Aapisen aloitustarinat

Seikkailujen aapinen / aloitustarinat

 
Aloitustarina / Juhlailta luistinradalla (Aapinen s. 122-123)
Keskiviikko 25.3.

Lapsi voi itse lukea tämän tekstin tai aikuinen voi lukea tämän lapselle.

Soihduista kuului rätinää. Savu nousi talvi-iltaiselle taivaalle. Rinkelimäen perinteinen talvirieha luistinradalla oli tavallista juhlavampi, kun kentän laidalle oli pystytetty soihtuja. Niiden oranssi valo levisi jäälle. Jäällä oli paljon väkeä. Luistelevia kaveriporukoita, käsi kädessä luistelevia pareja, kentän reunoja kiertäviä kuntoluistelijoita. Monet olivat juhla-asussa: luistelijoiden myssyissä oli kukkasia ja kaulassa oli värikkäitä huiveja. Trendikkäät kanit olivat laittaneet luistimiinsa eriväriset nauhat. Tarmon ja hänen uimarikaveriensa luistinten nauhat hohtivat pimeässä. Illan kuningatar oli Meeri-mummo, joka oli kaivanut vaatekaapista nuoruutensa luisteluasun. Ruskea kirjailtu paita, säärystimet, hame ja asuun tehty myssy sopivat hänelle täydellisesti. Meeri osasi myös luistella, hän tanssi jäällä musiikin tahdissa. ”Saanko luvan”, Roope kysyi, ”vaikka saat ehkä enemmän auttaa minua pysymään pystyssä.” ”Mielelläni”, Meeri vastasi, ”vaikka saat kyllä totutella minun vauhtiini.” ”Se tässä kaikkein hauskinta onkin”, Roope sanoi. He alkoivat luistella käsi kädessä.

Kysymyksiä tarinasta:

• Mitä erityistä luistinradalla oli juhlailtana?

• Miten eläimet olivat koristautuneet juhlailtaa
varten?

 

Aapisen aloitustarina: Nokka ja talotohtori

Aloitustarina maanantai 30.3. : Nokka ja talotohtori 

Nokka on menossa haastattelemaan talotohtori Roopea, joka on ollut pitkään maailmalla ja on nyt palannut Rinkelimäkeen. Päätoimittaja on oikein innoissaan siitä, että lehteen saadaan uuden asukkaan haastattelu. Nokkaa harmittaa. Hän näki Roopen kerran Vaapukkametsän kettuasuntoa korjaamassa ja koko mies oli niin olevinaan. Roope ei yhtään pelännyt,
vaikka Nokka oli pahaenteisellä äänellä kertonut olevansa toimittaja Rinkelimäen sanomista. Yleensä se sai vieraiden puntit tutisemaan. ”Sehän on kiva”, Roope oli sanonut. ”Varmaan sellainen kutsumusammatti.”
”Kyllä minä sille ylpeälle tohottajalle kutsut näytän”, Nokka uhoaa. Aamun mysli pistelee kurkussa niin kuin aina silloin, kun Nokka on oikein ärtynyt. Hän vilkaisee osoitetietoja varmistaakseen, että löytää perille. Talotohtori, pyh. Oikein tohtori. Roope varmaan kuvittelee, että hänen ammattinsa tekee muihin vaikutuksen. Kutsumusammatti, Nokka miettii. Se tarkoittaa
työtä, josta on ehkä uneksinut jo pienenä ja jota varten on valmis tekemään parhaansa ihan joka päivä. Onkohan toimittajan työ hänen kutsumusammattinsa? Ei se ole, Nokka tietää. Hänen unelmatyönsä on jokin ihan muu. Mutta Nokka ei kerro siitä kenellekään. Ainoastaan äiti tietää sen. Se on hänen salaisuutensa. Ja kaikilla pitää olla salaisuuksia. Eikö vain?

Kysymyksiä tarinasta

• Miksi Nokka on valmiiksi vihainen Roopelle?

• Mitä tarkoittaa kutsumusammatti?

• Kuka tietää Nokan salaisuuden?

Aapisen aloitustarina: Keikkamainos

Aloitustarina keskiviikko 1.4: Keikkamainos 

Kirjaston ulko-ovessa oli keikkamainos. Annu huomasi sen, kun hän palasi ruokakaupasta äidin ja Epun kanssa. Hän juoksi tutkimaan julistetta. ”Ihan kuin meidän ope!” Annu huudahti. Sehän OLI opettaja Ukulele. Hän hymyili kameralle vinosti ja veikeästi päässään huopahattu, jollaista opettajalla ei koskaan koululla ollut. Uljas Ukulelen ensikonsertti! luki keikkamainoksessa suurin kirjaimin. Opettaja näytti kuvassa hyvännäköiseltä. Annu katseli sitä niin kauan, että Sointu ja Eppu tulivat katsomaan julistetta. Eppu koetti tavata mainoksen sanoja, mutta tunnisti vain E-kirjaimen. Onneksi se oli julisteessa monta kertaa. ”Lukekaa, mitä siinä sanotaan”, Eppu pyysi. ”Tervetuloa sekalainen seurakunta”, Annu ihmetteli. ”Mitä se tarkoittaa?” ”Ketut ja kanit yhdessä”, äiti sanoi vakavana. ”Sitä se tarkoittaa. Hieno homma. On jo aikakin, että meillä on jotain yhteistä. Epun muskariin ei ilmoittautunut yhtään kanilasta, vain pelkkiä kettuja.”

Kysymyksiä tarinasta

• Miksi Annu, Eppu ja äiti olivat kaupungilla?

• Miksi Annun piti lukea juliste Epulle?

Tuhattaiturin tarina: Porkkanoita kaneille

Tiistai 7.4 aloitustarina kpl 33 s. 134-135

Porkkanoita kaneille

Oppilaat ovat saaneet tilan isännältä
ohjeet eläinten ruokintaan. Osa oppilaista on lähtenyt isännän mukaan
viemään heiniä hevosille.
Atte ja Emma ovat saaneet tehtäväkseen ruokkia kanit. Atella on täysi pussi porkkanoita eli 10 porkkanaa; Emmalla on vajaa pussi, jossa on
6 porkkanaa.
”Nämä kanit ovat aivan ihania!
Montako niitä on yhteensä?” ihastelee Atte. ”Niitä on vähän hankala
laskea, kun ne eivät pysy paikoillaan.
Yhdeksänhän niitä taitaa olla”, päättelee Emma.
”Meillä on yhteensä 16 porkkanaa
ja kun niistä annetaan yksi porkkana kullekin kanille, niin ainakin porkkanat riittävät”, tuumii Atte. ”Käytetään ensin kaikki porkkanat tästä vajaasta pussista”, Emma ehdottaa, ”ja
avataan vasta sitten se täysinäinen
pussi.”
Atte pohtii: ”Kuinka monta porkkanaa tästä täydestä pussista vielä
otetaan?”


Kappale 33. Kymmenylitys, vähennetään lukuja 8 ja 9 s. 134-135

​Opetusvideot sivun 134 tehtävään 1