Valokuvapäiväkirja on toiminnallinen menetelmä, joka perustuu reflektointiin valokuvaa hyödyntäen. Se ei poissulje sanallista reflektiota mutta tuo kuvan yhdeksi reflektion elementiksi ja assosiatiiviseksi työkaluksi.

Kuvallinen ilmaisu verbaalin ilmaisun rinnalla tuo reflektioon uuden elementin ja uuden ulottuvuuden. Valokuva on kirjoittamiseen verrattuna kovin erilainen ajattelun ja havainnoinnin väline. Sen avulla on mahdollista konkretisoida ja abstrahoida. Valokuvan kieli on symbolinen ja ikoninen, vaikka se onkin todellisuuden analogia (Fiske 1994, 138). Kuva voi tuoda esiin mielen tiedostamattomia kerroksia (Wheeler teoksessa Loewenthal et al. 2013, 50) ja sitä kautta rikastaa ja syventää reflektiota. Kuvan avulla voidaan toisaalta konkretisoida mutta toisaalta myös abstrahoida ajatuksia. Siinä missä verbaali reflektio painottuu kognitioon, on kuvallisella reflektiolla mahdollisuus tuoda mukanaan enemmän affektioita (Weiser 1988, 249). Valokuvat ovat symboleita, joilla on yhteys muistiin ja tunteisiin. Ne liittävät yhteen merkityksiä ja luovat uusia. Symbolit voivat olla tiedostettuja ja tiedostamattomia mutta joka tapauksessa ne edustavat merkityksellisiä asioita, uskomuksia ja suhdetta maailmaan (Halkola et al. 2009, 177).

Valokuvaa on hyödynnetty menetelmänä myös voimaantumisen konseptissa. Savolaisen (2008) mukaan voimauttavan valokuvan (Empowering Photography) menetelmässä oleellista ovat kehollisuus, merkityksellisyys, dialogisuus, osallisuus ja itsen hyväksyminen. Kehollisuus valokuvassa tarkoittaa sitä, että valokuvaa katsotaan tavallaan kaikilla aisteilla (Savolainen teoksessa Halkola et al. 2009). Katsominen herättää mieliin vuosienkin takaiset aistituntemukset, tuoksut, tunnelmat, kosketuksen. Kuvausprosesseissa pyritään tekemään näkyväksi kuvattavalle merkityksellisiä asioita, joita käsitellään valokuvan keinoin. Kaikki kuvissa esiintyvä symboliikka ei välttämättä avaudu kuin kuvattavalle itselleen, mutta ei sen tarvitsekaan. Osallisuuden kokemus (The Experience of Participation) merkitsee yksilön liittymistä maailmaan, yhteisöön. Osallisuudelle vastakohtana on ulkopuolisuus, toiseus.