Matkalla mukana olivat Laura Arrhenius, Markus Erkkilä, Henna Hiltunen, Niklas Horn, Rikhard Kröner, Susanna Masalin, Milja Mäenrinta, Mira Sorvisto, Juhana Vallas ja Heini Varis.

Opettajista matkalle osallistuivat rehtori Harri Piiroinen ja lehtori Kaisa Nielikäinen.

Matkapäiväkirjan opiskelijoiden muistiinpanoista kokosi Kaisa Nielikäinen.

Su 18.10.

Matka meni kaikin puolin mukavasti. Herrat Beckel ja Bollinger olivat vastassa lentokentällä. Bussimatka Münchenistä Leutkirchiin kesti pari tuntia ja olimme perillä koululla jopa hieman etuajassa.

Pimeässä talot ja pienet väliköt näyttivät hienoilta mutta aika sokkeloisilta. Perhe, jossa asun on todella mukava. Oli helppoa ja rentoa tulla, kun tunsin Selinan jo valmiiksi. Saksaa pääsi kuulemaan ja jopa vähän ymmärtämään. Pari lausetta tuli itsekin sanottua.


Ma 19.10.

Aamulla klo 9 alkoi koulu. Kaupunki näytti aivan erilaiselta valossa, tosin yhtä sokkeloiselta. Todella kaunista.

Jakauduimme kahdeksi ryhmäksi. Itse lähdin Miran, Heinin, Lauran ja Sussun kanssa poikien mukana alakertaan. Luokka näytti puukäsityöluokalta jossa oli pari tietokonetta. Opettaja näytti, mitä oli ohjelmassa ja meillekin annettiin välineet. Yritimme vähän sanoa että voimme hyvin olla tekemättäkin, mutta opettaja tuli, näytti ja pisti tekemään. Olihan se ihan mukavaa juottaa tinaa itse väännettyyn rautakehikkoon, vähän vino siitä kyllä tuli… Pojat olivat mukavia kun tulivat juttelemaan, kovasti rohkaisivat puhumaan saksaa.

Ritilät saatiin valmiiksi ja oli tauon paikka. Vaihdoimme ryhmiä. Menimme atk-luokkaan katsomaan The Hangover -elokuvan saksaksi dubattuna. Äänet olivat huonot ja tuskin siitä muutenkaan olisi paljon ymmärtänyt. Seuraavaksi lähdimme saksantunnille tutustumaan ihmisiin, jotka ovat seuraavaksi tulossa opiskelijavaihtoon. He vain nauroivat, kyselivät vähän Suomesta ja me vastailimme.

Kahdeltatoista lähdimme kotiin Jonaksen ja Niklaksen kanssa, he asuvat aivan vieressä. Selinalla oli vielä yksi tunti. Söimme kotona ja sen jälkeen lähdimme pyörillä poikien kanssa torille, jossa oli markkinat. Samanlaiset kuin Suomessakin. Illan vietimme nuorisotalolla, kiva paikka. Melkein kaikki meistä olivat siellä.

Ti 20.10.

Aamulla lähdimme bussilla koululta kohti Neuschwansteinin linnaa, jonka Baijerin kuningas Ludwig II 1800-luvun loppupuolella rakennutti. Linna on nimetty Richard Wagnerin oopperan Lohengrinin eli Joutsentarinan mukaan. Se kuuluu Saksan suosituimpiin nähtävyyksiin.

Linna onkin todella hieno. Myös alppimaisemat olivat mahtavat. Linnaan oli noin puolen tunnin kävelymatka (koko ajan ylämäkeä), mutta minä, Heini ja Rikke oltiin laiskoja ja mentiin ylös hevoskärryillä.

Matkalla takaisin Leutkirchiin pysähdyimme Kemptenissä, missä kävimme syömässä ja hieman shoppailemassa. Siellä oli todella paljon kauppoja ja tosi iso ostoskeskus. Se oli aivan mahtava paikka.

Illalla lähdimme taas nuorisotalolle. Pelasin eka kertaa pöytäjalkapalloa. se oli älyttömän hauskaa, nauroin ihan hirveästi! Olen jo nyt surullinen, että meillä on enää vain kolme päivää jäljellä, koska joka päivä täällä on hauskempaa. Opitaan tuntemaan toisiamme. Olisi niin kivaa tulla tänne uudestaan ja tavata noita uskomattoman ihania, hauskoja ja mukavia ihmisiä! Ehkä jonain päivänä vielä tulen tänne ja tapaan nämä ihmiset uudestaan. Toivottavasti yhteys pysyy!

Ke 21.10.

