1. Virkalijakerhon jäseneksi pääseminen.

Virkalijakerhon jäsenyys


 Alkuaikoina virkailijakerhossa oltiin hyvinkin tarkkoja siitä, kuka jäseneksi kutsuttiin. Tarinoiden mukaan virkalijakerho oli hyvinkin pienen johtavan sisäpiirin yhdistys, jonne uusia jäseniä valittiin tarkalla seulalla. Perustajajäseninä olivat pääasiassa Kartanon, Naulatehtaan, Siirappitehtaan ja Säästöpankin johtajat. Tämä tilanne jatkui aina 60-luvulle saakka, jolloin vielä mm. Jokioisilla sijanneiden pankkien johtajista jäseneksi kelpuutettiin vain Säästöpankin paikallisjohtaja, kun taas Osuuspankkia pidettiin maalaisten pankkina eikä näin ollen myöskään sen johtajan katsottu sopivan kerhon jäseneksi. 

 Jokioinen oli 1940-luvulla "pullo", josta ei kovin helposti lähdetty matkoille. Tilannetta kuvastaa hyvin se, että mikäli joku jäsenien vaimoista sattui pääsemään tuona aikana vaikkapa Helsinkiin, oli hän velvoitettu järjestämään paluunsa jälkeen kahvikekkerit muille yhdistyksen jäsenten rouville kertoakseen millaista pääkaupungissa oli ollut. Naiset tuntuvatkin aikalaiskertomusten perusteella olleen aktiivisia toimijoita Virkalijakerhon toiminnan taustalla oman naisjaoston muodossa ja myöhemmin myös aktiiveina virkailjakerhon jäseninä 1950-luvulla. Jossain vaiheessa naisten toiminta kerhossa on hiipunut, mutta aivan ukkokerhona Virkailijakerho ei toiminut 1960-70 -luvullakaan, sillä jäseniksi kutsuttiin mm. kunnan hammaslääkäri Martta Huovinen ja kansakoulun englanninopettaja Anneli Ruoskanen. Sellaiset opettajaperheet kuin Yli-Paavolat, Karat, Jurvaiset ja Koskelot järjestivät silloin myös Annelin mukaan yhdistyksen toimintaan. 

Yhdistyksessä oli tapana aina vielä 1970-luvun alkuun saakka järjestää erikseen juhlat uusille jäsenille. "Juhlallinen vastaanottotilaisuus" oli oiva tapa piristää jäsenten arkea. Juhlia ei koskaan ollut liikaa. Siksi myös eroaville, eli Jokioisilta pois muuttaville jäsenille, järjestettiin läksiäisjuhlat. Näistä tavoista luovuttiin 1970-luvun alussa, kun Jokioisten väkiluku kasvoi voimakkaasti ja erilaisia ihmisiä haluttiin mukaan jäseniksi. Samalla myös hiljalleen luovuttiin kenties "hieman sisäsiittoisesta" herrakerhosta ja mukaan pääsi myös Osuuspankinkin johtaja ja me muut "ihan tavalliset ihmiset". 1980-luvun tärkeä uudistus oli myös se, kun yrittäjät päätettiin kutsua laajemmin Virkalijakerhon jäseniksi.

Naisjäseniä oli vielä 1979 yhdistyksen 81 jäsenestä 11, mutta jostain syystä naiset ovat yhdistyksestä hävinneet 80-luvulla. Syytä ei kukaan 80-luvulla liittyneistä jäsenistä tunnu tietävän.

Virkalijakerhon vakiintuneeksi tavaksi on jo pitkään muodostunut se, että hiihtokilpailuissa ja Wappujuhlissa uudet jäsenet ovat esittäytyneet ja kertoneet hieman itsestään. Tällöin on myös useimmiten kuultu vanhojen jäsenten toive kuulla uuden jäsenen vaimostakin muutama sananen.

Eräs tärkeä perinne oli kymmenien vuosien ajan Heikki Niemisen esittämä Ludwig Fisherin "Im tiefen keller" - On ylläin holvit kellarin. Valitettavasti Heikin esityksestä ei ole jäänyt videomateriaalia, mutta laulun voi kuunnella oheisesta linkistä Polyteknikkojen Kuoron esittämänä: https:/https://youtu.be/DWdQXCLNygs.

Virkalijakerhon jäsenmäärä on pitkään ollut noin sadan jäsenen kieppeissä. Jossain vaiheessa 2010-luvulla tehty jäsenien tarkempi kartoitus kuitenkin on vakiinnuttanut jäsenmäärän noin 70 henkilöön. Aktiivisina jäsenistä eri tapahtumissa toimii noin puolet.

Virkalijakerhon jäsenyydestä on perinteisesti erottu yleensä paikkakunnalta poismuuton vuoksi. Poikkeuksellisesti jäsenyyden ovat muuton jälkeen säilyttäneet Naulatehtaan johtaja Timo Saari ja pitkäaikainen puheenjohtajamme Forssan yhteislyseon rehtori Simo Veistola, joille eroa ei myönnetty pyynnöistä huolimatta.

Näyttökuva 2019-12-9 kello 21.21.01.png
Vuosikokoustajia OP:n kokoustiloissa. Vakavaa pohdintaa siitä, kuka valitaan uudeksi jäseneksi.
Juha Pirkkamaa, Ervo Hakala, Martti Esala, Vesa Rantanen ja Allan Lunden.

Klikkaa seuraavaan lukuun tästä.