Ja tismalleen samalla hetkellä Kaarna ja Puro avasivat silmänsä ja näkivät toinen toisensa aivan ensimmäiseksi. Kun niiden katseet kohtasivat, täytti niiden sydämen ihana lämpö ja onni. Ne eivät olleet yksin maailmassa, vaan niillä kerta kaikkiaan oli toinen toisensa, toveri, ystävä.

Ne lähestyivät toisiaan tuoreita jäseniään venytellen ja halasivat lämpimästi. Sitten ne erkaantuivat seisomaan vastakkain, käsivarren mitan päähän toisistaan ja pitelivät käpälät suorina toisiaan käsistä. Ne alkoivat pyöriä ja tanssia vinhaa pyörretanssia nopeammin ja nopeammin kunnes lopulta kopsahtivat kumolleen purskahtaen hersyvään kikatukseen. Pyöriminen oli saanut ne vallan hengästyksiin ja ne kumpikin pihisivät omalla äänellään ”Hhhh Hhhh Hhhh!”

Lämmin loppukesän tuulenvire kuuli tuon hengästyksen huokauksen ja nosti sen äänen puiden latvoihin saakka, josta se iloisena henkäyksenä levisi kaikumaan koko metsään.