”Hmm vai tuollainen! Olisipa lystikästä päästä rukilla kehrämään!” hihkaisi innosta Puro. ” Nii-in, kyllä voisitte tulla luokseni kyläilemään ja ehkä Lumimummokin siitä piristyisi meitä kaikkia opettamaan. Mutta ensin pitäisi meidän löytää kotini”, Kristalli puuskahti. ”Sinä puhuit suksista? Mitkäs ne sellaiset ovat?” Kaarna tiedusteli vuorostaan. ” Voi sukset ovat hauskin kulkupeli liikkumiseen lumisessa maastossa, jollei sitten lasketa luistimia, mutta niitä tarvitaan puolestaan jäällä”, Kristalli intoili. ”Minä voin näyttää teille sukseni!” hän hihkaisi ja juoksi siitä paikasta pihamaalle ja luolan taakse, johon hankeen pystyyn oli suksensa työntänyt.

Kaarna ja Puro seurasivat Kristallia kiinnostuneena ja tämä näytti aivan erityisiä hiihtokenkiään, monoja, ja kuinka monoista kopsutettiin lumi pois ja ne kiinnitettiin suksien siteisiin. ”Vai tuommoiset…” Kaarna tuumasi ja tarkasteli suksia huolellisesti ”voisimme varmaankin ottaa puuvarastostamme tuollaista puuta ja veistellä itsellemmekin tuollaiset.” ”ja minä maalaan ne kauniin värisiksi!” Puro hihkaisi innoissaan. Ja niin ruettiin kolmen voimin valmistamaan Kaarnalle ja Purollekin suksia! Kaarnan sukset maalattiin havunvihreiksi ja Puron sukset sitruunankeltaisiksi kullankeltaisin koristein. Vielä veistettiin sauvat ja valmistettiin suksiin sidos ja ystävykset saivat ne kiinnitettyä suoraan käpäliinsä, sillä monoja niillä ei ollut. Hyvin se narulla kävi!

Ja niin lähdettiin luisuttelemaan eteenpäin. Aina välillä tuiskahdettiin nurin pehmeään hankeen, vaan äkkiä päästiin ylös ja yritettiin jälleen. Kristalli opetti selälleen tuiskahteneet ystävykset nostamaan suksen pohjat kohti taivasta ja siellä kääntämään ne oikein päin, jotta ylös nouseminen onnistui helpommin, eivätkä jalat menneet solmuun. Hän opetti liikuttelemaan käsiä ja jalkoja vuorotellen hiihtorytmin löytymiseksi. Tultiin korkean jäämäen huipulle, jonka alaosa nousi vielä hieman ylöspäin hurjana hyppyrinä. ”J-j-johan on j-j-jännittävä j-j-jäämäki!” sanoi Kaarna jännittyneellä äänellä.” Minä näytän mallia lupasi Kristalli, koukisti polvensa, nosti takapuolen pystyyn ja käänsi sauvat sojottamaan taakse. ”Kun käännät suksia edestä toisiaan kohti, vauhti hidastuu sopivasti” Kristalli neuvoi ja hihkaisi mennessään ”Jippii!”

Seuraavaksi laski Puro huutaen hurjasti ”jahuuu!” ja avustan siivillään räpytellen mäen loppuhyppyrissä. Kaarnasta mäki näytti hurjalta. Jännitys kipristi sen vatsaa. Mutta, kun kerran toisetkin olivat laskenee, eikä toistakaan reittiä alas näkynyt. Kaarna muisteli tarkkaan, kuinka Kristalli olikaan neuvonut. Polvet koukkuun, takapuoli ylös, sauvat taakse ja suksen kärkiä yhteen, jos halusi jarruttaa. Selvä pyy, nyt mentäisiin!