”Kuulostipa Freesia ihanalta kukalta. Voin melkein nähdä sen tässä silmieni edessä ja kuvitella sen huumaavan tuoksun…” Puro tunnelmoi ihastuneena. ”

”Pohjoisen väki on varmasti minun sukulaisiani!” totesi Kristalli kiihtyneenä. ”Olen kuullut tarinoita siitä kuinka aikojen alussa he vielä purjehtivat huomattavasti useammin etelään, ennen kuin asettuivat pysyvästi sijoilleen tuntureille. Lumimummo on kertonut minulle upeista seikkaluista, joita esivanhempani ovat kokeneet.”

Kaarna imeskeli mietteliääni basilikan lehteä. ”Entä peili. Mikä sen taikavoima on?” hän kysyi toivoen Mummon jatkavan tarinaa.

”Sitä Tryffelikin ihmetteli ja alkoi pikkuhiljaa saada selville. Tammipalatsissa järjestettiin suuret syntymäpäivän juhlapidot ja kaikki vieraat lauloivat oman perinteensä mukaisia onnittelulauluja syntymäpäiväsankarille. Tryffeli nyökkäsi päätään ja nauroi hyväntahtoisesti hauskoille syntymäpäiväesityksille. Nämä juhlat olivat ylivoimaisesti ihanimmat syntymäpäiväkekerit, jotka hänelle oli koskaan järjestetty. Ruoka oli suussasulavaa ja sitä tarjottiin kaikkiin makuihin sopivana: pohjoisen väelle oli valtavan laaja jäätelötarjoilu ja notkuva pöytä kylmiä alkupaloja, kaikille haltijoille oli katettu taikalautaset, joille ilmaantui noin vaan kunkin lempiruokaa niin pian kuin siitä sain kuvan mieleensä. Tryffeli ojensi pohjoisen prinsessalle kristallikulhoa, joka oli kukkuroillaan meheviä suklaatryffeleitä. ”Saisiko olla?” hän kysyi kohteliaasti ja neito poimi hoikilla, hopeanhohtoisen valkeaihoisilla sormillaan yhden tryffelin.

Tryffeli käänteli käsissään kaunista peiliään. ”Kiitos vielä kerran upeasta lahjasta”, hän virkkoi kohteliaana. ”Et taida tietää, mitä peili tekee?” prinsessa hymyili kiusoitellen. ”Tiedät siinä olevan taikaa, mutta millaista, siitä et ole vielä päässyt selville.” Tryffeli nyökkäili hieman nolona ja prinsessa jatkoi hyväntahtoisena, ”minä autan sinua”, ja hän otti peilin käteensä ja kuiskasi sille ”näytä minulle reitti Tryffelin salaiseen piilopaikkaan!” Ja silmänräpäyksessä saattoi Tryffeli nähdä kuinka peilin lasilta heijastui tarkasti hänen oman makuukammarinsa lehväparveke, juuri se kaikista korkein, jolta hän aina mielellään tähysti ympäröivää metsää. Seuraavaksi peili näytti kuin karttana reitin, jota pitkin juhlasalista oli kuljetteva päästäkseen sinne. ”Peili on suunnannäyttäjä! Se näyttää sinulle suorimman reitin aivan mihin tahansa haluat kulkea. Lisäksi, vaikket itse vielä tietäisikään, että sinun tulisi lähteä seikkailemaan, kertoo peili sen sinulle lahjoittamalla jotain”, prinsessa selosti riemuissaan. ”Onpa hauska kapine!” Tryffeli myönsi kiitollisena ja innoissaan.

”He leikkivät taikapeilillä koko pitkän juhlaillallisen ajan. Vielä seuraavana päivänäkin siihen saakka, kun pohjoisen väen oli aika lähteä takaisin tuntureille he leikkivät ja juttelivat. Heistä kerrotaan tulleen oikein rakkaat ystävykset”, jatkoi Mummo unelmoivalla äänellä.

”Onkohan peilillä vielä voimansa tallella”, Kristalli aprikoi ja puristi peilin kädensijaa molemmin käsin. ”Näytä minulle, missä Repolainen on! Missä revontulilangan ryöstäjät?” hän kuiskasi huulet aivan lähellä peilin lasia. Ja peilin lasilla alkoivat pyörteillä värikkäät taikapyörteet kunnes sen pinnasta alkoi työntyä esille jokin hieno ja pitkulainen esine: vanha, arvokas lämpömittari. Siihen oli kaiverettu kaunis kaarre, kirjain C. ”Se on celsiusmittari! Tuosta voi lukea lämpötilan ulkona, siis onko kylmä vai lämmin ilma, talvi vai kesä!” Kristalli intoili ”Lumimummo on opettanut minut lukemaan sellaista! Tämä näyttäisi olevan juuri ja juuri pakkasen puolella. Mutta täällä on kyllä kovasti lämmin, kukatkin ovat jo puhjenneet monin paikoin. Ei tämä voi pitää paikkaansa…”

Vaan tarkastellessaan lämpömittaria keskittyneenä, Kristalli ei huomannut, että peilin lasille alkoi ilmestyä uusia ja uusia kuvia…