Valokuvapäiväkirja on tekijänsä henkilökohtainen agenda tai projekti, jossa hän jollain tavalla säännöllisesti tuottaa itselleen merkityksellisiä valokuvia. Valokuvapäiväkirja auttaa hahmottamaan maailmaa, toimii muistin tukena palauttaen mieleen tilanteita, ajatuksia, tunteita. Valokuvan luonne on nimenomaan kehollisuus, jolloin kuvan ottamisen tilanne palautuu helposti mieleen kaikkien aistien kautta. Valokuvapäiväkirjan ehkä tärkein puoli on se, että sen avulla kuvaaja käy jatkuvasti jonkinlaista dialogia itsensä kanssa. Dialogin tarkoitus on tuottaa merkityksiä omaan elämään. Päiväkirja voi olla julkinen tai yksityinen ja sen muoto on tietenkin täysin vapaa. Se voi olla henkilökohtainen blogi, perinteinen verkkosivu, valokuva-albumi, kenkälaatikollinen kuvia, negatiiviarkisto, kuva-arkisto kovalevyllä, osa jotakin laajempaa verkkopalvelua.

Reflektointi eli oman toiminnan, ajattelun ja omien tuntemuksien pohdinta on tärkeää. Valokuvapäiväkirjasta tulee helposti vain mekaaninen suoritus, laukaisimen painallus, ellei toimintaan yhdistä ajattelua. Kuten valokuvaaja Minor White on sattuvasti todennut: ”Kamera houkuttelee, myöhemmin vaatii, luomaan näkemisen kautta. Se vaatii henkilön oppivan kokemusmaailmansa käyttämisen luovan aktiivisuutensa raaka-aineena. Kameratyöskentelylle on enemmän ominaista luova ymmärtäminen kuin keksiminen” (esseestä Kamera, mieli ja silmä, 1952, suom. Martti Lintunen).