Teekannussa yhdistyvät monet haastavat elementit. Kokonaisuudessa tulee kiinnittää huomiota kahvan ja nokan sijoitukseen ja tasapainoon. Nokka ja kansi vaativat tarkkuutta. Teekannun ja muiden kaatimien muotoilu on kuitenkin hyvin vapaata ja niitä löytyykin maailmasta todella kirjava valikoima.

Kannun osat ovat runko, nokka, kahva ja kansi. Ergonomisen kaatamisen tekee sopiva kulma nokan ja kahvan välillä; niiden tulisi olla n. 90 asteen kulmassa kuten kuvassa alla. Tällöin painopiste on sopiva. Kahvan tulee myös olla tarpeeksi iso että siitä saa hyvän otteen koko kädellä ja sopivan leveä, jotta se tuntuu käteen tukevalta. Suuressa elimyös painavassa kannussa kannattaa nokan ja kannen väliin tehdä pienempi apukahva toiselle kädelle.

Nokan sijoitus on tärkeä. Nokan kaatoaukko määrittää miten täyteen kannun voi täyttää. Ts. jos nokan pää on kovin alhaalla, ei kannuun saa laitettua nestettä sen korkeammalle.

Vaiheet

• Ensin haluttu muoto suunnitellaan paperille.
• Kannuun tehdään erilliset runko, nokka ja kahva. Kannen voi leikata rungosta tai tehdä kokonaan erillisen.
• Ennen osien yhteenliittämistä niiden tulee jämäköityä sen verran, että ne pitävät muotonsa.
• Runkoon voi tedä pieniä reikiä nokan kiinnityksen kohdalle ennen sen kiinnittämistä. Näistä rei'istä nesteen on tarkoitus päästä sujuvasti läpi, mutta esimerkiksi teelehtien ei. Myös yksi iso aukko on toimiva erillisen sihdin kanssa kaataessa.
• Sopivan jämäkät osat sovitellaan paikoilleen, leikataan sopiviksi ja kiinnitetään tavalliseen tapaan pinnat raaputtamalla, slipin kera ja tietysti erittäin hyvin.

Helpohko kansimalli on terävällä veitsellä rungosta viistosti leikattu. Huomioitavaa kansissa on, että ne ovat tukevasti paikoillaan eivätkä tipahda kaadettaessa. Kannen huulloksen on siis syytä jatkua melko syvälle. Malleja ja tapoja on lukuisia, joten mietitään niitä tarkemmin tapauskohtaisesti.

(Teksti Aba Luostarinen)