Vanajaveden Opiston teknisen käsityön kursseilla opiskellaan monipuolisesti käsityötaitoja. Käsityötaito ei kuitenkaan ole pelkkää fyysistä motorista kädentaitoa. Käsityöntekijä tarvitsee myös kognitiivisia taitoja eli esim. suunnittelu- ja ongelmanratkaisutaitoja. Tämän takia olisi hyvä puhua käsityötaidoista eikä vain kädentaidoista.

Uuden taidon oppiminen on henkilökohtainen prosessi, joka vaatii paljon harjoittelua ja toistoja sekä muutenkin monipuolista asiaan perehtymistä. Monen käsityötekniikan oppiminen saattaa tuntua työläältä varsinkin, jos apua ja ohjausta ei ole riittävästi saatavilla. Aloittelija tarvitsee paljon aikaa, ohjausta ja kannustusta uuden taidon hankkimiseksi. Myös palautteen saaminen on tärkeää. Aloittelijaa ei saa jättää yksin oppimaan pelkästään yritä ja erehdy -menetelmällä. Tästä yritämme pitää huolta.

Kokemuksen puuttuessa aloittelija tai noviisi saattaa kaivata moniin työvaiheisiin yleispäteviä sääntöjä, joita kuitenkaan ei välttämättä edes ole olemassa. Myös erilaisten verbaalisten ohjeiden soveltaminen voi olla vaikeaa eikä taitoa ylipäätään opita kirjallisuutta lukemalla. Tämän takia tekemällä oppimista (learning by doing) painotetaan kaikilla teknisen käsityön kursseilla. Tekemiseen liittyvää tausta- ja teoriatietoa tulee aina esille vaiheittain kursseilla tehtävien omien harjoitustöiden etenemisen myötä.

Oppiminen on aktiivinen prosessi, jossa lopulta vastuun kantaa oppija itse. Oppiminen on yksilöllistä ja jokainen oppii omalla tavallaan eri aistien avulla. Kukaan ei voi oppia toisen puolesta. Käsityötaitojen oppiminen on seurausta ahkerasta harjoittelusta. Opiskelijoiden motivaation ja oppimisen ilon säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Hauskuuden ja viihtyvyyden on luonnollisestikin todettu edistävän oppimista. Opettajan tulee luoda opintoryhmään kannustava ilmapiiri, vaikka tästä vastuuta kantaa myös kaikki kurssin opiskelijat.  Toisia ohjatessaan opettajan on syytä muistella myös oman taidon oppimisensa vaiheet. Kukaan ei ole ollut seppä syntyessään. 

Taidot eivät tule koskaan valmiiksi, aina voi kehittyä lisää ja oppia uutta. Yleisesti on todettu, että huipputaidon saavuttaminen jollakin käsityön erikoisalueella vaatii usean vuoden harjoittelun ja harjaantumisen. Usein kuitenkin tiedämme enemmän kuin heti osaamme kertoa. Tämä on usein ns. hiljaista opittua tietoa, jota on vaikea sanoin ilmaista. Kokeneilla tekijöillä on usein paljon hiljaista tietotaitoa, joka ilmenee taitavana ja tehokkaana toimintana. Taitojen oppiminen etenee vaiheittain ja mestariksi ei voi tulla hetkessä. Vaaditaan siis kiinnostusta, motivaatiota sekä intohimoista ja tinkimätöntä harjoittelua.

Kerran opittu taito ei kuitenkaan täysin katoa, mutta usein taito ruostuu, hallinnan taso alenee ja taidon palauttaminen vaatii uutta harjoittelua tai vähintään taidon ”verryttelyä”. Myös erilaiset materiaali- ja tekniikkakokeilut ovat oleellinen osa taitojen oppimisen polulla. Tämä on välttämätöntä tietoista toimintaa jokaiselle tekijälle kokemuksesta riippumatta esim. esineen käyttäkelpoisuuden ja esteettisyyden testaamisessa.

