Kun daalia oli aikansa kasvanut peilistä, ojensi Kristalli kättään ja samalla hetkellä, kun hän kosketti kukan vartta, irtosi se peilin lasilta hänen käteensä.
”Laitetaan se maljakkoon!” Kristalli pyysi Mummolta ja Mummo nousi kurottamaan ylähyllyltä kaunista lasimaljakkoa. ”Minä autan!” Puro hihkaisi ja pyrähti vaivatta ylähyllylle ojentamaan maljakkoa Mummon ulottuville. Kun daalia oli päässyt raikkaaseen veteen kauniissa maljakossa, näytti se entistä ylevämmältä ja kuninkaallisemmalta. Se aivan hehkui himmeän ruusunpunaista ja kullankeltaista hohdetta.

”Daalia on vanha ja arvokas kukka, haltijoiden ajoilta asti tunnettu…” Mummo jutteli ajatuksissaan, ”aivan kuin muistaisinkin Tryffelin pikkusiskon olleen nimeltään Daalia… Vanha pääni on toisinaan hieman sumuinen muistamaan kaukaisia asioita, mutta melko varma olen.”

”Tammi! Tänäänhän meidän piti mennä sitä tervehtimään!” huudahti Kristalli innoissaan. Ja niin tehtiin vielä joitain voileipiä Mummon leipomista sämpylöistä, kullankeltaisesta juustosta ja muutamasta siivutetusta tomaatista. Pulloon sekoitettiin raikas mustaherukkamehu ja lähdettiin matkaan, retkireput selässä!

Ulkona lintujen sirkutus oli entisestään yltynyt ja innoissaan lapset kirmasivat polulla, roiskutellen lätäköissä ja tarkastellen oksiin puhjenneita silmuja oikein läheltä. Kun oltiin tultu hyvän matkaa, aukesi metsänreunasta ruohikkoinen rinne hiukan alemmas laaksoon ja siellä vastakkaisen rinteen huipulla kohosi tuo valtavan suuri ja arvokas tammi! Lapset pinkoivat pikavauhtia mäen alas ja toisen ylös ja pysähtyivät vasta kunnioitusta herättävän, ikivanhan tammen juurella. Sen oksat olivat kevään korvalla vielä paljaat lehdistä, mutta sen runko oli niin muhkea, ettei kukaan lapsista saanut yksin käsivarsiaan yltämään lähellekään sen ympäri. Vasta, kun he kaikki kurottivat yhdessä toistensa sormenpäitä kohti, yltivät käsivarret yhteistuumin juuri ja juuri rungon ympäri. Tammen vakaat vaakaoksat kohosivat korkealle lasten päiden yläpuolelle, mutta runko oli niin ryhmyinen, että siihen sai jalansijoja kiipeilyyn melko hyvin, vaikkei oksia ollutkaan.

Hups vain ja kaikki lapset jo olivat puussa kuin pienet oravat! Mummo oli tullut paljon lapsia hitaammin perässä ja pysähtyi nyt huohottaen rungon luo siihen kättään nojaten. Lapset vilkuttivat ylhäältä puusta ja Mummo hymyili lempeästi tervehdykseksi. Sitten hän otti eväspaketit esille ja alkoi kattaa kevään ensimmäistä piknikkiä puun juurelle. Kumma, voimakas tuoksu kohosi ylös lasten neniin. ”Mikä tuo tuoksu oikein on?” Kaarna ihmetteli kiinnostuneena, sillä hän haistoi ja maistoi hyvin mielellään kaikkea uutta ja houkuttelevaa. Kaarnan lempipuuhaa oli pötköttelyn ja rauhallisen puuhailun lisäksi – syöminen. Niinpä Kaarna oli ensinnä alhaalla eväiden äärellä.

”Laitahan leipäsi päälle tällaisia vihreitä lehtiä”, Mummo tarjosi rasiastaan ”ne ovat basilikaa.”

”B-b-basilikaa!” Kaarna maisteli ensin sanaa, nuuhkaisi sitten lehtien voimakasta tuoksua ja sitten maistoi varovasti yhtä. ”Hyvää! Aivan erilaista kuin mikään, mitä olen aiemmin syönyt”, hän totesi ilahtuneena. Toisetkin kiipesivät alas evästauolle ja ottivat maistiaisensa pyöreälehtistä, tuoksuvaa basilikaa.

Nyt aika oli juuri oikea Mummolle kertoa lisää Tryffeli-prinssistä, Daaliasta ja taikapeilistä...