamaan hyvät retkireput, joissa oli runsaat, mehevät eväät, raikasta mehua ja lämmin makuupussi jokaiselle yöpymistä ajatellen.

Matkaa oli taitettu jo varsin hyvän aikaa, mutta peilin kartan mukaan he olivat yhä kovin kaukana gangsterien majalta. ”Meidän pitäisi varmaan pysähtyä yöpymään, jalkojani alkaa jo väsyttää kovasti” Kaarna huokasi. ”Minunkin siipeni alkavat olla aivan poikki”, Puro myönteli ja räpytti kultasiipiään enää laiskasti. ”Pysähdytään vain ja jatketaan aamulla”, Kristalli päätti ja ystävykset poikkesivat polulta pehmeään sammalnotkoon ystävällisen näköisten, ikivanhojen katajien katveeseen. He tekivät risuista pienen nuotion lämmittämään itseään. Pehmeisiin mättäisiin he muokkasivat itselleen nukkumapaikat ja ryömivät makuupusseihinsa mutustamaan Mummon antamia eväitä. Kaikessa rauhassa he herkuttelivat ja jutustelivat hiljaisella äänellä päivästä jo uupuneina.

Äkkiä pensaat kahisivat ja oksat risahtelivat! Joku oli tulossa heidän nuotiolleen. Ystävykset jäykistyivät, mutta eivät ehtineet se kummemmin piiloutua kuin puolustautuakaan, kun katajan takaa astui esille pienen pieni mies.

”Bonsoir!” mies surautti soinnikkaalla äänellä ”Bonsoir bonsoir, hyvää iltaa teille kaikille! Saanko istu nuotiollenne hetki? Nimi on Quy ja olen kovasti kylmänä!” Kaarna kohotti kulmakarvojaan epäileväisesti ja ujostellen, mutta Puro katseli haltioituneena miehen upeasti kaartuvia kullankellertäviä hiuksia ja pikkuviiksiä. ”Bonsoir!” hän kuiskasi ”Hyvää iltaa Quy!” ”Totta kai saat istua, täällä on kyllä tilaa kaikille matkalaisille”, Kristalli lupasi auliisti. ” Mistä kaukaa olet matkustanut?” Quy kertoi olevansa matruusi, merimies, eräästä laivasta ja tulleensa Ranskasta. Hän rakasti luontoa ja harrasti lintujen bongailua pienillä mustilla kiikareillaan. Nyt hänellä oli lomaa ja hän oli päättänyt matkustaa juuri tähän metsään bongailemaan harvinaisia pohjoisen lintuja.

Quy kaivoi laukustaan esille tuoksuvan, kullankeltaisesta, lehtevästä taikinasta leivotun, herkullista juustoa, kermaa ja tomaattia tursuvan piiraan. ”Tämä on QUICHE! Ihana, jos kova nälkä on”, Quy näytti lapsille, ”te, maistakaa!”

Kaarnan karvainen käpälä oli heti valmiina vastaanottamaan mehevän piiraan palasen. ”Quiche” hän mutusteli niin sanaa kuin piirakan palaakin, yhtä ihastuksissaan kummastakin uudesta tuttavuudesta...