Tänään lähdimme vuorille tutustumaan rautamalmikaivokseen, ”Erzgruben am Grünten”. Itse kaivos oli suljettu lumen takia, mutta teimme kierroksen kaivosmuseoissa, joissa oli esillä kaivostoiminnan historiaa esitteleviä näyttelyjä. Siellä oli esillä erilaisia kivilajeja ja kuvia joissa näytettiin miten maaperä on muokkautunut. Esillä oli myös vanhoja kaivostyökaluja yms. Ne olivat aika hienoja. Maisemat siellä olivat taas aivan mahtavat! Aurinko paistoi ja lumi oli ihanan puhdasta. (Alpit nääs.)

Museoiden jälkeen menimme ravintolaan syömään. Me söimme Lauran kanssa puoliksi Wiener Schnitzel-annoksen; vaikka se oli puoliksi, en jaksanut syödä omaa puolikastani kokonaan, annos oli niin jättimäinen!

Seuraavaksi vuorossa oli ”jääkanjoni” ja taas patikointia! Tällä kertaa kävely oli paljon helpompaa.

Uskomattoman kauniita vesiputouksia ja jokia! Kävely teki ihan hyvää.

Illalla käytiin katsomassa 1500 -1600 lukujen vaihteessa rakennettua Zeilin linnaa, jossa edelleen asuu Waldburg-Zeilin ruhtinas! Aika hämmentävää, koska olen luullut ettei kukaan enää asu missään linnassa. Katsottiin futismatsi FC Bayern - Bordeaux. Futismatsi oli täynnä keltaisia ja punaisia kortteja ja FC Bayern hävisi!


To 22.10.

Pari eka tuntia oltiin muutaman suomalaisen kanssa kemiantunnilla. Oli hassua kun tiesi asiat, joita siellä käsiteltiin, koska meillä ne samat asiat oli käsitelty kemian ensimmäisellä kurssilla. Yhdeksältä lähdimme kaupunkikierrokselle Leutkirchiin herra Bollinger oppaanamme. Hän kertoi meille hiukan kaupungin historiasta. Leutkirch on mainittu v. 766 ensimmäistä kertaa asiakirjoissa , kaupunkioikeudet se sai jo 1200-luvulla. Nähtiin paljon kierroksella mm. kirkko, hienoja taloja ja rumin patsas ikinä! Mutta sekin oli hauska! Kierroksen päätteeksi kävimme kahvilassa syömässä jäätelöt.

Iltapäivä meni automekaniikkatunnilla. Opettaja antoi meidän tehtäväksi kysellä moottorista. Yksi pojista kertoi olevansa kiinnostunut tulemaan Suomeen kalastamaan. Kerroin, että järviä ainakin riittää.. Erilaista saksalaisilla oppitunneilla ovat avarat ja kaikuvat luokkahuoneet. Nykyään kun juominen ja syöminen sekä hatun päässä pitäminen ovat tunneilla Suomessa kiellettyjä, pisti se täällä silmään. Opiskelijat saattoivat kesken tunnin lähteä hakemaan kahvia automaatista ja se oli vain 50 senttiä! Sellainen meillekin!

Iltapäivällä harjoittelimme vanhempainiltaa varten. Harjoittelimme Hurriganesien ”I will stay”, Juice Leskisen ” Syksyn sävel” ja ”Rakkauden haudalla” sekä Apulannan ”Odotus”. Hurriganesien kappaleen lauloimme yhdessä saksalaisten kanssa. Se oli todella kivaa, pääsivät tutustumaan suomalaiseen musiikkiin! Uskon, että kaikki nauttivat, laulut saivat vanhempainillassa kehuja!

Vanhempainillan jälkeen söimme perheen kanssa, pääsin maistamaan Weißwurstia. Eikä se pahaa ollut! Sitten laittauduimme iltaa varten.

Pe 23.10.

Yöunet 4 h. Aamulla heräsin aikaisin pakkaamaan. Ensimmäiset puoli tuntia vain istuin lattialla ja tuijotin laukkua. Lähtö tuntui ihan hirveältä. Olisin tahtonut lukkiutua sinne isoon vaatekaappiin ja jäädä Saksaan. Otin viimeiset kuvat perheestä ja hyvästelin. Sain tuliaisia kotiin vietäväksi.

Lähdimme kohti Müncheniä. Kävimme yliopiston ruokalassa, Mensassa syömässä. Paikka ei houkutellut eikä ruoka saanut vettä herahtamaan kielelle. Oma kouluruoka voittaa sen 100-0.

Pikainen shoppailuhetki ja jäähyväiset saksalaisille. Kotimatka alkoi. Pitsaa en Saksassa syönyt vaikka sitä niin suunniteltiin.