Judy Weiserin määrittelemässä projektiivisessa valokuvaterapia -menetelmässä (Photo-Projective) kuvaa käytetään juuri siten, että kuvaa aletaan pohtia tarinan kautta, avainkysymysten avulla. Miksi kuva on otettu? Mikä tarina on tämän kuvan takana? Mitä ajatuksia, tunteita ja muistoja se tuo katsottaessa esiin? Mitä asioita tulee sen kautta mieleen omasta elämästäsi? Asiakasta rohkaistaan tunnistamaan se miten hän konstruoi ja rekonstruoi merkityksiä erilaisista kuvista. Kuva saattaa herättää hänessä jonkin muiston ajasta, paikasta, tilanteesta, tunteesta. Häntä voidaan pyytää valitsemaan jonkin kuva ja kertomaan sen tarinan tai pohdiskelemaan miksi valokuvaaja on sen ottanut. Weiser toteaa, että tulkitessaan kuvia ihmisellä on käytössään ‘tiedostamaton kartta’, joka liittää hänen omat kokemuksensa ja taustansa kuvaan. Sen vuoksi kuvan tulkintaprosessi on aina henkilökohtaisellakin tasolla merkityksellinen prosessi.