Puro ja Kaarna kulkivat lumisen metsän halki. Kaarnan työnsi lunta tieltään tassuillaan auraten maahan polkua kulkiessaan. Lumi tuntui hauskalta kuin se kevyenä työntyi hänen jalkojensa tieltä. Hän potkiskeli sitä hieman korkeammalle nauttien talven tunnelmasta. Koskaan ennen eivät Puro ja Kaarna olleet nähneet näin paljoa lunta, olihan tämä heidän ensimmäinen talvensa. Puro lensi hieman hangen pintaa korkeammalle pöllyttäen kuusen alaoksilta lunta siipiensä kärjillä. Lumikiteet näyttivät ihanilta pöllähtäessään kimaltelemaan auringon säteissä. Saavuttuaan juurakkokodilleen, ne alkoivat kaivaa sitä esille lumihangen alta. Ennen pitkää esillä oli niiden etuovi ja yhteisvoimin ne saivat sen kiskottua auki. Sisältä huokui niitä vastaan ihanan lämmintä ilmaa ja tuttua oman kodin tuoksua.

Kaarna kopisteli tassunsa ja pudisteli turkkinsa ja Puro ravisti lumikiteet siivistään. Ne kipittivät keittiöönsäja alkoivat kattaa pöytään oikein juhlavaa päivällistä. Komeroista löytyi puolukkahilloa, sokerijuurikasta, voipapuja ja kuusenkerkkäsiirappia. Ne nostivat esille sievimmät tammenterhokuppinsa ja torvijäkäläpikarinsa, sytyttivät kynttilät ja alkoivat herkutella. Vaan juuri sillloin kuului ovelta hento tuplakoputus.

”Kuka kumma?” Puro ja Kaarna vilkaisivat toisiaan kysyvinä. ”Sisään!” ne sitten uskaltautuivat huikkaamaan ja jäivät silmät pyöreinä odottamaan jännityksellä, kuka astuisi sisään. Ovi avautui ja sisään astui ensin pihlajanmarjanpunaisena hehkuva rönsyilevään röyhelöleninkiin pukeutunut haltijarouva. ”Ää, ää, ää, ää” se kutsui toveriaan ja viittoili sitäkin astumaan sisään. ”Åå? Åå, åå.” hössötti perässä astuva haltijarouva, se oli verhoutunut ruusunpunaiseen leninkiin ja astui tarkasti jokain ”åå”:n kohdalla sipsuttavan askeleen.

Rouvat olivat sieviä, hymyilivät ystävällisesti ja arvokkaasti ja toivat mukanaan tuoreiden marjojen ja kukkien tuoksua. Ensimmäisellä rouvalla oli silmillään pyöreät silmälasit ja kuohkea pihlajanmarjanpunainen kiharapilvi oli pyöräytetty kahdelle sykerölle pään molemmin puolin. Jälkimmäisellä rouvalla oli toisen silmän päällä pyöreä linssi, monokkeli. Hänen ruusuiset kutrinsa oli pyöritetty suurelle pyöreälle nutturalle.

Tuoksuen ja supsuttaen rouvat istahtivat keittiöön pöydän ympärille Kaarnan ja Puron seuraksi ja katsoivat heitä kiinnostuneena. Puro ojensi niitä kohti hunajakuppia ja Kaarna ojensi kanervankukkamaljaa. Yhdessä nelikko herkutteli hyvän tovin.