Taidon oppimista on aina syytä ”paloitella”. Hyvä ja luonnollinen tapa on ensin opetella esim. tietyn tekniikan tai alan perustaitoja, jotka opettajan pitää osata erottaa opiskelijalle sopiviksi oppimistehtäviksi. Teknisten taitojen ohella on muistettava painottaa myös suunnittelutaitojen kehittämistä, mutta jonkun taidon oppimisen alkutaipaleella tätä ei yleensä kannata liikaa korostaa. Jatkossa tähän kannattaa kuitenkin panostaa yhä enemmän, jotta opiskelijat saavuttaisivat aina parempia ja itseään tyydyttäviä tuloksia. Suunnittelutaitojen kehittymiseen sisältyy myös se, että opiskelijat pystyvät ilmaisemaan paremmin suunnitelmiaan visuaalisesti.

 

Taidon oppimisen voi nähdä lyhyesti sanottuna vähintään kolmivaiheisena prosessina (vrt. esim. Bloomin taksonomia):

1. Kognitiivinen vaihe, tiedostamisvaihe - Tietää ja tunnistaa - Knowing that

• tiedonhankintaa, tunnistamista, havaintoja ja teorian ymmärtäminen ennen kokeilua
• mielikuvan syntyminen suorituksesta
• oleellisten asioiden ymmärtäminen

2. Assosiatiivinen vaihe, jäsentymisvaihe – Ymmärtää ja osaa, mutta vielä ohjatusti - Knowing how

• suorituksen kokeilua
• kognitiivinen osuus vähenee ja aktiivinen harjoittelu korostuu
• toimintamalli alkaa vakiintua ja virhetoiminnat vähenevät
• nopeus ja koordinaatio paranee

 

3. Autonominen vaihe, täydentymisen vaihe, taidon hallinta – Soveltaa ja hallitsee entistä itsenäisemmin - Knowing more and better

• monivaiheisetkin suoritukset hallitaan kokonaisvaltaisesti entistä sujuvammin
• tekemisestä tulee automaattisempaa
• taitaja osaa ennakoida tilanteita ja ymmärtää miten tulee toimia eri tilanteissa

Miksi opiskella / harrastaa käsitöitä

Käsityötaidot ovat kautta aikojen siirtyneet sukupolvesta toiseen ja taitajalta toiselle esim. äidin/isän tai suvun perintönä. Myös kansalaisopistoilla on mahdollisuus siirtää ja kehittää perinteisiä käsityötaitoja sekä luoda aivan uutta erilaisia käsityökursseja järjestämällä.

Käsityötaitoja opiskellaan kansalaisopistojen kursseilla harrastuksena, mutta opistojen erilaisilla käsityökursseilla voi usein kehittää myös alan ammatillisia valmiuksia. Tämänkin takia käsityökurssien tavoitteet olisi hyvä kuvata osaamisperusteisesti tuomalla esiin ne asiat, jotka jokaisella opiskelijalla on mahdolliuus oppia ko. kurssilla. Käsityöntekijähän pyrkii yleensä jatkuvasti kehittämään taitojaan ja etsii yhä vaativampia haasteita, joiden suunnittelu ja tekeminen tuottaa valmiin tuotteen lisäksi tekijälleen myös mielihyvää.

Käsityö on usein innovatiivista ja luovaa toimintaa ja se kehittää ihmistä monipuolisesti. Käsityö on monelle myös yksi tärkeä henkisen hyvinvoinnin lähde ja mieleinen harrastus, jossa voi paeta arjen harmautta. Yleensä käsitöiden tekemisellä on positiivinen merkitys, koska käsitöiden parissa voi myös rentoutua. Se on usein itse tekijälleen syvä tyydytyksen aihe, se lisää luovuutta, ja siinä voi ilmaista itseään, mutta se voi olla myös aivan tavallista viihtymistä ilman tietoisia määrällisiä tavoitteita. Aina tärkeintä ei välttämättä ole päämäärä, jonkun taidon oppiminen tai valmis tuote, vaan matka niiden saavuttamiseen. Käsitöiden tekeminen ryhmässä on ollut ja on edelleen mukava toiminnallinen tapa olla yhdessä ja jakaa osaamista, koska aikuisopiskelijoilla saattaa usein olla paljon tietoa, taitoa ja kokemusta kurssilla opiskeltavista asioista. Yhdessä oppiminen on tehokas oppimisen muoto.

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia taitoja, koska ihminen kykenee oppimaan koko elämänsä ajan. Ikä ei siis ole oppimisen este. Toki myös vanha sananlasku, minkä nuorena oppii, sen vanhana paremmin taitaa, pitää paikkansa.

Tervetuloa kokemaan oppimisen ja tekemisen iloa VOPin kursseille!